Saarenmaa on osa kouluverkon kehittämistä

Lauantai 5.1.2019 - Anna-Leena

Saarenmaan koulun kohtalo on noussut esille useissa Keskisuomalaisen julkaisemissa mielipidekirjoituksissa (mm. Hakkarainen 31.12., Könttä 2.1. ja Mäki 2.1.). Asia on ollut jo vuosia esillä, joten kyseessä ei ole uusi asia.

Saarenmaan koulua ei olla päätöksenteossa nyt arvioimassa pienten koulujen kriteerien pohjalta vaan lakkautus perustuu koko Läntisen Palokan kouluverkkotyöhön ja tilankäytön tehostamiseen. 

Jo vuonna 2014 tehdyssä kouluverkkoselvityksessä sekä läntisen Palokan kouluverkkoselvityksessä vuodelta 2017–2018 todettiin, että uuden Savulahden päiväkotikoulun valmistuttua Saarenmaan koulusta voidaan luopua. Kyse on siis huomattavasti suuremmasta kokonaisuudesta uusine investointeineen kuin yhden yksikön lakkauttamisesta.

Saarenmaan alueen 1. luokalle tulevat oppilaat ovat tulevana syksynä ohjattavissa valmistumassa olevaan uuteen Savulahden päiväkotikouluun. Koulupolkujen näkökulmasta osalle alueen oppilaista vaihtoehtona voivat olla myös muut lähistöllä olevat koulut.

Savulahden on suunniteltu täyttyvän vähitellen ja jos Saarenmaata ei nyt lakkauteta, Savulahti on vajaakäytössä vuosia. Savulahdesta oppilaille olisi tarjolla myös uudemmat ja ajanmukaisemmat koulutilat, joissa on mm. Saarenmaalta puuttuva käsityön opetuksen tila ja uudempia opetusvälineitä.

MIKÄLI SAARENMAAN koulua ei lakkauteta, se aiheuttaa suuria ja epätasa-arvoisia ryhmäkokoja koko läntisen Palokan alueella.

Saarenmaan koulun vuosiluokat ovat vuosittain olleet kooltaan vaihtelevia, pienin luokka-aste on tällä hetkellä 2 oppilasta ja suurin 16 oppilasta. 

Opetusryhmien muodostaminen Saarenmaalla on haasteellista ja vaatii vuosittain ylimääräistä resursointia. Oppilaskohtaiset kustannukset ovat Saarenmaalla lähes kaksinkertaiset esimerkiksi Keski-Palokan kouluun verraten. Tämä on ongelmallista kun vähien resurssien kanssa kamppaillaan.

Saarenmaan koulun kohdalla on toteutettu laajat selvitykset jatkosta, kuten mm. laadittu kattava lapsivaikutusten arviointi. Saarenmaan koulun oppilaista lähes kaikki ovat jo nykyään koulukuljetuksen piirissä. 

Alueen oppilaiden koulukuljetukset on jatkossakin toteutettava järkevästi koulujen toiminta, koulumatkojen pituudet ja niihin käytetty aika huomioiden. Tämä on meille kaikille tärkeää.

Saarenmaan koulurakennus on rakennettu 1921 ja sen kunto on tyydyttävä. Peruskorjaus väistötiloineen on joka tapauksessa edessä lähivuosina.

MIKÄLI YKSIKKÖ halutaan säilyttää, olisi päätöksentekijöiltä ollut vastuullista toteuttaa Savulahden päiväkotikoulu pienempänä ja esittää tuolloin Saarenmaan peruskorjaamista ja laajentamista vastaamaan nykyajan tarpeita. 

Koulurakennus on varmasti merkittävä kyläläisille kokoontumispaikkana, mutta siihen tarkoitukseen rahoituksen on löydyttävä muualta kuin opetuksen määrärahoista.

Toivoisin luottamushenkilöiltä nyt vastuuta ja pitkäjänteisyyttä päätöksentekoon.

Anna-Leena Sahindal

vpj., sivistyslautakunta

kaupunginvaltuutettu (sd.)

Jyväskylä

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 5.1.2019)

Avainsanat: mielipidekirjoitus, sivistys, peruskoulu, kouluverkko, sivistyslautakunta

Yhdenvertainen varhaiskasvatus on arvovalinta

Lauantai 3.11.2018 - Anna-Leena

Jyväskylän sivistyslautakunnan jäsen Pirita Wahlstedt-Niskanen (kok.) kirjoitti Keskisuomalaisessa (16.10.), että sivistyslautakunnan esitys palauttaa yhdenvertainen subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus kaikille lapsille vuoden 2019 talousarviossa olisi tullut “puskista”.

Lautakunnan puheenjohtajisto ei jaa tätä näkemystä. Asia on täysin päinvastoin, sillä subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamista on käsitelty poikkeuksellisen pitkään ja syväluotaavasti lautakunnassa.

Vihreä valtuustoryhmä jätti valtuustoaloitteen subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamiseksi jo vuoden 2017 maaliskuussa.

SYKSYLLÄ 2017 sivistyslautakunta päätti, että subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajauksen vaikutuksista tulee tehdä vielä lapsivaikutusten arviointi. Arviointi tehtiin keväällä 2018.

Kyseinen selvitys kertoi hyvin selvästi syyt, miksi subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus tulee ehdottomasti palauttaa, mikäli haluamme tukea lasten kehitystä ja kasvua, vanhempien työllistymistä ja hyvinvointia sekä yhdenvertaisuutta. 

Oikeuden palauttaminen antaisi aidon valinnanvapauden vanhemmille.

Tämän seurauksena lautakunta päätti edellyttää viime toukokuussa, että subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen sekä lapsivaikutusten arviointi otetaan huomioon vuoden 2019 talousarvion valmistelussa.

JOHDONMUKAISESTI lautakunta päätti viime kokouksessaan, että lautakunnan alainen toiminta tarvitsee ensi vuodelle 9,95 miljoonaa euroa lisää kehyksen päälle, jotta nykyinen palvelutaso voitaisiin säilyttää sekä palauttaa lapsille yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen.

Tämä on siis kaikkea muuta kuin puskista tullut päätös. Kokoomuksen johdolla kaupunginvaltuusto päätti jo vuonna 2015 rajata työttömien vanhempien lapselta oikeuden täysipäiväiseen laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Tällä yhdellä päätöksellä Jyväskylään luotiin jako lasten välille – tehtiin ikään kuin kaksi kastia.

LASTEN OIKEUS osallistua täysipäiväisesti päiväkodin arkeen eli esimerkiksi oikeus osallistua kaikille retkille ja leikkeihin tai päästä osaksi pysyvää vertaisryhmää, joka tukee lapsen kielellistä kehitystä ja sosiaalisia taitoja riippuu nyt lapsen vanhempien työllisyystilanteesta.

Tämä on kaupunkimme suurin häpeätahra, jonka vaikutukset voivat näkyä pitkälle lapsen tulevaisuuteen.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa asiantuntijoiden yksimielinen viesti oli vuonna 2015 laista päätettäessä, että subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajauksen myötä lasten eriarvoisuus, kaltoinkohtelu ja syrjäytyminen lisääntyvät.

Yksikin syrjäytynyt nuori, joka ei ole saanut tukea tarpeeksi varhaisessa vaiheessa, on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kestämätöntä.

Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus tulee palauttaa vuoden 2019 talousarviosta päätettäessä.

Irina Tuokko

sivistyslautakunnan pj. (vihr.)

Anna-Leena Sahindal

sivistyslautakunnan vpj. (sd.)

Jyväskylä

(julkaistu Keskisuomalaisessa 3.11.2018)

Avainsanat: sivistyslautakunta, varhaiskasvatus, mielipidekirjoitus

Ryhmäkokojen pienentämisestä ja kouluverkon kehittämisestä

Keskiviikko 13.6.2018 - Anna-Leena

Mielipidekirjoituksemme Jyväskylän varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ryhmäkokotilanteesta julkaistiin Keskisuomalaisessa 29.5.. 

Jaakko Mäkinen vastasi (KSML 2.6.) kirjoitukseemme ja toivoi käytännön ehdotuksia ryhmäkokojen pienentämiseksi. Lisäksi Mäkinen kritisoi kirjoituksemme ajankohtaa ja Mankolan koulun laajentamissuunnitelmaa.

Otimme asian julkisesti esille nyt, koska Jyväskylän kaupungin vuoden 2019 talousarvion valmistelu on käynnistynyt. Toivomme, että ryhmäkokojen pienentäminen nähdään varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa keskeisenä asiana, kun kaupungin rahankäyttöä ensi vuodelle suunnitellaan.

Ryhmäkokojen pienentäminen tarkoittaa asian huomioimista kasvun ja oppimisen palvelujen menobudjetin rakentamisessa vuodelle 2019. Henkilöstömenoja tulee hallitusti ja taloudellisesti kestävällä tavalla lisätä: tarvitsemme nykyistä enemmän opettajia ja muita työntekijöitä sekä päiväkoteihin että peruskouluihin. Asia ei varmasti ratkea vielä 2019, mutta tulevina vuosina ryhmäkoot tulee saada tarkoituksenmukaiselle tasolle.

MANKOLAN KOULUN tilanne liittyy Läntisen Palokan kouluverkkokokonaisuuteen. Kouluverkon kehittäminen on haastavaa, sillä siihen liittyviä päätöksiä joudutaan miettimään pitkällä aikajänteellä, jopa 10–20 vuotta eteenpäin. Kasvavassa kaupungissa uutta tilaa tarvitaan, mutta meidän on pystyttävä hillitsemään tilakustannuksia, jotta opetuksen laatu ja määrä eivät kärsi.

Keski-Palokan kouluun 1.-6.-luokille on tulossa 50 uutta oppilaspaikkaa jo syksyksi 2018. Savulahden uuteen päiväkoti-kouluun on tulossa 1.–4.-luokille 200 uutta oppilaspaikkaa syksyllä 2019. Mankolan muutos on vaiheistetusti 100 oppilaspaikan vähennys luokilla 1.–4.

Muutos ei koske nyt koulussa olevia, mutta otettaessa uusia ekaluokkalaisia Mankolaan on suunnitelmissa ollut ottaa jatkossa vain yksi ekaluokka. Tämä on ollut alkuperäinen Mankolan ensimmäisessä hankesuunnitelmassa ollut koulun rakenne, mutta tonttien luovutuksen vuoksi on siellä nyt lähivuosina ollut suuria ikäluokkia.

KOULUVERKKOA KOSKEVAT päätökset tehdään alueen kokonaisuus huomioiden ja avoimessa yhteistyössä asukkaiden ja koulujen kanssa. Maaliskuussa Mankolan koululla järjestetyn yhteisen keskustelutilaisuuden jälkeen pyysimme toisen kerroksen kustannusarvion, joka mahdollistaisi koulun oppilaspaikkojen kasvattamisen suunnitellusta. Lisäksi edellytimme saavamme valmistelijoilta kattavan selvityksen kevyen liikenteen järjestelyistä Mannisenmäeltä Keski-Palokan suuntaan turvallisen koulutien takaamiseksi.

Saadun selvityksen mukaan toisen kerroksen rakentaminen Mankolan koulurakennukseen vaikuttaisi hankkeen etenemiseen seuraavasti: nykyinen hanke välittömästi seis, kaavamuutoshakemus, tilasuunnittelu uudelta pohjalta, uusi päätös. Toisen kerroksen alustava kustannusarvio on 1,5 miljoonaa euroa ja arvio käyttötalouteen 150 000 euroa vuodessa. Lisäksi oppilaspaikkoja syntyisi Länsi-Palokkaan liikaa ja Mankolan lisätila viivästyisi reilulla vuodella.

Sivistyslautakunta käsittelee asiaa uudelleen 13.6., kun se antaa lausunnon tarkistetusta hankesuunnitelmasta koskien Mankolan yhtenäiskoulun laajennusta ja muutostöitä.

Anna-Leena Sahindal

sivistyslautakunnan vpj. (sd.)

Juha Paananen

sivistyslautakunnan jäsen (sd.)

Jyväskylä

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 13.6.2018)

Avainsanat: peruskoulu, ryhmäkoot, sivistyslautakunta, mielipidekirjoitus

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ryhmäkokoja pienennettävä

Tiistai 29.5.2018 - Anna-Leena

Ryhmäkoot Jyväskylän kaupungin peruskouluissa ja päiväkodeissa ovat viime vuosina huolestuttavasti kasvaneet.

Vuonna 2016 uudistetussa varhaiskasvatuslaissa kunnille annettiin mahdollisuus kasvattaa päiväkotien ryhmäkokoa suhdeluvun 1/8 mukaiseksi (1 aikuinen 8 lasta kohti). Kävi kuten asiantuntijat jo ennen uudistusta uumoilivat: päiväkotien ryhmäkoot kasvoivat paikoin kohtuuttoman suuriksi. Näin myös Jyväskylässä, vaikka valtuusto on päättänyt säilyttää vanhan suhdeluvun 1/7.

Tänä vuonna tehty selvitys ryhmäkokotilanteesta Jyväskylän eri päiväkodeissa puhuu karua kieltä: maksimiryhmäkoot ylittyvät usein monissa päiväkodeissa. Tilapäisestä ongelmasta ei voida puhua, koska ylityksiä tapahtuu toistuvasti viikoittain. Merkittävälle osalle lapsista ryhmäkoon kasvu aiheuttaa ongelmia sosiaalisten ja tunne-elämätaitojen kehityksessä. Pieni lapsi tarvitsee myös syliä ja pysyvää hoitajaa, jotta hoitopäivä tuntuu turvalliselta.

Varhaiskasvatustoiminnan muutokset ovat kuormittaneet myös henkilöstöä. Viime vuonna varhaiskasvatuksen henkilöstön sairauspoissaolot ovat lisääntyneet huomattavasti. Lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat alkavat olla äärirajoilla ylisuuria ryhmiä opettaessaan ja hoitaessaan. Samoin kärsivät varsinkin ne lapset, jotka tarvitsisivat eniten tukea.

Jyväskylän käyttämä raha varhaiskasvatuspalveluihin on euromääräisesti pienentynyt viime vuosina, vaikka palvelun piiriin on tullut satoja lapsia lisää. Samaan aikaan esimerkiksi perusopetuspalveluissa menoja on lisätty lähes 10 % mm. oppilasmäärän lisääntymisen takia. Siitä huolimatta peruskouluissa ryhmäkoot erityisesti alimmilla luokilla ovat liian suuret.

Perusopetuksen ryhmät on Jyväskylässä muodostettu nurinkurisesti: luokilla 1-6 ryhmäkokojen keskiarvo on 19,5 ja luokilla 7-9 18,1. Yleinen näkemys ja käytäntö valtakunnassa on se, että alimmilla luokilla on pienimmät ryhmäkoot (valtakunnan keskiarvo luokilla 1-6 on noin 17 ja luokilla 7-9 noin 18). Sivistyslautakunta on maaliskuussa 2018 linjannut, että perusopetuksen suuria ryhmäkokoja on lähivuosina pienennettävä nykyisestä tasosta erityisesti luokilla 1-6.

Myös perusopetuksen henkilöstöllä sairauspoissaolot ovat lisääntyneet. Monien vuosien talouskiristykset näkyvät koulujen arjessa. Ryhmäkokojen kasvun lisäksi uuden opetussuunnitelman vaatimukset ovat kuormittaneet opetushenkilöstöä.

Jyväskylän talous näyttää pitkästä aikaa positiiviselta. Taloudenhoidon pitää myös tästä eteenpäin olla vastuullista ja pitkäjänteistä. Taloustilanne antanee nyt viimein mahdollisuuden harkita satsauksia sellaisiin palvelutoiminnan kohteisiin, joissa tarve on suurin. Pienentämällä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ryhmäkokoja lasten ja oppimisen kannalta tarkoituksenmukaiselle tasolle teemme sijoituksen tulevaisuuteen.

Anna-Leena Sahindal

sivistyslautakunnan varapuheenjohtaja

Jyväskylä

 

Juha Paananen

sivistyslautakunnan jäsen

Jyväskylä

Avainsanat: varhaiskasvatus, opetus, sivivistys, mielipidekirjoitus

Jyväskylän sivistyslautakunta tekee vastuullista politiikkaa

Maanantai 23.4.2018 - Anna-Leena

Jyväskylän Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja Eelis Loikkanen syyttää Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessaan (KSML 18.4.) sivistyslautakunnan puheenjohtajia Jyväskylän kaupungin vetäytymisestä 5-vuotiaiden maksuttomasta varhaiskasvatuskokeilusta. Mielestämme sekä subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen että 5-vuotiaiden maksuton varhaiskasvatuskokeilu ovat kummatkin tärkeitä tavoitteita kuten kerroimme edellisessä 24.3. KSML:ssä julkaistussa mielipidekirjoituksessamme.

Jyväskylän Vihreiden ja SDP:n kuntavaaliohjelmissa on keskeisimpänä tavoitteena palauttaa kaikille lapsille subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen – toisin kuin Loikkanen väittää. Varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus, josta ei tule tinkiä. Laadukasta ja tasa-arvoista varhaiskasvatusta tulee ensimmäisessä vaiheessa kehittää niin, että jokaisella lapsella on yhdenvertainen oikeus ylipäänsä osallistua varhaiskasvatukseen.

Päätöksen kaupungin lähtemisestä mukaan kokeiluun ja päätöksen peruuttamisen teki sivistyksen toimialajohtaja, ei lautakunta. 1.3.2018 voimaan tulleen Jyväskylän kaupungin hallintosäännön toisessa osassa, luku 9 §67 todetaan, että lautakunta päättää kaupungin taloudellisten tai muiden resurssien käyttämisestä toiminnan kehittämishankkeisiin, silloin kun kaupungin kustannukset ovat yli 500 000 euroa.

5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuskokeilun kustannusarvio on yli miljoona euroa vuodessa. Päätös asiasta kuuluu siis yksiselitteisesti lautakunnalle, jossa istuu vaaleissa valitut luottamushenkilöt. Opetus- ja kulttuuriministeriöstä saadun tiedon mukaan seuraava hakukierros 5-vuotiaiden maksuttomuuskokeiluun on tulossa jo syksyllä 2018. Tämä aikataulu mahdollistaisi huolellisemman valmistelun ja päätöksenteossa tarvittavat lautakuntakäsittelyt.

Lisäksi 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuskokeilun käsittelytavassa ilmeni muotovirheeseen rinnastettava menettelytapa, sillä samaan aikaan täysin samasta asiasta on vireillä valtuustoaloite samoin kuin myös subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamisesta. Kaupunginvaltuuston työjärjestyksen mukaan tällaiset valtuustoaloitteet, joilla on isoja kustannusvaikutuksia, tulee käsitellä vuoden 2019 talousarviovalmistelun yhteydessä.

Mielestämme on hyvä, että asiaan palataan hyvää hallintotapaa noudattaen. Kun pöydällä on samaan aikaan monta hyvää aloitetta varhaiskasvatuksen kehittämiseksi, tulee lautakunnan ja valtuuston tehdä päätös siitä, mihin rajalliset resurssit kohdennetaan ensimmäiseksi ja mihin toiseksi.

Jotta vuoropuhelu varhaiskasvatuksesta olisi jouhevaa ja julkiset keskustelut faktoihin perustuvia, haluamme lisätä avoimuutta kuntalaisten ja lautakunnan välillä. Ensi keskiviikkona sivistyslautakunta päättää, onko toukokuun varhaiskasvatusta käsittelevä lautakunnan kokous avoin kuntalaisille. Mikäli lautakunta näin päättää, myös Loikkanen on tervetullut seuraamaan päätöksentekoa.

Irina Tuokko (vihr.) Jyväskylän sivistyslautakunnan puheenjohtaja

Anna-Leena Sahindal (sd.) Jyväskylän sivistyslautakunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu muokattuna sanomalehti Keskisuomalaisen mielipidesivuilla 23.4.

Avainsanat: sivistys, sivistyslautakunta, vastinr

Kouluverkko puhututtaa

Tiistai 10.4.2018 - Anna-Leena

Viime viikkojen aikoina olen jälleen päässyt pohtimaan Jyväskylän kouluverkkoon liittyviä kysymyksiä. Tasan viikko sitten tiistaina (3.4.) järjestettiin kaksi asukastilaisuutta Mankolan koululla, jotka molemmat liittyivät kouluverkon kehittämiseen. Vaikka teemat olivat hyvin samankaltaisia, oli tunnelmissa selkeä ero. Ensimmäisessä tilaisuudessa kuultiin Mannisenmäen uuden asuinalueen vanhempia kouluverkkoratkaisuista ja oppilassijoittelusta. Jälkimmäisessä tilaisuudessa kuultiin vanhempien näkemyksiä mahdollisesta Saarenmaan koulun lakkautuksesta ja siihen liittyvistä järjestelyistä. Molemmat hyviä tilaisuuksia, mutta erilaisia.

Kouluverkon kehittäminen ei ole aina helppoa ja herättää ymmärrettävästi paljon tunteita. Se ei tarkoita ainoastaan koulujen karsimista, vaan ennenkaikkea mahdollisimman hyvin tuleviin tarpeisiin vastaamista. Kouluverkkoihin liittyviä päätöksiä joudutaan miettimään pitkällä aikajänteellä, jopa 10—20 vuotta eteenpäin. Lisäksi pohdittavana on millaisia opettamiseen liittyviä tapoja ne mahdollistavat ja millaisia nykyajan koulut ympäristöineen ylipäänsä ovat (muuntojoustavuutta). Välttämättä siis uusi koulurakennus ei rakennu täsmälleen samanlaisena tai ylipäätään entisen paikalle. Kouluja ei voi myöskään ns. varmuuden vuoksi rakentaa suuremmiksi kuin tarve on, meillä ei yksinkertaisesti ole varaa siihen.

En hetkeäkään vähättele vanhempien tunteita ja huolta siitä, jos oma lapsi ei mahdukaan toiveena olleeseen kouluun. Mankolan/Mannisenmäen tapauksessa varmasti epäonnistuttiin siinä, että alue yksinkertaisesti rakentui nopeampaa kuin palveluissa pystyttiin siihen valmistautumaan. Palvelut eivät yksinkertaisesti vedä sitä tahtia kuin tarve tällä hetkellä olisi tietyillä luokka-asteilla. Vastaavissa tilanteissa kaupungin tulee pystyä parantamaan sisäistä kommunikointiaan ( kaavoitus -palvelut), jotta vastaavalta vältytään. Katteettomia lupauksia ja mielikuvia ei tule myydä tuleville asukkaille, se ei ole kenenkään edunmukaista.

Meidän tulee pystyä näitä ratkaisuja tehdessä myös aktiivisemmin hyödyntämään lapsivaikutusten arviointeja sekä edistämään asukkaiden sekä vanhempien osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Päätöksentekijöinä yritämme osaltamme varmasti myös kaikkemme, jotta jokainen lapsi saisi parhaat mahdolliset lähtökohdat koulupolulleen. Ja tämä on jokaisen lapsen oikeus asuinalueeseen, varallisuuteen tai perhetaustaan katsomatta.

Ja vielä lopuksi mitä tulee Mankolan tilanteeseen, niin lautakunta on jo pyytänyt seuraavaan kokoukseen  kattavan selvityksen kevyenliikenteen järjestelyistä Mannisenmäeltä Keski-Palokan suuntaan ja kuinka voimme varmuudella taata turvallisen koulutien pienille kulkijoille. Lisäksi olemme pyytäneet karkeaa kustannusarviota siitä, kuinka Mankolan hankesuunnitelmaa voitaisiin kehittää entistä laajempana. Vaikka Mankolan suurempi laajennus osoittautuisikin realistiseksi vaihtoehdoksi, niin ensi syksyksi siitä ei valitettavasti ole vielä apua.

Avainsanat: opetus, sivistys

Politiikka on yhteispeliä

Keskiviikko 8.2.2017 klo 18:06 - Anna-Leena

Muutama vuosi sitten eräässä tilaisuudessa juttelin silloisen TUL:n puheenjohtajan, kansanedustaja Sirpa Paateron kanssa politiikan luonteesta. Puhuimme kuinka varsinkin vaalien aikaan ehdokkaillaon kova tarve nostaa esille omaa erinomaisuuttaan ja saavutuksiaan politiikassa. Kuntalaiset myös toisinaan kyselevät yksittäisten saavutusten perään. Sirpa kertoi vastaavansa tähän kysymykseen, että politiikassa jos missä ei yksin saavuteta mitään. Päätöksiä ei yksin tehdä. Kaikki merkittävät päätökset politiikassa syntyvät aina eri tahojen välisellä yhteistyöllä.

Politiikka jos mikä vaatii siis yhteistyötä. Näiden reilun kahdeksan vuoden aikana mitä olen vaikuttanut niin kaupunginvaltuussa kuin eri lautakunnissa olen nähnyt kuinka julkinen päätöksentekojärjestelmä toimii ja kuinka asioihin vaikutetaan. Nykyään olen paitsi kokeneempi, niin myös asiantuntevampi ja verkostoituneempi kuin aloittaessani. Osaan viedä asioita tehokkaasti eteenpäin ja vaikuttamismahdollisuudet ovat merkittävästi parantuneet laajentuneiden verkostojen myötä. Mutta yksin ei mitään saavuteta vaan myös muita on saatava aina esitysten taakse. Syty ja sytytä siis myös muut.

Politiikka vaatii yhteisymmärryksen tavoittelua, kompromissien hakemista. Hyvät ideat eivät katso aina puoluekirjaa. Teen työtä sen eteen, jotta kannatettavat asiat etenevät. Kynnyskysymykseksi ei tule muodostua saanko itselleni asiasta kunniaa vai en. Kavahdan myös ajatusta, että vaalien alla muutetaan toimintatapaa kosiskellaakseen mahdollisia äänestäjiä. Päätöksiä ei tehdä vaaleja varten, vastuu on kannettava myös vaalien lähestyessä.

Politiikka ei ole omien etujen tavoittelua vaan yhteisten asioiden hoitamista. Toki mukaan mahtuu aina myös niitä, jotka ovat kenties vallan sokaisemia ja ajavat vain omaa etuaan kosiskellen äänestäjiä. Jollain se ehkä toimii, mutta minulla ei. Haluan aidosti olla rakentamassa kotikaupungistani parempaa paikkaa asua, elää ja yrittää. Haluan antaa oman kokemuksen ja asiantuntijuuden kaikkien jyväskyläläisten käyttöön.

Yhdessä olemme enemmän.

Avainsanat: politiikka, yhteistyö

Kokousvuoden päätös

Tiistai 20.12.2016 - Anna-Leena

Vuoden viimeinen kokous taputeltu päätökseen. Palkitsemistyöryhmä sai päätökseen valinnat vuoden parhaiksi urheilusaavutuksiksi ja valinnanvaraa riitti jälleen. Valinnat julkistetaan Keski-Suomen Urheilugaalassa Paviljongissa 27.1.2017. Hieno vuosi jälleen keskisuomalaiselle urheilulle ja lupaavalta näyttää myös tuleva vuosi!

pikkuinen.jpg

Avainsanat: kesli, urheilugaala, palkitsemistyöryhmä

Sivistyksen säästöt

Keskiviikko 21.9.2016 - Anna-Leena

Päivän sanana sivistystoimen säästöt. Viimeisin viikko on ollut melkoisen kiireistä kun lautakunnan lista julkaistiin viime viikolla. Puhelin on sen jälkeen pirissyt ja sähköposti laulanut. Kuntalaisia huolestuttaa kovasti sivistyksen toimialalle esitetyt säästöt ja ihan syystäkin! Mikäli esitetyt säästöt toteutettaisiin, tarkoittaisi se mm. opetus- ja ryhmäkokojen kasvattamista, aamu- ja iltapäivätoiminnan maksujen korottamista, koulunkäynnin ohjaajien määrän vähenemistä sekä lisäksi perhepuistot ja kerhotoiminta esitetään lakkautettaviksi eikä Mannerheimin lastensuojeluliiton kanssa olevaa yhteistyösopimusta jatketa. Karmaisevaa luettavaa!! Onneksi tämä oli kuitenkin vasta esitys ja me päätöksentekijöiden roolissa päästiin asiaan jo tänään vaikuttamaan. Lautakunnan yksimielisessä esityksessä ei hyväksytty virkamiesesityksessä säästökeinoina esitettyjä keinoja vaan esitimme yksimielisesti 2,55 M€ lisäystä kehykseen, jotta peruspalvelut turvataan. Upea joukkue, kiitos!

Seuraavaksi kaupunginjohtaja esittelee oman ehdotuksensa Jyväskylän kaupungin talousarvioksi 24.10. ja kaupunginhallitus oman esityksensä valtuustolle 21.11. Jyväskylän kaupunginvaltuusto päättää talousarviosta 28.11.

Avainsanat: sivistys, perusopetus, varhaiskasvatus, talousarvio

Ihmisten ennakkoluuloista

Lauantai 28.11.2015 - Anna-Leena

-Mikä sun miehen nimi on?

- Hakan

- Aa, siis Håkan eli onko hän Ruotsista?

- Ei kun Hakan ja hän on Turkissa syntynyt kurdi

- Aaa eli hän on muslimi…?

- Joo syntyjään kyllä

- Miten sä oikein uskallat olla muslimin kanssa? Hakkaako se sinua?

Tällaisen yllämainitun keskustelun olen saanut käydä lukemattomia kertoja näiden 11 vuoden aikana kun ollaan yhdessä oltu mieheni kanssa. Tahti vain kiihtyi kun aikanaan aloin aikanaan odottaa esikoistamme Annia. Silloin tätä keskustelua käytiin mm. neuvolassa useaan otteeseen ja jopa synnytyssalissa. Kiinnostaakin tietää kuinka moni muu äiti joutuu tällaiseen keskusteluun törmäämään yhä uudestaan ja uudestaan? Mielenkiintoista tässä on varsinkin se, että kukaan näistä keskustelukumppaneista ei ole edes ikinä tavannut Haksua. Kun he tapaavat, ei tällaista keskustelua ole tarvinnut ikinä käydä. 

-Mitä, uskallatko sinä lähteä sen kanssa lomalle? Varo vain ettei se myy sinua siellä orjaksi tai muuta vastaavaa!

Yhdessä olemme reissanneet ympäri maailmaa näiden vuosien aikana. Kertaakaan ei ole tarvinnut pelätä. Ja kertaakaan ei ole minua ole yritetty myydä kenellekään tai asetettu epämiellyttävään tilanteeseen. Olen saanut rauhassa kulkea mieheni kanssa muslimimaissakin, ilman että kukaan huutelee perään. Sen sijaan suomalaisia kanssamatkaajia on joskus saanut pelätä, yhtenä muistona Kuuban reissulta kun päihtynyt suomalaismies piti jättää koneesta Kanadan Hallifaxiin kun lentohenkilökunta ei uskaltanut lähteä Atlantin ylitykselle tämän häirikön kanssa.

-Varo vain tekemästä lapsia muslimin kanssa, kaikki muuttuu heti kun tulee lapsia tai menette naimisiin. Sitten viimeistään se vaatii sinua kääntymään muslimiksi ja käyttämään huntua.

Rehellisesti, meillä ei vuosikymmenen aikana ole käyty yhtään keskustelua minun käännyttämisestä islamin uskoon tai kulkemaan hunnutettuna. Se sijaan tämä ”muslimi-mieheni” on aina ollut se kannustava voima saavuttaakseni tavoitteeni, kuten tekemään opintoni kunniallisesti loppuun ennen perhe-elämää ja lapsienkin jälkeen kannustanut palamaan työelämään. Tosin sekin on tehty selväksi, että halutessani minulla on mahdollisuus jäädä myös kotiin miehen elätettäväksi. Mutta valinta on aina ollut minun.

Myönnettäköön, että kerran olen joutunut tilanteeseen Haksun kanssa, jossa minulle on huudeltu ala-arvoisia seksuaalissävytteisiä kommentteja ja ehdotuksia. Huutelija tosin ei ollut Haksu, vaan kolme kantasuomalaista ”tosimiestä”. Ei olisi ehkä kannattanut, Haksu kävi heitä hieman ”isällisesti” opastamassa kuinka naiselle puhutaan.

 

 

Avainsanat: ennakkoluulot, rasismi, erilaisuus, kulttuurit, strereotypiat

Sivistyslautakunnan kuulumisia

Perjantai 25.10.2013 - Anna-Leena

Meneillään on nykyisen valtuustokauden ensimmäinen vuosi. Nykyinen sivistyslautakunta aloitti työnsä lähes vuosi takaperin vuoden vaihteessa. Valtuusto valitsi lautakunnan jäseniksi  niin edellisellä kaudella mukana olleita kuin uusiakin kasvoja sekä niin kunnallispolitiikassa pitkään mukana olleita kuin uutakin verta. Muutama sivistyslautakunnan jäsenistä on myös valtuutettuja mutta pääasiassa näin ei ole. Valitettavasti se toisinaan myös näkyy varsinkin tällaisina taloudellisesti kriittisinä aikoina. Valtuutettuna on päättämässä myös koko kaupungin talousarviosta, jolloin ehkä ymmärtää kokonaisuuden paremmin tai ainakin tietoa on saatavissa.

Sivistyslautakunta on jo ensimmäisenä vuotenaan joutunut todellisten haasteiden eteen. Asialistalla on ollut niin pienten kouluyksiköiden kriteeristön muodostamista, lausuntoja hankesuunnitelmista, palvelulinjauksia kuin perusopetuksen palveluverkon tehostamiseen liittyviä koulujen lakkautuksia muutamia keskeisiä kokonaisuuksia mainiten. Yksimielisyyttä päätöksien teosta ei ole aina saavutettu, vaan yhä useammat päätökset ovat vaatineet äänestämisiä ja eriävien mielipiteiden jättämisiä.

Moni on joutunut tarkastelemaan uudestaan annettuja vaalilupauksiaan, tuntuu että tilanne on yllättänyt monet. Viimeistään tulevaa talousarviota käsiteltäessä olivat tunteet pinnassa, kun kotihoidontuen ei-lakisääteinen kuntalisä esitettiin lakkautettavaksi. Tasapainotustavoite toimintakulujen suhteessa jaettuna oli sen hetkisen tiedon mukaan kasvun ja oppimisen palveluille yli kaksi miljoonaa euroa, mutta jo silloin oli viitteitä siitä, ettei sekään riitä. Tämä konkretisoitui viimeistään kaupunginjohtajan talousarvioesityksessä lokakuussa. Jokainen varmaan ymmärtää, että tehdyt ja tulevaisuudessa tehtävät päätökset ovat raskaita mutta välttämättömiä. Kaupungin talous on saatava kestävälle tasolle ja se vaatii jokaisen hallintokunnan osallistumista.

Kuinka kauan tilanne voi jatkua tällaisena, karsimista karsimisen perään? Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen puolella puhutaan pitkälti lakisääteisistä palveluista. Helppoja päätöksiä ei enää ole olemassa näissä palveluissa, kaikki supistamiset ja lakkautukset konkretisoituvat nyt näiden elämänsä alkutaipaleella olevien arkeen. Onko enää kohtuullista millään tapaa leikata lisää koulunkäynninohjaajien työpanoksen määrästä tai nostaa pienten 1-2 luokkalaisten koulukuljetusrajaa viiteen kilometriin? Onko lapsen ja perheen edun mukaista vähentää kunnallisten perhepäivähoitajien määrää ja onko se edes taloudellisestikaan kannattavaa? Sijaisjärjestelyitä päivähoidon puolella on tehostettu entisestään, mutta ollaanko jo menty liian pitkälle kun oman hoitajan sairastuessa pieniä 1-3 vuotiaita lapsia siirrellään päivittäin paikasta toiseen vapaiden paikkojen mukaan? Mitä mahtaakaan pienessä mielessä liikkua, kun aamulla ei tiedä kenen hoiteisiin matka viekään?

Avainsanat: sivistys

Hyvinvointi luodaan työllä

Sunnuntai 14.10.2012 klo 11:45 - Anna-Leena

Tulevissa kunnallisvaaleissa ratkeaa Jyväskylän suunta tuleville vuosikymmenille. Jatkuva velanotto ja maksujen korottaminen eivät ole pitkällä tähtäimellä kestävää politiikkaa. Mielestäni yksi parhaista lääkkeistä köyhyyden, eriarvoistumisen ja yhteiskunnasta eristäytymisen ehkäisemiseksi on työpaikkojen luominen mahdollisimman monelle jyväskyläläiselle.  Korkea työllisyys koko yhteiskunnassa turvaa rahoituspohjan kunnallisille palveluille kuten sosiaali- ja terveyspalveluille sekä sivistyspuolelle. Hyvinvointi luodaan työllä!

Jyväskylä maksaa vuosittain sakkoina valtiolle 5-6 miljoonaa euroa työllistämisvelvoitteensa laiminlyönnistä. Tämä raha tulee käyttää työllistämiseen - ei sakkomaksuihin. Jyväskylässä asuu paljon nuoria ja opiskelijoita, mikä näkyy esimerkiksi Tampereeseen verrattuna selkeästi heikompina verotuloina. Meidän pitäisi ottaa tiukempi linja ja panostus työttömyyden hoitoon kasvattaakseen verotuloja. Meillä on useita merkittäviä työllistäjiä kaupungissamme, mutta meidän tulisi myös tukea yhä enemmän paikallisia pienyrityksiä (työntekijöitä alle 50) ja kannustaa nuoria yrittäjyyteen.

Työllistämällä on merkittävä rooli ehkäistäessä nuorten syrjäytymistä. Laki yhteiskuntatakuusta astuu voimaan vuoden 2013 alusta. Yhteiskuntatakuu takaa työ- harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikan jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle sekä alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Perusasteen jälkeistä koulutusta vailla olevat nuoret tarvitsevat lisää koulutusmahdollisuuksia. Vailla työkokemusta olevat nuoret tarvitsevat puolestaan mahdollisuuksia työkokemuksen hankkimiseen.

Työsuhteiden laatu

Jyväskylän kaupungin on oltava houkutteleva työnantaja ja siinä valtteja ovat hyvä henkilöstöpolitiikka ja työolosuhteet. Tällä hetkellä kaupungilla on paljon määräaikaisia työsuhteita. Kaupungin tulee näyttää esimerkkiä hyvästä työnantajasta ja pystyä panostamaan pitkäjänteiseen työelämän kehittämiseen, se on kaikkien etu. Työsuhteiden pätkimiset ja muut ns. sillisalaatit eivät ole niin työntekijän kuten myöskään työnantajan edun mukaista toimintaa. Työmäärät on mitoitettava asianmukaisiksi ja tekevien käsien riittävyydestä tulee huolehtia. 

Terveellinen, turvallinen ja mielekäs työ luo hyvinvointia tekijälleen. Työntekijöillä tulee olla mahdollisuus itse vaikuttaa työhönsä ja mahdollisuus täydennyskouluttautumiseen on turvattava. Ruohonjuuritason työntekijät tuntevat parhaiten paikalliset olosuhteet ja myös osaavat monesti esittää vaikuttavampia ja taloudellisesti tehokkaampia tapoja hoitaa kunnallisia perustehtäviä.

Työelämää tulee kehittää työelämän laadun ja työssäjaksamisen parantamiseksi. Työterveyshuollossa on tärkeää panostaa varhaiseen apuun ja vaivojen ennaltaehkäisyyn. Työelämässä myöskin perheen ja työn yhteensovittamisessa on vielä paljon parannettavaa. 

Avainsanat: vaalit, työ, työsuhteet

Liikkumisesta innostusta ikääntymiseen - Iäkkäiden liikunta

Keskiviikko 25.3.2009 klo 10:50 - Anna-Leena

Minulta usein kysytään liikunta ja ravitsemusneuvoja eri ikäryhmille, tässä muutama sananen iäkkäiden liikkumisesta:

Ensinnäkin haluan yhden asian selventää, että en väitä liikunnan estävän ikääntymistä tai kaikkia sairauksia. Liikunta ei estä vanhenemista, mutta se voi pienentää ikääntymiseen liittyvien muutosten astetta ja seurauksia. Liikuntaa ei ole milloinkaan myöhäistä aloittaa mutta sen lopettaminen on aina liian aikaista. Pienetkin vaikutukset voivat iäkkäillä olla aivan ratkaisevia toimintakyvyn ja elämänlaadun kannalta.

Ikääntyvän kannattaa liikkua, jotta hän
• pysyisi toimeliaana ja terveenä mahdollisimman pitkään
• selviytyisi jokapäiväisistä askareistaan
• välttyisi sairastumasta kansansairauksiin, joita ylipaino tuo.

Liikunta ei estä vanhenemista, mutta liikunnalla voi
• vähentää ja hidastaa vanhenemisen väistämättä tuomia muutoksia
• pitää yllä tasapainotaitoa ja ehkäistä kaatumisia (tanssi, kävely, tasapaino- ja kävelyradat)
• edistää terveyttä ja toimintakykyä
• vähentää tai jopa estää monista sairauksista johtuvaa vanhenemista
• hidastaa lihasvoiman vähenemistä/lihaskatoa (kotivoimistelu, kuntosaliharjoitukset)
• pitää yllä lihasvoimaa ja kestävyyttä  (kävely, sauvakävely, uinti, voimistelu, kuntosaliharjoitukset, punttijumppa, keppijumppa)
• lisätä hapenkulutusta eritoten kestävyysharjoittelulla, eli edistää hengitys- ja verenkiertoelimistösi aerobista kuntoa
• pitää yllä liikkuvuutta, notkeutta ja myös nivelten hyvinvointia (muokkausvoimistelu, jooga, taichi, venyttely)
• pitää yllä luuston vahvuutta kuormittamalla luustoa
• parantaa unen laatua
• saada hyvän mielen, yksin tai yhdessä liikkuen

Tätä listaa voisin siis jatkaa vielä pitkään..

Ikääntyville suositellaan lihaskunnon vahvistamiseen ja luun vahvuuden ylläpitämiseen kuntosaliharjoittelua. Lihasvoiman säilyminen helpottaa päivittäisiä toimintoja. Yhdessä riittävän kestävyyden kanssa se mahdollistaa monet harrastuksetkin. Myös kestävyyskunnon kehittäminen ja ylläpitäminen on suositeltavaa. Siihen sopivia lajeja ovat kävely, sauvakävely ja porraskävely.

Arjen toimet vaativat asennonhallintaa ja tasapainoa. Iän myötä havaintomotoristen prosessien eri osat huonontuvat, mikä ilmenee toimintojen hidastumisena, epätarkkuuksina, rajoittuneisuuksina ja virheinä. Yksi näistä ilmiöistä on kaatumisten lisääntyminen. Iän vaikutuksia voidaan hidastaa harjoittamalla juuri niitä toimintoja, joissa ongelmia ilmenee. Esimerkiksi tasapainon kehittämiseen ja ylläpitämiseen suositellaan tanssia ja voimistelua.

Aloittajan ja myös pitkää taukoa liikunnasta pitäneen kannattaa muistaa maltti. Jos liikkujan edellisestä harjoituskerrasta on tullut lisää ikää 20 vuotta ja painoa 20 kiloa, lempeät tavoitteet ovat paikallaan. Muuttuneen terveystilanteen huomioon ottaminen on viisautta.

Ikääntyville suositellaan tasapainoa ja ketteryyttä kehittävää liikuntaa sekä voimaharjoittelua yhteensä 2–3 kertaa viikossa. Yksittäisen harjoituskerran ei tarvitse olla pitkäkestoinen, 30–45 minuuttia riittää. Kävelyä suositellaan päivittäiseksi liikuntamuodoksi.

Kävelyn ja muun painoa kantavan liikunnan pitää olla reipasvauhtista. Tasapainoharjoittelu taas voi olla myös rauhallisempaa. Voimaharjoittelussa pyritään vähintään kohtuulliseen (noin 50 % maksimaalisesta) harjoitustehoon.

Avainsanat: liikunta, ikääntyneet

Työntekijät liikkeelle

Perjantai 30.5.2008 klo 11:38 - Anna-Leena

                    Työntekijät liikkeelle!


Työpaikkaliikunta on tämän päivän kiireisessä yrityselämässä entistä tärkeämpää. Hyvinvoivasta ja hyväkuntoisesta henkilöstöstä hyötyy sekä yritys että työntekijä itse.
Myös yritykset ovat tämän huomanneet. Yritykset tukevat nykyään yhä enemmän työntekijöidensä omaa liikunta-aktiivisuutta. Useissa tutkimuksissa on todettu, että parempi fyysinen kunto sekä lisää että ylläpitää työkykyä ja vähentää sairauspoissaolojen määrää. Se myös motivoi ja kannustaa työntekijää parempaan työssä jaksamiseen.

Liikunta-aktiivisuus on yhteydessä sairauspoissaoloihin pääasiassa siten, että aktiivisesti liikkuvilla ihmisillä on vähemmän sairauspoissaoloja työstä kuin liikkumattomilla. Usein myös liikunta-aktiivisuuden muuttaminen pitkällä aikajänteellä on suoraan yhteydessä sairastavuuden vähenemiseen.

Tieteellistä tutkimustietoa

 Liikunnan merkitystä työkyvyn ylläpitämiseen on myös tieteellisesti tutkittu, esimerkiksi Suomen Gallupin ja SLU:n (1995) tekemässä tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten mielipiteitä liikunnan harrastuksen ”vaikuttamisesta fyysiseen, psyykkisen ja sosiaaliseen työkykyyn.” Tutkimustuloksista voidaan vetää johtopäätöksiä, joiden mukaan liikunnan harrastaminen vaikuttaa sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien vähenemiseen, tuki- ja liikuntaelinten sairauksien vähenemiseen, stressin sietokyvyn kasvamiseen sekä myös työkykyindeksi on liikuntaa harrastavilla parempi. Työikäisen väestön panosta tarvitaan yhteiskunnassa mitä suuremmissä määrin myös väestön vanhetessa. Työikäisten merkitys on tärkeä työn tekemisen ohella lasten ja vanhusten huolehtimisessa.

Stressin vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä haitallisia työntekijän henkiselle ja ruumiilliselle terveydelle. Myös yritykset kärsivät työntekijöiden stressin seurauksena: tuottavuus ja laatu heikkenevät, palvelukyky alenee ja työntekijöiden vaihtuvuus kasvaa. Käsitykset terveellisten ja motivoivien työolojen merkityksestä tuottavuudelle lisäävät yrityksissä halukkuutta terveyden edistämiseen tähtäävään toimintaan

Vaikutusta myös työviihtyvyyteen

Mielestäni voidaan väittää, että henkilöstön fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn paraneminen vaikuttaa merkittävästi myös työviihtyvyyteen.  Työuupumus tai jaksamisen puute ovat toistuvasti mediassa esille nousevia asioita, kuten myös englanninkielestä lainattu burnout tai siitä suomennettu loppuun palaminen. Ilmauksien taakse kätkeytyy massiivinen työelämää vaivaava ongelma, jonka vakavuutta ja yhteiskunnallista merkitystä ei ole vieläkään kunnolla ymmärretty.

Eduskunta on vahvistanut tuloverolain (4 luku 69§) korjauksen, jossa työnantajan tarjoamat liikuntapalvelut säädetään verovapaaksi henkilökuntaeduksi, mikäli laissa säädetyt perusteet palvelun tarjoamiselle täyttyvät. Ehtona työntekijän verottomuudelle edellytetään, että etu on koko henkilökunnan käytettävissä ja suuruudeltaan kohtuullinen sekä että työnantaja on tehnyt sopimuksen kyseistä liikuntapalvelua tarjoavan yrityksen kanssa.

Yritysliikunnassa liikuntapalvelujen tarve vaihtelee kohderyhmien kunnon, terveyden ja liikuntahistorian mukaan. Palvelujen laadussa olennaista on liikunnan harrastajan tarpeen, eli tässä tapauksessa työyhteisön jäsenten, sekä mieltymysten että palvelutuottajan osaamisen kohtaaminen. Palveluntuottajina voidaan pitää liikunta-alan ammattilaisia.

Liikunnan tukeminen yrityksen kilpailuvalttina

Yritysliikunnan tavoitteena on parantaa ja edistää yrityksen työntekijöiden hyvinvointia ja työssä jaksamista. Tämän vuoksi yhä useampi yritys ja organisaatio haluaa tukea työntekijöidensä liikkumista myös taloudellisesti. Työkykyä parantavat liikuntapaketit ennalta ehkäisevät erilaisia sairauksia ja vaivoja, työkyky säilyy vireämpänä ja näin yritykselle itselleen syntyy tästä säästöä. Liikunnalla on positiivinen vaikutus tutkitusti myös henkilöstön omaan arvioon työkyvystä sekä omasta hyvinvoinnista. Toki kyseessä voidaan ajatella kyseessä olevan myös taloudellinen näkökulma: yritys, jolla on hyvät liikuntamahdollisuudet, saa todennäköisesti myös parhaat ihmiset sinne töihin.

Pitkän tähtäimen toimintaa

Tällä hetkellä on kertynyt tieteellistä näyttöä siitä, että liikunnan kokonaismäärän tulee olla suurta (kävelyä jopa 7 tuntia viikossa), jotta tärkeät terveyshyödyt saavutettaisiin. Vain reilu kolmannes Suomen työikäisestä aikuisväestöstä (noin 1,2 miljoonaa) liikkuu terveyden kannalta riittävästi eli vähintään 30 minuuttia vähintään neljästi viikossa. Riittämättömästi liikkuvia on näin ollen peräti 2,1 miljoonaa. Tähän lukuun sisältyvät ne, jotka eivät liiku lainkaan, liikkuvat liian harvoin tai joiden liikunta on teholtaan liian vähäistä.

Pelkistetysti voidaan sanoa, että kohtuutehoisella terveysliikunnalla saavutetaan paremmat terveys- ja työkykyhyödyt kuin kevyellä liikunnalla, ja kuntoliikunta on edelleen tehokkaampaa kuin terveysliikunta, ainakin tutkimusten valossa. Tämä käy hyvin yhteen liikuntakeskusten tarjoamiin jäsenyyksiin sitoutumiseen, jolloin liikuntaa voidaan harrastaa monipuolisesti ja säännöllisesti asiantuntijoiden avustuksella. Aletaan ymmärtää, että pitkän tähtäimen toiminnalla saavutetaan parempia tuloksia. Ei riitä, että panostetaan vain yhteen liikuntailtapäivään vuodessa, jos muuten 364 päivää vuodesta on aktiivisuus tasoltaan alhaista. Liikunta osana terveellistä elämää edellyttää kuitenkin kohtuullisuutta, liiallisuuksiin mennessä liikuntakin voi olla addiktio – pakkomielle.

Motivointi tärkeää

Yritysten järjestäessä mahdollisuuksia liikuntaan, tärkeintä olisi luoda liikkumisen nimenomaan mahdollisuuksia ja motivoida henkilöstöä liikuntaan yleisesti. Aivan ongelmatonta liikuntaan motivointi ei ole, usein ihmiset kokevat, että mennään heidän omalle alueelleen, jos aletaan liikaa neuvoa, miten pitäisi itsestä huolehtia ja elää. Yritysten järjestämät liikuntatapahtumat ja -päivät tukevat yhteisöllisyyttä, yhteishenkeä ja yleistä positiivista ilmapiiriä työyhteisössä. Liikuntatapahtumien päätavoite voikin tällöin olla myös yhteisöllisyys, ei niinkään ihmisten aktivointi liikkumaan. Toki osa työyhteisön jäsenistä saattaa saada näistä tapahtumista virikkeen liikunnasta, varsinkin jos tapahtumissa esitellään uusia lajeja ja sen kautta tuetaan liikuntaan aktivoitumista sekä madalletaan kynnystä lähteä liikkeelle.

Yritysliikunnalla voidaan siirtää yhteiskunnan painopistettä nykyistä enemmän korjaavasta ja kuntouttavasta toiminnasta sairauksia yhä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan. Pääpaino pitää kuitenkin olla vähän tai epäsäännöllisesti liikkuvien aktivoimisessa säännölliseen liikuntaharrastukseen, eikä ainoastaan aktivoida niitä liikkumaan entistä enemmän, jotka jo muutoinkin harrastavat liikuntaa monipuolisesti. Toki vastuu viime kädessä on aina yksilössä itsessään. Työterveyshuollon ohjaus liikuntakeskukseen voi madaltaa kynnystä kuntoilun aloittamiseen erilaisin maksukäytännöin ja henkilökohtaisella ohjauksella.

Apua ammattilaisilta

 Jotta liikunnasta saadaan suurin mahdollinen hyöty irti, on tärkeää luottaa liikunnan järjestämisessä asiantuntijoiden apuun. Motivoiva ja ammattitaitoinen ohjaaja samalla herättää osallistujien kiinnostuksen, käsittelee osallistujia kiinnostavia asioita heille sopivalla tavalla ja eri aisteja herättelevästi. Työnantaja voi auttaa ihmisen siihen pisteeseen, että tämä huomaa "että liikunnasta tulee miellyttävä olo", mutta sen jälkeen vastuu siirtyy yksilölle. Liikunnan laatua kohentamalla ja yritysliikuntaa pitkäjännitteisesti kehittämällä voi yritys tehdä liikunnasta itselleen yhden menestystekijän. Työntekijöiden voidessa hyvin, myös yritys menestyy ja voi hyvin.

Avainsanat: liikunta, liikkumattomuus, työntekijät, työpaikkaliikunta

Yritysliikunnasta muutama sananen..

Sunnuntai 3.2.2008 klo 20:17 - Anna-Leena

Yritykset tukevat nykyään yhä enemmän työntekijöidensä liikunta-aktiivisuutta. Useissa lähteissä on todettu, että parempi fyysinen kunto sekä lisää että ylläpitää työkykyä ja vähentää sairaspoissaolojen määrää. Se myös motivoi ja kannustaa työntekijää parempaan työssä jaksamiseen.  Liikunnan merkitystä työkyvyn ylläpitämiseen on myös tieteellisesti tutkittu, esimerkiksi Suomen Gallupin ja SLU:n (1995) tekemässä tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten mielipiteitä liikunnan harrastuksen ”vaikuttamisesta fyysiseen, psyykkisen ja sosiaaliseen työkykyyn.” Tutkimustuloksista voidaan vetää johtopäätöksiä, joiden mukaan liikunnan harrastaminen vaikuttaa sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien vähenemiseen, tuki- ja liikuntaelinten sairauksien vähenemiseen, stressin sietokyvyn kasvamiseen sekä myös työkykyindeksi on liikuntaa harrastavilla parempi. (Suomen Kuntourheiluliitto ry 1996, 10). Stressin vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä haitallisia työntekijän henkiselle ja ruumiilliselle terveydelle. Myös yritykset kärsivät työntekijöiden stressin seurauksena: tuottavuus ja laatu heikkenevät, palvelukyky alenee ja työntekijöiden vaihtuvuus kasvaa. Käsitykset terveellisten ja motivoivien työolojen merkityksestä tuottavuudelle lisäävät yrityksissä halukkuutta terveyden edistämiseen tähtäävään toimintaan (Terve työyhteisö, 1994).

Mielestäni voidaan väittää, että henkilöstön fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn paraneminen vaikuttaa merkittävästi työviihtyvyyteen.  Työuupumus tai jaksamisen puute ovat toistuvasti mediassa esille nousevia asioita, kuten myös englanninkielestä lainattu burnout tai siitä suomennettu loppuun palaminen. Ilmauksien taakse kätkeytyy massiivinen työelämää vaivaava ongelma, jonka vakavuutta ja yhteiskunnallista merkitystä ei ole vieläkään kunnolla ymmärretty. (Ojala & Oinonen toim.1999, 42).

Eduskunta on vahvistanut tuloverolain (4 luku 69§) korjauksen, jossa työnantajan tarjoamat liikuntapalvelut säädetään verovapaaksi henkilökuntaeduksi, mikäli laissa säädetyt perusteet palvelun tarjoamiselle täyttyvät. Ehtona työntekijän verottomuudelle edellytetään, että etu on koko henkilökunnan käytettävissä ja suuruudeltaan kohtuullinen sekä että työnantaja on tehnyt sopimuksen kyseistä liikuntapalvelua tarjoavan yrityksen kanssa (Verohallinto). Yleisimmin tämä ilmenee työnantajien osoittamina liikuntaseteleinä ja liikuntarahoina, joita työntekijät voivat käyttää ennalta määrätyissä liikuntapaikoissa maksuvälineinä (Smartumin internet-sivut). Liikuntaseteli mahdollistaa monipuolisen ja yksilöllisen liikunnan harrastamisen työntekijän itse valitsemallaan tavalla.

Omassa työssäni kohtaan yritysasiakkaita päivittäin, niin liikuntaneuvonnan kuin ryhmienohjaamisen puolesta. Jyväskylän kaupunkia pidetään monellakin tapaa liikuntakaupunkina, joka tarjoaa asukkailleen monipuoliset liikuntamahdollisuudet. Jyväskylään on keskittynyt myös alan huippuosaaminen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan ja Kihun eli Kilpa- ja huippu-urheiluntutkimuskeskuksen toimesta. Mielenkiintoista olisi siis selvittää, näkyykö tämä jollain tapaa paikallisten yritysten toiminnassa yritysliikuntaa järjestettäessä.

Yritysliikunnan tavoitteena on parantaa ja edistää yrityksen työntekijöiden hyvinvointia ja työssä jaksamista. Tämän vuoksi yhä useampi yritys ja organisaatio haluaa tukea työntekijöidensä liikkumista myös taloudellisesti. Työkykyä parantavat liikuntapaketit ennalta ehkäisevät erilaisia sairauksia ja vaivoja, työkyky säilyy vireämpänä ja näin yritykselle itselleen syntyy tästä säästöä. Liikunnalla on positiivinen vaikutus tutkitusti henkilöstön arvioimaan omaan työkykyyn sekä hyvinvointiin.

Läheltä seuratessa jo useamman vuoden ajan jyväskyläläisten liikuntakeskusten toimintaa ja nyt viimeisen reilun vuoden aikana tarkemmin nimenomaan yrityksille kohdennettujen palvelujen tarjontaa, näen keskusten toiminnassa paljon samankaltaisuuksia. Asiakkaita houkutellaan jäseniksi erilaisten kampanjoiden avulla, kuten " nyt ilman liittymismaksua" tai "liity nyt, saat 2kk ilmaista treeniaikaa". Tätä samaista markkinointia kohdennetaan yhä enemmän nyt myös suoraan yrityksille, on ymmärretty ne suuret potentiaaliset asiakasmassat, jotka piilevät yritysten takana.

Viime keväänä SATS kuntokeskus tarjosi yritysasiakkailleen kampanjaa, jossa työntekijälle oli sitä edullisempaa kuntoilla keskuksessa, mitä useampi työntekijä samasta yrityksestä kuntoili SATSilla. Liikuntakeskus Kuntoportilla on myös hyvin samankaltainen yritystarjous, samasta yrityksestä kun liittyy jäseneksi 5 henkilöä, putoaa kuukausittainen jäsenmaksu jokaiselta -5€. Säännöllisin väliajoin Kuntoportti markkinoi käynnissä olevaa kampanjaa, jossa luvataan työkaverin jäseneksi liittymisestä jopa 1kk ilmaista treeniaikaa.

Työntekijöiden liittyminen edullisemmilla hinnoilla kuntokeskuksien jäseniksi työnantajien maksaessa osan kuukausimaksuista on mielestäni nyt sitä nykypäivää. Omien havainnointien pohjalta ja näiden haastattelujen vahvistaessa tätä käsitystä, varsinaiset yritysten ostamat tyky- eli työkyvyn ylläpito -päivät alkavat olla vähenemään päin mitä suurenemissa määrin. Aletaan ymmärtää, että pitkän tähtäimen toiminnalla saavutetaan parempia tuloksia. Ei riitä, että panostetaan vain yhteen liikuntailtapäivään vuodessa, jos muuten 364 päivää vuodesta on aktiivisuus tasoltaan alhaista.

Tällä hetkellä on kertynyt tieteellistä näyttöä siitä, että liikunnan kokonaismäärän tulee olla suurta (kävelyä jopa 7 tuntia viikossa), jotta tärkeät terveyshyödyt saavutettaisiin. Tämä käy hyvin yhteen liikuntakeskusten tarjoamiin jäsenyyksiin sitoutumiseen, jolloin liikuntaa voidaan harrastaa monipuolisesti ja säännöllisesti asiantuntijoiden avustuksella. Työpaikkojen järjestäessä mahdollisuuksia liikuntaan tärkeintä olisi luoda liikkumisen nimenomaan mahdollisuuksia ja motivoida henkilöstöä liikuntaan yleisesti. Yksityiset liikuntakeskukset panostavat jäsenyyksiin, jolloin asiakas sitoutetaan kyseiseen keskukseen pitemmäksi aikaa kuukausihinnalla. Mielestäni markkinointia voisi entisestään suunnata korostamaan sitoutumista omaan itseensä ja hyvinvointiin kuin sitoutumista keskukseen sinänsä.

Avainsanat: liikunta, yritysliikunta

Erilainen ja tasa-arvoinen

Lauantai 2.2.2008 klo 22:17 - Anna-Leena

Maailma on muuttunut. Ihmisten liikkuvuus maasta toiseen opiskelujen ja töiden mukana on räjähdyksenomaisesti lisääntynyt. Enää ei pidetä niin suurena haasteena lähteä kokemuksia muualta hakemaan mikäli kotimaa ei aina miellytä. Samalla myös eri kulttuurit kohtaavat ja syntyy niin kutsuttuja monikulttuurisia yhteisöjä. Haasteena sille on luoda suvaitseva, kaikkia kulttuurit hyväksyvä ilmapiiri. Tätä hankaloittavat mm.stereotypiat ja etnosentrismi.

Ihmisellä on tarve stereotypioihin. Ne selkeyttävät ja yksinkertaistavat maailmaa, samalla ollen väistämättömiä ja välttämättömiä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Stereotypioilla tarkoitetaan tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvia yleistyksiä. Stereotypia on luonteenpiirteiden keräytymä esimerkiksi ryhmän käytöksestä ja tavoista. Yleisimpiä suomalaisten tuntemia stereotypioiden kohteita ovat venäläisiin, ruotsalaisiin ja esimerkiksi romaaneihin kohdistuvat stereotypiat. Kaikki stereotypiat eivät suinkaan ole aina negatiivisia vaan on olemassa myös positiivisia ennakkokäsityksiä muista maista ja kulttuureista.

Ainoa oikea, muita parempi

Etnosentrismillä tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan oman kansan arvojärjestelmä, ominaisuudet ja tavat ovat ainoat oikeat ja ne mielletään muita paremmiksi. Se vaikuttaa voimakkaasti tekemiimme arviointeihin ja oikeutuksiin. Uskomme niistä poikkeavien olevan jotenkin epänormaaleja. Lyhyet kohtaamiset toisen kulttuurin edustajan kanssa saattavat vain lisätä kielteisiä stereotypioita ja ennakkoluuloja, sekä vahvistaa uskoa oman kulttuurin ainutlaatuisuuteen.

Vertaamme herkästi toisia kulttuureja ja tapoja omaan kulttuurin. Esimerkiksi Suomessa useasti nimitämme pakolaisia kielitaidottomiksi, koska he eivät puhu suomea. Kuitenkin he puhuvat kieliä, joita vastaavasti muualla maailmassa puhutaan moninkertaisesti verrattuna suomen kieleen.

Sopeutuminen uuteen kulttuuriin ei ole aina vaivatonta. Kun sopeutumisella tarkoitetaan sopeutumista yhteen hyvin kapeaan kaavaan, jossa sopiva on tarkoin etukäteen määritelty, ulkomaalaisen on todella vaikeaa sopeutua. On lähes mahdotonta oppia maan kieli ilman tiettyä aksenttia tai muuttaa omaa ulkonäköään ratkaisevasti. Ulkomaalaisen katsotaan olevan tasavertainen kunhan noudattaa yhteisön yleisiä normeja.

Kyllä minäkin myönnän syyllistyneeni stereotypioihin ja etnosentrismiin. Muuttaessani Alankomaihin, eli Hollantiin opiskelemaan, huomasin alituiseen vertaavani asioita tottumaani ja oppimaani.

Monta kertaa ajattelin kuinka paremmin asiat ovat Suomessa vaikka Alankomaat eivät kuitenkaan kulttuurillisesti niin huomattavasti eroa Suomesta. Molemmat kuuluvat Euroopan unioniin ja ovat ns. pieniä jäsenvaltioita (Suomen väkiluku 5,2 miljoonaa ja Alankomaiden 16,1). Kummatkin ovat sivistysvaltioita, joiden bruttokansantuote on maailman huippuluokkaa. Tämä ei kuitenkaan estä kulttuurien yhteentörmäämisiä. Vaikka itse lähdin tänne melkoisella vauhdilla niin on pitänyt todeta että arki se on täälläkin.

Sinänsä minulla ei ollut suuria ennakkoluuloja hollantilaisista ihmisiä kohtaan mutta sitäkin enemmän maasta. Ajattelin maan olevan täynnä lähinnä tuulimyllyjä, tulppaaneita ja puukenkiä. Todellisuudessa vastaani on kävellyt vain yksi henkilö puukengät jaloissaan ja tuulimyllyjä olen nähnyt yhden käden sormin laskettavan määrän. Polkupyöriä vilistää katukuvassa enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan, lapsesta vaariin tuntuvat paikalliset huristavan menopeleillään.

Hollantilaisia pidetään suvaitsevaisina ja avoimina, mutta tätä näkemystä en kuitenkaan lähtisi itse heti allekirjoittamaan. Ehkä käsitys on saanut alkunsa vapaammasta huumepolitiikasta ja prostituutiosta. Amsterdam on näiltä osin mielestäni täysin erilainen kuin muut kaupungit, siellä seksi ja huumeet suorastaan tuntuvat rehottavat katukuvassa. Tämä tuntui suomalaisesta opiskelijasta vähintäänkin hämmentävältä. En pystynyt olemaan ihmettelemättä kuinka minkään maan johto hyväksyi sen. Ei meillä Suomessa! Koen Suomen olevan suvaitsevainen maa ilman edellä mainittuja asioitakin.

Matalaa profiilia

Toisaalta erilaisuutta ja näkyvyyttä halutaan välttää hollantilaisten keskuudessa. Tuloeroja ei ainakaan ulkopäin ole näkyvissä, halutaan pitää eräänlaista matalaa profiilia. Historiassa tunnetaan esimerkiksi kuinka Amsterdamissa ainoastaan henkilön rikkaudet ja vaikutusvaltaisuus on huomattu katsomalla taloon rakennettuja portaita: mitä enemmän, sitä rikkaampi. Myös verotuksella pidetään huoli, että tuloerot pysyvät mahdollisimman pieninä niin sanottujen rikkaiden ja köyhien välillä.

Tähän saakka Alankomaissa on ollut varsin löyhä laki maahantulijoiden suhteen, mutta nyt on herätty sen tuomiin ongelmiin. Rotterdamissa odotetaan vuoteen 2017 olevan lähes 60 prosenttia ns. ei-paikallisia. Maa onkin täyttynyt muista kansallisuuksista, varsinkin entisten siirtomaiden asukkaista ja halvasta työvoimasta Lähi-idän alueilta. Kaupunkiin on syntynyt alueita saman kulttuurin ihmisistä ja erilaisia jengejä. Juuri heidän syykseen on Alankomaiden poliisi ja hallitus nostanut kasvavan rikollisuuden ja turvattomuuden.

Kulttuurien liiallisella rikkaudella, jolla tässä tarkoitan negatiivista puolta, vahingoitetaan alkuperäisten asukkaiden asemaa. Ongelmaksi nousee kuinka säilyttää ja suojata maan kieli ja identiteetti, kun suurin osa asukkaista alkaa olla maahanmuuttajia. Pelätään, ettei maan alkuperäiset asukkaat ole enää oman maansa herroja vaan valta on useamman käsissä.

Asiat voisivat helposti olla toisin, mikäli vuonna 2002 murhattu Pim Fortuyn olisi noussut pääministeriksi. Hän nautti suurta kansansuosiota maassa ja teki tunnetuksi sloganin ”Holland is full” (Hollanti on täysi). Tämä oli kuitenkin jo liikaa osalle ”suvaitsevaisista” hollantilaisista ja vaalien alla hänet murhasikin eräs eläinoikeusaktivisti.

Fortuyn oli oiva esimerkki etnosetrisestä ihmisestä. Hän sanoi suoraan sen mitä monet ajattelivat, mutta eivät uskaltaneet sanoa. Hän halusi pitää maan alkuperäisten asukkaiden maana. En usko samanlaisen tapauksen olevan mahdollista Suomessa, koska ulkomaalaisten kiintiö on jo nyt ennätysmäisen alhainen verrattuna muihin maihin.

Kysyttäessä eri maista tulleilta opiskelijoilta Alankomaissa heidän käsityksiään suomalaisista ja Suomesta, ei vastaukset juurikaan yllätä: Suomessa pohditaan olevan kylmää ja paljon metsiä, mutta myös korkea teknologia. Suomalaisten ihmisten sanotaan olevan vaaleahiuksisia ja sinisilmäisiä maalaisia. Tuntui hieman epäuskottavalta yrittää kieltää näitä, kun itsekin täytän pitkälti nämä kriteerit. Eikä minusta kyllä tunnu yhtään pahaltakaan myöntää niiden olevan osa totuutta. Monelle suomalaiselle tekisi hyvää asua hetki muussa maailmassa. Miltä tuntuukaan kun asiat pitää hoitaa eri kielellä, läheisten tukiverkko ei olekaan aina läsnä ja ilmastokin on erilainen? Aina se ei ole herkkua. Ehkäpä seuraavalla kerralla sitten muistaa arvostaa ja auttaa kohdatessaan vierasmaalaisia kotikulmillaan

(julkaistu Keskisuomalaisessa Yliössä 28.8.2004) 

Avainsanat: etnosentrismi, tasa-arvo, erilaisuus, streotypiat, kulttuurit