Tasa-arvoinen koulutus kuuluu jokaiselle lapselle

Keskiviikko 29.3.2017 klo 18:37 - Anna-Leena

Koulutus on yksi tasa-arvoisen elämän perustoista alkaen esikoulusta ja jatkuen toiselle asteelle saakka ja jopa siitä eteenpäin. Peruskoulun ansiosta jokaisella lapsella tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus kouluttautua niin pitkällä kuin mielenkiintoa ja tahtoa riittää. Pidemmällä tähtäimellä tämä luo ihmisille vapautta ja yhteiskunnalle menestystä.

Meidän tulisi jatkossakin kehittää kouluistamme maailman parhaita. Päätöksenteossa on turvattava kouluille riittävät resurssit, jolla mahdollistetaan opetuksen laadukkuus sekä oppilaiden ja opettajien hyvinvointi ja viihtyminen. Opettajien ja kouluavustajien määrä on saatava kouluissa riittävälle tasolle ja opetusryhmien koot on pidettävä inhimillisinä. Tämä on yksi merkittävä keino myös koulurauhan ylläpitämiseksi.

Yksi menestymisen edellytys on ollut yhteiskunnallinen tasa-arvo, joka on ollut viime vuosien kehityksen vuoksi uhattuna. Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee hyvän lähikoulun omasta asuinalueestaan riippumatta. Eriarvoistuminen voi laukaista vaikean kierteen. Koulutusta eniten arvostavat vanhemmat alkavat karttaa eri syistä vaikeuksissa olevaa koulua ja sijoittavat lapsensa muualle ns. parempi maineisimpiin kouluihin. Tämä puolestaan johtaa tilanteeseen, jossa peruskoulun vahvuudet kuten monipuoliset ryhmät, eivät enää olekaan kaikkien todellisuutta. Kyse on myös tasapainoisemmasta kaupunkikehityksestä, jossa ei ole selkeitä rikkaiden ja köyhien asuinalueita. Se luo jokaiselle lapselle paremmat mahdollisuudet hyvään elämään ja tulevaisuuteen.

Olemme joutuneet säästämään viime vuosina mittavia summia myös opetuksen puolelta, mutta nyt koulutuksesta säästämisen on loputtava. Peruskoulu on ainutlaatuinen suomalainen menestystarina, josta meidän on syytä pitää huolta.

(julkaistu Suur-Jyväskylä -lehdessä mielipidepalstalla 29.3.2017)

Avainsanat: koulutus, tasa-arvo

Erilainen ja tasa-arvoinen

Lauantai 2.2.2008 klo 22:17 - Anna-Leena

Maailma on muuttunut. Ihmisten liikkuvuus maasta toiseen opiskelujen ja töiden mukana on räjähdyksenomaisesti lisääntynyt. Enää ei pidetä niin suurena haasteena lähteä kokemuksia muualta hakemaan mikäli kotimaa ei aina miellytä. Samalla myös eri kulttuurit kohtaavat ja syntyy niin kutsuttuja monikulttuurisia yhteisöjä. Haasteena sille on luoda suvaitseva, kaikkia kulttuurit hyväksyvä ilmapiiri. Tätä hankaloittavat mm.stereotypiat ja etnosentrismi.

Ihmisellä on tarve stereotypioihin. Ne selkeyttävät ja yksinkertaistavat maailmaa, samalla ollen väistämättömiä ja välttämättömiä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Stereotypioilla tarkoitetaan tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvia yleistyksiä. Stereotypia on luonteenpiirteiden keräytymä esimerkiksi ryhmän käytöksestä ja tavoista. Yleisimpiä suomalaisten tuntemia stereotypioiden kohteita ovat venäläisiin, ruotsalaisiin ja esimerkiksi romaaneihin kohdistuvat stereotypiat. Kaikki stereotypiat eivät suinkaan ole aina negatiivisia vaan on olemassa myös positiivisia ennakkokäsityksiä muista maista ja kulttuureista.

Ainoa oikea, muita parempi

Etnosentrismillä tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan oman kansan arvojärjestelmä, ominaisuudet ja tavat ovat ainoat oikeat ja ne mielletään muita paremmiksi. Se vaikuttaa voimakkaasti tekemiimme arviointeihin ja oikeutuksiin. Uskomme niistä poikkeavien olevan jotenkin epänormaaleja. Lyhyet kohtaamiset toisen kulttuurin edustajan kanssa saattavat vain lisätä kielteisiä stereotypioita ja ennakkoluuloja, sekä vahvistaa uskoa oman kulttuurin ainutlaatuisuuteen.

Vertaamme herkästi toisia kulttuureja ja tapoja omaan kulttuurin. Esimerkiksi Suomessa useasti nimitämme pakolaisia kielitaidottomiksi, koska he eivät puhu suomea. Kuitenkin he puhuvat kieliä, joita vastaavasti muualla maailmassa puhutaan moninkertaisesti verrattuna suomen kieleen.

Sopeutuminen uuteen kulttuuriin ei ole aina vaivatonta. Kun sopeutumisella tarkoitetaan sopeutumista yhteen hyvin kapeaan kaavaan, jossa sopiva on tarkoin etukäteen määritelty, ulkomaalaisen on todella vaikeaa sopeutua. On lähes mahdotonta oppia maan kieli ilman tiettyä aksenttia tai muuttaa omaa ulkonäköään ratkaisevasti. Ulkomaalaisen katsotaan olevan tasavertainen kunhan noudattaa yhteisön yleisiä normeja.

Kyllä minäkin myönnän syyllistyneeni stereotypioihin ja etnosentrismiin. Muuttaessani Alankomaihin, eli Hollantiin opiskelemaan, huomasin alituiseen vertaavani asioita tottumaani ja oppimaani.

Monta kertaa ajattelin kuinka paremmin asiat ovat Suomessa vaikka Alankomaat eivät kuitenkaan kulttuurillisesti niin huomattavasti eroa Suomesta. Molemmat kuuluvat Euroopan unioniin ja ovat ns. pieniä jäsenvaltioita (Suomen väkiluku 5,2 miljoonaa ja Alankomaiden 16,1). Kummatkin ovat sivistysvaltioita, joiden bruttokansantuote on maailman huippuluokkaa. Tämä ei kuitenkaan estä kulttuurien yhteentörmäämisiä. Vaikka itse lähdin tänne melkoisella vauhdilla niin on pitänyt todeta että arki se on täälläkin.

Sinänsä minulla ei ollut suuria ennakkoluuloja hollantilaisista ihmisiä kohtaan mutta sitäkin enemmän maasta. Ajattelin maan olevan täynnä lähinnä tuulimyllyjä, tulppaaneita ja puukenkiä. Todellisuudessa vastaani on kävellyt vain yksi henkilö puukengät jaloissaan ja tuulimyllyjä olen nähnyt yhden käden sormin laskettavan määrän. Polkupyöriä vilistää katukuvassa enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan, lapsesta vaariin tuntuvat paikalliset huristavan menopeleillään.

Hollantilaisia pidetään suvaitsevaisina ja avoimina, mutta tätä näkemystä en kuitenkaan lähtisi itse heti allekirjoittamaan. Ehkä käsitys on saanut alkunsa vapaammasta huumepolitiikasta ja prostituutiosta. Amsterdam on näiltä osin mielestäni täysin erilainen kuin muut kaupungit, siellä seksi ja huumeet suorastaan tuntuvat rehottavat katukuvassa. Tämä tuntui suomalaisesta opiskelijasta vähintäänkin hämmentävältä. En pystynyt olemaan ihmettelemättä kuinka minkään maan johto hyväksyi sen. Ei meillä Suomessa! Koen Suomen olevan suvaitsevainen maa ilman edellä mainittuja asioitakin.

Matalaa profiilia

Toisaalta erilaisuutta ja näkyvyyttä halutaan välttää hollantilaisten keskuudessa. Tuloeroja ei ainakaan ulkopäin ole näkyvissä, halutaan pitää eräänlaista matalaa profiilia. Historiassa tunnetaan esimerkiksi kuinka Amsterdamissa ainoastaan henkilön rikkaudet ja vaikutusvaltaisuus on huomattu katsomalla taloon rakennettuja portaita: mitä enemmän, sitä rikkaampi. Myös verotuksella pidetään huoli, että tuloerot pysyvät mahdollisimman pieninä niin sanottujen rikkaiden ja köyhien välillä.

Tähän saakka Alankomaissa on ollut varsin löyhä laki maahantulijoiden suhteen, mutta nyt on herätty sen tuomiin ongelmiin. Rotterdamissa odotetaan vuoteen 2017 olevan lähes 60 prosenttia ns. ei-paikallisia. Maa onkin täyttynyt muista kansallisuuksista, varsinkin entisten siirtomaiden asukkaista ja halvasta työvoimasta Lähi-idän alueilta. Kaupunkiin on syntynyt alueita saman kulttuurin ihmisistä ja erilaisia jengejä. Juuri heidän syykseen on Alankomaiden poliisi ja hallitus nostanut kasvavan rikollisuuden ja turvattomuuden.

Kulttuurien liiallisella rikkaudella, jolla tässä tarkoitan negatiivista puolta, vahingoitetaan alkuperäisten asukkaiden asemaa. Ongelmaksi nousee kuinka säilyttää ja suojata maan kieli ja identiteetti, kun suurin osa asukkaista alkaa olla maahanmuuttajia. Pelätään, ettei maan alkuperäiset asukkaat ole enää oman maansa herroja vaan valta on useamman käsissä.

Asiat voisivat helposti olla toisin, mikäli vuonna 2002 murhattu Pim Fortuyn olisi noussut pääministeriksi. Hän nautti suurta kansansuosiota maassa ja teki tunnetuksi sloganin ”Holland is full” (Hollanti on täysi). Tämä oli kuitenkin jo liikaa osalle ”suvaitsevaisista” hollantilaisista ja vaalien alla hänet murhasikin eräs eläinoikeusaktivisti.

Fortuyn oli oiva esimerkki etnosetrisestä ihmisestä. Hän sanoi suoraan sen mitä monet ajattelivat, mutta eivät uskaltaneet sanoa. Hän halusi pitää maan alkuperäisten asukkaiden maana. En usko samanlaisen tapauksen olevan mahdollista Suomessa, koska ulkomaalaisten kiintiö on jo nyt ennätysmäisen alhainen verrattuna muihin maihin.

Kysyttäessä eri maista tulleilta opiskelijoilta Alankomaissa heidän käsityksiään suomalaisista ja Suomesta, ei vastaukset juurikaan yllätä: Suomessa pohditaan olevan kylmää ja paljon metsiä, mutta myös korkea teknologia. Suomalaisten ihmisten sanotaan olevan vaaleahiuksisia ja sinisilmäisiä maalaisia. Tuntui hieman epäuskottavalta yrittää kieltää näitä, kun itsekin täytän pitkälti nämä kriteerit. Eikä minusta kyllä tunnu yhtään pahaltakaan myöntää niiden olevan osa totuutta. Monelle suomalaiselle tekisi hyvää asua hetki muussa maailmassa. Miltä tuntuukaan kun asiat pitää hoitaa eri kielellä, läheisten tukiverkko ei olekaan aina läsnä ja ilmastokin on erilainen? Aina se ei ole herkkua. Ehkäpä seuraavalla kerralla sitten muistaa arvostaa ja auttaa kohdatessaan vierasmaalaisia kotikulmillaan

(julkaistu Keskisuomalaisessa Yliössä 28.8.2004) 

Avainsanat: etnosentrismi, tasa-arvo, erilaisuus, streotypiat, kulttuurit