Omaishoitajista jälleen

Tiistai 18.8.2009 klo 18:57 - Anna-Leena

Olen saanut osakseni kyselyjä, miksi minä nuorena naisena olen niin kiinnostunut omaishoitajista ja mikä on oma suhteeni omaishoitoon yleensäkin. Ymmärrettävästi kaikki eivät tiedäkään taustaani, joten muutamalla sanalla voisin sitä valaista.

Lähin esimerkki omaishoitajasta löytyy lähipiiristäni eli oma äitini. Hän toimii enoni kanssa omaishoitajana 89-vuotiaalle mummolleni kotonani Iisalmessa. Olen siis nähnyt varsin läheltä mitä tämä tarkoittaa ja mitä kaikkea se käsittääkään. Mieheni taas on syntyperiään kurdi, jonka kulttuurissa myös on päivänselvää huolehtia lähimmäisestä kotona loppuun saakka. Todennäköisesti siis myös me tulemme toimimaan tulevaisuudessa omaishoitajina lähimmäisillemme.

Työelämässäni kohtaan vähintään viikoittain asiakkaita, jotka toimivat omaishoitajina joko lapselleen, puolisolleen tai vanhemmalleen. Heidän kertomuksien pohjalta olen myös halunnut ja luvannut nostaa tätä aihetta esille mahdollisuuksieni mukaan. Luottamushenkilönä haluan jatkossakin tuoda esille niitä asioita ja teemoja, jotka ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä. Tämä oli syy, miksi halusin mukaan paikallispolitiikkaan. Minut tuntevat tietävät minun kannattavan pitkälti pehmeitä arvoja ja niiden arvojen puolesta yritän taistella parhaani osaamiseni mukaan.

Avainsanat: omaishoitajat, omaishoito

Sananen omaishoidosta

Keskiviikko 8.10.2008 klo 22:20 - Anna-Leena

Omaishoitaja on vaikeassa tilanteessa. Omaistaan hoitavan työ on raskasta, vaikka hoidettava on rakas läheinen, perheenjäsen. Jaksamattomuus ja vaikeuksien keskellä jaksaminen arjessa vuorottelevat. Työ on raskasta, usein niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jos vaihtoehtona ei olisikaan omaishoitajaa vaan sitovaa ja vaativaa omaishoitotyötä tekevän tilalle jouduttaisiin palkkaamaan kotiin hoito-henkilökuntaa, tarvittaisiin viisi hoitajaa. Yksi työntekijä aamuvuoroon, toinen iltavuoroon, kolmas yötyöhön ja kaksi tekemään viikonloppuja ja sijaisuuksia.

Päästäkseen välillä vapaalle, esimerkiksi jos omaishoitaja haluaisi käydä harrastuksissa virkistäytymässä tai kokouksissa joskus iltaisin, löytyykö ketään hoitamaan muutamaksi tunniksi omaista? Omaishoitajallakin pitäisi välillä "oikeus" vain olla. Jos ei lapsia ole lähimailla tai ei ollenkaan, eikä ketään sellaista tuttua, turvallista ystävää, miten käy? Ei siis onnistu lähteminen niin vain.

Tiedetään, että yhteisöllisyys on tärkein voimavara elämää ylläpitävänä voimana ja jaksamisena. Se on ihmisen perustarve, tunne kuulua johonkin ryhmään. Se on vuorovaikutusta läheisten ihmisten kanssa: keskustelua, kuuntelemista, välittämistä, läheisyyttä ja huolenpitoa, yhteen kuuluvuutta. Elämän tilanteen muuttuessa monet ryhmät ja ihmiskontaktit ovat monelta omaishoitajalta vähentyneet tai kokonaan loppuneet.

Omaishoidosta saatava niin sanottu palkka on nykyisellään lähes olematon, työtä arvostetaan kyllä mutta korvauksista se ei kyllä valitettavasti näy. Ulkopuolelle koko tuesta jäävät ne lukemattomat määrät omaishoitajia, joilla ei ole mitään apua. He eivät ole ehkä saaneet riittävästi tietoa, kuinka anotaan omaishoitajuutta, tai eivät edes tiedä siitä ollenkaan.

Toivottavasti Uudessa Jyväskylässä osataan huolehtia myös hiljaisemmista äänistä. Tulevalla valtuustokaudella toivon mukaan ymmärretään panostaa budjettikeskusteluissa entistä enemmän myös omaishoidon merkitykseen ja taloudellisiin vaikutuksiin.

Julkaistu 7.10.2008: www.korpilahtilehti.fi

Avainsanat: omaishoitaja, omaishoito