Kuuma Hipposilta 8.5.2018

Tiistai 8.5.2018 - Anna-Leena

Hippos 2020 -hanke herättää intohimoja, toiveita ja huolia kaupunkilaisissa. JTY kokoaa hankkeen suunnittelijat, aluetta käyttävät seurat, tutkimustiedon ja demaripäättäjät samaan saliin pohtimaan hankkeen mahdollisuuksia ja arvioimaan potentiaalisia riskejä.

Keskustelua johdattelevat tällä kysymyksenasettelulla Hippos 2020 -hankepäällikkö Kari Halinen, kaupungin liikuntatoimen palvelujohtaja Ari Karimäki, liikuntasuunnittelun professori Kimmo Suomi Jyväskylän yliopistolta ja seurakehittäjä Laura Härkönen Keski-Suomen liikunta ry:stä ja Palloliiton Keski-Suomen piirin kehitysjohtaja Ali Kangas-Hynnilä, Jyväskylän Kenttäurheilijoiden varapuheenjohtaja Esa Kaihlajärvi. Tilaisuuden puheenjohtajana ja panelistien tenttaajana toimii sivistyslautakunnan varapuheenjohtaja Anna-Leena Sahindal, joka toimii kaupungin liikuntasuunnittelijana.

Paikalle on kutsuttu SDP:n valtuustoryhmä, lautakuntien jäsenet ja Jyväskylän kunnallisjärjestön edustajisto. Tapahtuma on avoin kaikille Hippos-hankkeen tulevaisuudesta kiinnostuneille. Tervetuloa keskustelemaan!

Kahvitarjoilu lämpiössä puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua. Vapaa pääsy!

Avainsanat: Hippos2020, liikuntapääkaupunki, liikunta

Valtuustokolumni: Liikuntapääkaupunki Jyväskylä

Keskiviikko 24.1.2018 - Anna-Leena

Liikunta koetaan Jyväskylässä koko kaupungin yhteiseksi asiaksi. Tästä tuorein ja paras esimerkki on kaupunkistrategia, jossa asema Suomen liikuntapääkaupunkina on nostettu kaupunginvaltuuston päätöksellä yhdeksi neljästä strategisesta kärjestä.

Liikunnallista aktiivisuutta ja terveyttä edistävän liikunnan mahdollisuuksia on tuettava kaikissa ikä- ja sosiaaliryhmissä vauvasta vaariin. Terveyttä edistävän liikunnan näkyvyys politiikassa ja eri sektoreiden keskusteluissa on kiitettävästi jo lisääntynyt mutta konkreettisia toimia tarvitaan lisää. Kaikenikäisille, mutta erityisesti lapsille ja nuorille, on pystyttävä tarjoamaan edullisia ja harrastepohjaisia liikuntapalveluja.

Yksi Jyväskylän massiivisimmista liikuntapaikkahankkeista, Hippos2020 on tulossa päätöksentekoon keväällä 2018. Toteutuessaan hanke olisi valtakunnallisesti merkittävä monipuolisen liikunnan, liikuntatutkimuksen ja – kehityksen, kilpaurheilun ja hyvinvointipalvelujen keskus. Päätöksentekijöiden on kuitenkin pidettävä päät kylminä, jotta seurojen on toimintaedellytykset, varainkeruumahdollisuudet sekä kohtuulliset tilavuokrat Hippoksella turvataan myös tulevaisuudessa.

Hippos2020 -hankkeen ohella on huomioitava myös muiden liikuntaolosuhteiden ja -palveluiden kehittäminen kotikaupungissamme. Pinta-alaltaan laajassa kaupungissa on tärkeää huolehtia lähiliikunnan mahdollisuuksista. Lähiliikuntapaikat ovat asuinalueilla sijaitsevia maksuttomia ja eri käyttäjäryhmille soveltuvia liikuntapaikkoja. Viime vuonna valmistui uusin lähiliikuntapaikka Tikkakoskelle ja seuraava on jo suunnitteilla Kuokkalaan. Kantakaupungin alueella lähiliikuntaan kannustaa Jyväsjärven ympäri kiertävä Rantaraitti, jonka kehittäminen Suomen suurimmaksi ulkokuntosaliksi jatkuu tänä vuonna.

Alueellisuus on huomioitu myös terveyttä ja hyvinvointia edistävien palvelujen kehittämisessä ja tuottamisessa. Alueiden asukkaiden tarpeet huomioiden järjestetään yhteistyössä eri tahojen kanssa mm. ohjattua matalan kynnyksen liikuntatoimintaa ja liikuntaneuvontaa. Lisäksi kaupunki järjestää viikoittain maksuttomia uimahallikuljetuksia eri asuinalueilta uimahallien palveluiden pariin.

Kaupungin runsasta ryhmäliikuntatarjontaa on viime vuosina täydennetty nuorille suunnatulla maksuttomalla 13-19- vuotiaiden LiikuntaLaturilla, joka tavoittaa jo tuhat nuorta.  Viime vuonna startanneessa LiikuntaVeturissa on vastaavaa maksutonta matalankynnyksen liikuntatoimintaa tarjolla alakouluikäisille. LiikuntaLaturia ja -Veturia ylläpidetään yhteistyössä liikuntaseurojen kanssa.

Liikunnan lisääminen arkeen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Tähän tarvitsemme eri toimijoiden yhteistyötä ja toimialojen ylittämistä nykyistä ennakkoluulottomammin.

Avainsanat: liikuntapääkaupunki, liikunta

Parasta lapselle - laadukas varhaiskasvatus ja perusopetus

Lauantai 21.1.2017 klo 14:52 - Anna-Leena

Anna-Leena-k2017-blogi.jpg

Laadukas varhaiskasvatus eli päivähoito on lasten oppimisen kannalta vähintään yhtä merkityksellinen kuin peruskoulu. Se parantaa niin lapsen oppimistaitoja kuin laajentaa sanavarastoa, joilla myöhemmin on merkitystä lapsen elämässä. Laadukas varhaiskasvatus ei ole pelkästään virikkeellistä toimintaa vaan myös sitä, että aikuisella on riittävästi aikaa jokaiselle lapselle ja lapsi tulee tarpeineen kuulluksi sekä tuntee olonsa ryhmässä turvalliseksi. Tavoitteena varhaiskasvatuksessa on jokaisen lapsen yksilöllinen tukeminen ja innostaminen uuden oppimiseen. Varhaiskasvatuksen merkitys korostuu, mitä vaikeimmista taustoista lapsi ponnistaa elämänpolulleen. Onnistuttaessa jo tässä vaiheessa voidaan huomata lapsen erityistarpeet tai perheiden ongelmat, jolloin vältetään mahdolliset tulevat lastensuojelu- ja hyvinvointihaasteet.

Lapsen aloittaessa koulutie elinpiiri laajenee, hän ryhtyy liikkumaan itsenäisemmin ja opettelemaan uusia taitoja, tapoja ja sääntöjä. Kodin ja koulun yhteistyö on tässä merkittävässä roolissa, jotta koulutyö onnistuu. Perusopetuksen keskiössä on lapsi, jota varten opetusta toteutetaan. Peruskoulun ansiosta jokaisella lapsella tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus kouluttautua niin pitkällä kuin mielenkiintoa ja tahtoa riittää.

Turvallinen koulutie on laissa taattu lapsen oikeus ja lasten turvallisuus on meidän kaikkien yhteinen asia. Ihanteellista olisi, että lapsi voisi kulkea koulumatkansa mahdollisimman usein kävellen tai pyörällä, joka on oivallista arkiliikuntaa. Jo yhdyskuntasuunnittelussa tulee huomioida alueiden potentiaaliset käyttäjät, jotta reitit kannustavat liikkumaan. Lihasvoimainen liikkuminen on myös ympäristöystävällinen valinta ja kartuttaa lapsen liikennetaitoja.

Lasten liikkumattomuus on Suomessa merkittävä haaste kun vain murto-osa lapsista liikkuu enää terveytensä kannalta riittävästi. Pieni lapsi ei omaehtoisesti syrjäydy liikunnasta vaan nykyisessä elämänmenossa yhä useampi lapsi ja nuori sosiaalistetaan istuvaan elämäntapaan. Lasten ja nuorten tukeminen kohti liikunnallisempaa elämäntapaa tapahtuu arkiympäristössä niin kotona, päivähoidossa, koulussa kuin harrastuksissa. Liikuntaan houkuttelevat olosuhteet on luotava lapsen lähelle ja niiden on oltava turvallisia. Kaavoituksessa ja liikunnan olosuhteiden suunnittelussa on huomioitava vaikutukset lasten liikuntaan. Myös urheiluseurojen roolia lasten ja nuorten liikunnan edistäjinä kaupungin kumppanina tulee vahvistaa.

Lasten ja perheiden hyvinvoinnissa on yhteiskunnan perusta.

Avainsanat: varhaiskasvatus, perusopetus, liikunta, liikkummattomuus

Liikuntasuunnitelma Jyväskylään

Perjantai 13.2.2015 - Anna-Leena

Jätimme tänään yhdessä professori Kimmo Suomen johdolla valtuustoaloitteen uuden liikuntasuunnitelman laatimisesta Jyväskylään. Jyväskylässä on ollut ainakin vuodesta 1975 lähtien kahdeksan erillistä koko kaupungin käsittävää liikuntasuunnitelmaa vuoteen 2010 saakka. Uutta Jyväskylää varten ei ole laadittu voimassaolevaa liikuntasuunnitelmaa. Kuntaliitosten mukanaan tuomia uusia kuntaliitosalueita ei ole riittävästi tutkittu ja liikuntasuunniteltu laisinkaan. Erityisesti kuntaliitosalueet ovat jääneet paitsioon liikuntasuunnittelussa. Vuoden 2010 jälkeen kaupungista on puuttunut kattava liikuntasuunnitelma. Voimassa ovat vain 1) lähiliikuntapaikkasuunnitelma, 2) lähinnä JYKES-kunnat käsittävä ylikunnallinen liikuntasuunnitelma isoja liikuntapaikkoja varten sekä 3) yksittäisiä alueita tai paikkoja käsittäviä suunnitelmia kuten valmisteilla oleva Hippos Master Plan.

Jyväskylään tulisi laatia aikaisempien 30 vuoden hyvin kokemusten mukaisesti koko kaupunkia kattava liikuntasuunnitelma, joka pitäisi sisällään koko liikunnan kentän; fyysisiä, toiminnallisia, sosiaalisia, koettuja ja taloudellis-hallinnollisia liikkumisympäristöjä varten. Suunnitelma olisi myös poliittiset pelisäännöt siitä miten, missä ja mitä liikunnassa kehitetään niin julkisella, yksityisellä kuin kolmannella sektorilla kaupungissamme, joilla ehkäistään ja säädellään proaktiivisesti eri liikunnan intressiryhmien välisiä erimielisyyksiä ja jolla tähdätään kollaboratiiviseen – yhteistoiminnalliseen liikuntapolitiikkaan eri intressiryhmien kesken koko kaupungissa kaupunkilaisten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Jyväskylän väestön liikuntaharrastuneisuutta ei ole tutkittu vuoden 1998 jälkeen tieteellisesti pätevästi ja esim. päätöksentekijät eivät tiedä miten kaupunkilaiset liikkuvat tai miten liikuntaharrastuneisuus on Jyväskylässä muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana, mitkä ovat liikkumisen suurimmat esteet ja motiivit, joihin kaupunki voisi vaikuttaa yhdessä muiden liikunnan intressiryhmien kanssa. Suomen 10 suurinta kaupunkia tutkii jatkuvasti väestönsä liikuntaharrastuneisuuden muutoksia muutaman vuoden – keskimäärin 5 vuoden – välein, mutta Jyväskylän viimeisin selvitys on lähes 20 vuotta vanha. Liikuntasuunnitelman tulisi sisältää myös tällainen riittävän tieteellisesti pätevä selvitys. Viimeisimmän selityksen aineisto on vuodelta 1998 ”Jyväskylä liikuntakaupunkina – Liikuntasosiologinen tutkimus aikuisten ja lasten liikuntaharrastuksesta sekä urheiluseurojen toiminnasta” (Kimmo Suomi, julkaistu v. 2000 yliopiston Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisusarjassa no 2/2000).

Jyväskylän kaupungin omassa organisaatiossa on useita päteviä liikuntasuunnittelun yliopistollisen koulutuksen saaneita työntekijöitä, joiden asiantuntemusta tulisi käyttää hyväksi liikuntasuunnitelmaa tehtäessä, joka myös alentaa suunnitelman kustannuksia merkittävästi. Suunnitelman asiantuntija-apuna ja ohjauksessa voidaan käyttää Jyväskylän yliopiston kansanvälisen tason asiantuntijoita liikuntasuunnittelun alueella.

Keskeistä olisi toteuttaa liikuntasuunnitelma osallistuvan suunnittelun periaatteilla, jolloin suunnittelukohteen toimijat esim. urheiluseurat, koululiikunta, urheilijoita, valmentajia, ohjaajia, harraste- ja terveys-liikunta, huippu- ja kilpaurheilu, eritysryhmien vammaisliikkujia jne. tulisi ottaa suunnitteluun mukaan. Hanke tulisi toteuttaa yhdessä esim. Jyväskylän yliopiston alan asiantuntijoiden kanssa vuosina 2015 -2016.

Avainsanat: liikuntasuunnitelma, valtuustoaloite

Talven laavu- ja nuotioverkosto odottavat retkeilijää

Tiistai 3.2.2015 - Anna-Leena

Talven selkä alkaa vähitellen taittua kevääksi ja aurinko kirkastaa päivää. Jyväskylän sisäjärvet ja Päijänne tarjoaa keväthangille loistavat olosuhteet ulkoilla ja retkeillä hiihtäen tai muuten vaan ulkoilla. Reittien varsilla on lukuisia laavu ja nuotiopaikkoja, joille on hyvä pysähtyä syömään eväitä ja nauttimaan kevät auringosta. Jäälatuverkosto on olosuhteiden salliessa kauttaaltaan saatu kunnostettua ulkoilijoiden käyttöön. Reittien varsilla on hyviä taukopaikkoja. Lähes kaikille laavu ja nuotiopaikoille liikuntapalvelut toimittaa hiihtokauden ajalle nuotiopuut. 

Jyväsjärvellä kotakahvila Lutakossa ja Päijänteen Haapaniemessä Noukanniemi palvelee hiihtäjiä ja ulkoilijoita. Myös maastoreittien varsilta löytyy hyviä palvelupisteitä: Ladun majan hiihtomaja ja  Keski-Suomen ampujien maja Leppäveden Tiituspohjassa palvelee viikonloppuisin sekä hiihtolomaviikon hiihtäjiä. Unohtaa ei pidä myöskään Ampujien majalta Laukaan Peurunkaan lähtevää Metsoreittiä, taaja laavu- ja kota verkosto matkan varrella sekä hyvin hoidettu helpohko hiihtoreitti on saavuttanut hiihtäjien suosion.

Kaikkien hiihtoreittien kunnossapitotiedot löytyvät lähes reaaliajassa latuinfosta (http://www.jyvaskylanseutu.fi/kannat/latuinfo/), josta on hyvä tarkistaa esimerkiksi jäälatujen tilanne ennen lähtöä ulkoilemaan. Eri seurat ja järjestöt järjestävät laturetkiä ja erilaisia perinteisiä hiihtotapahtumia, joista tietoa saa esimerkiksi kaupungin tapahtumakalenterista.

Avainsanat: luonto, reitistöt, liikunta

Puhe JNV:n Joukkuevoimistelun SM-kisojen kutsuvieras tilaisuudessa

Torstai 3.4.2014 - Anna-Leena

Arvoisa juhlaväki,

Jyväskylä tunnetaan liikuntakaupunkina sekä valtakunnallisella että kansainvälisellä tasolla hyvien liikuntamahdollisuuksiensa sekä kaupungissa sijaitsevan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden tiedekunnan vuoksi. Jyväskylässä on eriomaiset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa niin hyvien liikuntamahdollisuuksien sekä kaupungissa sijaitsevan Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnan vuoksi. Kaupungissa sijaitsevat myös hyvin tunnetut liikunnan ja terveyden tutkimuslaitokset, kuten Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES sekä Keski-Suomen Urheiluakatemia.

Jyväskylän alueella on yli 230 liikunta- ja urheiluseuraa sekä järjestöä, joiden ohjelmaan sisältyy liikuntatoimintaa. Liikuntajärjestöt ovat kaupungin tärkeitä yhteistyökumppaneita. Tuemme liikunta- ja urheiluseurojen työtä luomalla edellytyksiä harjoittelulle huolehtimalla olosuhteista sekä myöntämällä avustuksia. Lisäksi teemme kansalaistoimijoiden kanssa yhteistyötä erilaisissa projekteissa ja hankkeissa.

135 000 asukkaan Jyväskylä on muuttajien kestosuosikki. Suomalaisten mielestä Jyväskylä on maan toiseksi halutuin muuttokohde ja täällä on paras kasvuympäristö lapsille. Kokonaismielikuvaltaan Jyväskylä koetaan kaupunkien joukossa kolmanneksi parhaimmaksi.

Tänä kesänä iloitsemme erityisesti Jyväskylän Äijälänrannan asuntomessuista. Jyväsjärven rannalla Rantaraitin varrella sijaitseva asuntomessu-alue esittelee asumisen ja sisustamisen viimeisimmät trendit sekä tuo uutuutena alueelle puutarhanäyttelyn.

Tasokkaiden asuntomessujen lisäksi Jyväskylässä on mahtava kattaus tapahtumia, kulttuuria ja liikuntaa kaikenikäisille. Kesäteatterit, pesäpallo- ja jalkapallo-ottelut, museot ja monet tapahtumat houkuttelevat viipymään Jyväskylässä pidempäänkin. Maailmankuulun arkkitehti Alvar Aallon laaja tuotanto houkuttelee joka vuosi runsaasti vierailijoita. Jyväskylän Kesä tarjoaa jälleen kerran loistavan kattauksen sanatonta teatteria ja konsertteja, myöskin ilmaistapahtumia kävelykadulla ja Mäki-Matin perhepuistossa. Neste Oil Ralli starttaa entistäkin ehompana heinä-elokuun vaihteessa ja houkuttelee nauttimaan vauhdin hurmaa vuosien jälkeen myös Harjulla. Varsinkin Messu- ja kongressikeskus Jyväskylän Paviljonki ja Lutakonaukio toimivat monenlaisten näyttävien tapahtumien keskuksena. Hotelli- ja ravintolapalveluiden tarjonta on tasokasta ja entistäkin monipuolisempaa. Jyväskylään on myös mainiot liikenneyhteydet eri puolilta Suomea.

Jyväskylässä, kuten muissakin kunnissa, uudistetaan palvelurakenteita ja toimintatapoja. Vaikea taloustilanne edellyttää rohkeita ratkaisuja ja se merkitsee myös muutoksia palveluissa ja niiden sijainnissa. Samalla kuitenkin halutaan varmistaa palveluiden korkea laatu. Jyväskylän liikuntapalvelujen helmi vesiliikuntakeskus AaltoAlvari avasi ovensa asiakkailleen mittavan peruskorjauksen jälkeen jälleen viime vuonna. Silmissä siintääkin jo seuraavaksi Hippoksen liikunta-alueen kokonaisvaltainen kehittäminen.

Arvoisat läsnäolijat,

Toivotan kaikki osallistujat ja toimijat lämpimästi tervetulleiksi Joukkuevoimistelun SM-kilpailuihin Jyväskylään. Täällä tapahtuu vuoden ympäri ja tekemistä riittää kaikenikäisille.

Tervetuloa Jyväskylään!

Avainsanat: puhe, liikuntakaupunki, tapahtumat

Savuttomat liikuntapaikat

Lauantai 22.3.2014 - Anna-Leena

Tein marraskuussa valtuustoaloitteen savuttomista liikuntapaikoista ja asia pääsi valtuuston päätettäväksi lautakunta- ja hallituskierrosten jälkeen helmikuussa. Eri toimielimet suhteutuivat aloitteeseen erittäin myönteisesti ja päätöksessä todettiin mm. että tupakkatuotteiden käytön ja tupakansavun aiheuttamat epäedulliset terveysvaikutukset ovat yleisesti tiedossa. Tämän vuoksi on tärkeää, että tupakattomuutta ja tupakoinnin lopettamista pyritään kaikin tavoin edistämään.

Työpaikan savuttomuutta säätelevät mm. tupakkalaki (693/ 1976), valtioneuvoston päätös ympäristön tupakansavusta, työturvallisuuslaki, terveydensuojelulaki ja työterveyshuoltolaki. Savuttomuuden edistäminen sisä- ja ulkoliikuntapaikoilla on linjassa tavoitteiden ja yleisten savuttomuutta koskevien lakilinjausten kanssa. Jyväskylän iikuntapaikat ovat käytännössä savuttomia työpaikkoja ja henkilökunnan tupakointi tapahtuu erikseen osoitetulla paikalla riittävän etäällä liikuntapaikasta. Henkilökuntaa on nyt ohjeistettu puuttumaan liikuntapaikkojen käyttäjien tupakointiin ja kannustamaan noudattamaan savuttomuutta liikuntapaikoilla ja niiden läheisyydessä.

 

Avainsanat: savuton, aloite, liikuntapaikat

Jyväskylän liikunta edes maan keskitasolle!

Keskiviikko 10.10.2012 klo 11:24 - Anna-Leena

Jyväskylä mielletään usein liikuntakaupungiksi, mutta miltä ”liikuntakaupunki” näyttää lukujen valossa?

Kuntien heikkenevä talous on herättänyt keskustelua liikuntapalveluiden maksullisuudesta ja kunnan roolista liikuntapalveluiden tuottajana. Tällä hetkellä urheiluseurojen junioreiden vuoroista ei peritä Jyväskylässä maksuja käyttäjiltä perusliikuntapaikoilla, mikä on mahdollistanut usean seuran kohtuulliset maksut lapsille ja nuorille. 

Maksuja kuitenkin peritään seurojen junioreilta erityisliikuntapaikoilla, kuten mm. skeitti-, uima-, jää- ja Hippos-halleissa. Tällöin kaupunki asettaa eriarvoiseen asemaan useat urheilulajit – erityisesti ne kalleimmat – jolloin esim. uinnin, uimahyppyjen, jääurheilun, talvisaikaisen yleisurheilun junioriharjoittelijat, talvijalkapalloilun ja – pesäpalloilun juniorit joutuvat maksamaan maksuja. Lisäksi se osa juniori-ikäisiä, jotka eivät kuulu urheiluseuroihin, jäävät ilmaisten liikuntapaikkojen ulkopuolelle, joilla on kaikista suurin liikuntatarve.

Sosialidemokraattien mielestä kaikilla lapsilla ja nuorilla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa ja urheilua riippumatta siitä kuuluuko urheiluseuraan vai ei, tai mitä lajia harrastaa. Seuratoimintaan tulisi suunnata yhä useammin myös syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten liikuttamiseen.

Kymmenen Suomen suurimman kaupungin joukossa Jyväskylä on urheiluseurojen suorassa tukemisessa selkeästi viimeinen ja samaan aikaan ”paras” urheilupaikkamaksujen kerääjä. Vuonna 2012 julkaistussa (Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo) tutkimuksessa Jyväskylä avusti seuroja 2.78 euroa asukasta kohden, kun samaan aikaan maan keskiarvo oli 8.92 euroa asukasta kohden. Esim. Turussa vastaava luku oli 13.42 euroa, Vantaalla 6.28 euroa, Tampereella 5.80 euroa ja Espoossa 7.31 euroa. Samaan aikaan Jyväskylä keräsi liikuntapaikkojen käyttäjiltä 34.60 euroa asukusta kohden, kun maan keskiarvo oli 19.20 euroa. Vastaava summa oli esimerkiksi Turussa 12.20 euroa, Oulussa, 20.32 euroa, Helsingissä 28.41 euroa, Kouvolassa 16.52 euroa ja Tampereella 20.10 euroa.

Jyväskylän tulisi ottaa tavoitteeksi seuraavalla valtuustokaudella edes maan keskiarvon saavuttaminen urheiluseurojen tukemisessa, mikä merkitsisi nykyisen urheiluseuratuen noin kolminkertaistamista kolmesta eurosta yhdeksään euroon asukasta kohden. Saman aikaan tulisi liikuntatilojen maksuttomuus laajentaa kaikkia nuoria koskevaksi – ei vain urheiluseurojen nuoria tai valittujen lajien nuoria! Lisäksi liikuntapaikkamaksujen keräämisessä tulisi pysyä kohtuudessa, jolloin tavoitteena tulee olla vähintään maan keskiarvon saavuttaminen 22.45 euroa asukasta kohden vuodessa.

Pahimmassa tapauksessa korkeat liikuntakustannukset saattavat nousta esteeksi liikunnan harrastamiselle, mikä missään olosuhteissa ei ole tavoiteltava tilanne. Kynnys lähteä liikkumaan on saatava matalaksi, kyseessä ei saa olla kustannuskysymys, avun puute tai välimatka liikuntapaikkaan. Onko tulevaisuudessa Jyväskylässä kaikilla perheillä yhtäläiset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa vai onko se vain hyväosaisten etuoikeus?

Anna-Leena Sahindal
Kaupunginvaltuutettu sd.
Jyväskylä 

Kimmo Suomi
Kaupunginvaltuutettu sd.
Jyväskylä

 

(julkaistu KSML 10.10.2012)

Avainsanat: liikunta, liikuntakaupunki, liikuntapaikat

Liikuntatoimi luille kynitty

Tiistai 10.1.2012 - Anna-Leena

Alpo Kokkonen kirjoitti mielipidekirjoituksessaan liikunnan tuomista säästöistä (KSML 11.12.). Hän toi esille, kuinka liikunta tekee työtä pienillä resursseilla ja jos budjettia voitaisiin lisätä edes hiukan nykyisestä, pystyttäisiin sillä tekemään ennaltaehkäisevää työtä henkisten ja fyysisten sairauksien ehkäisemiseksi entistä tehokkaammin. Tähän on helppo yhtyä.

Kunnat ovat merkittäviä liikuntapalveluiden tuottajia ja toimintaedellytysten luojia. Kuntien liikuntatoiminnan perustehtävät voidaan jakaa karkeasti liikuntapaikkojen ylläpitotehtäviin ja liikuntapalvelujen tuottamiseen.

Nykyään pidetään lähes itsestäänselvyytenä, että jo keskisuuresta asuinkunnasta löytyvät monipuoliset ja hyvätasoiset liikuntapalvelut uima- ja jäähalleineen. Jyväskylässä liikuntarakentaminen oli 1980-ja 1990-lukujen taitteessa sekä 1990- luvun alkuvuosina erityisen voimakasta. Samanaikainen taloudellinen taantuma pakotti kaupungin tarkastamaan ja supistamaan liikuntatoimen käyttömenoja. 1990-luvun alun vallitseva lama oli tähän tärkein syy. Tämä merkitsi esimerkiksi seurojen näkökulmasta avustusten kaventumista ja maksullisuuden lisääntymistä, kun esimerkiksi liikuntatiloista perittävät vuokrat moninkertaistuivat.

Keski-Suomessa on jääty seuroille myönnettyjen avustusten osalta merkittävästi koko maan tasosta, jos vertaillaan myönnettyjen avustusten määrää suhteutettuna asukaslukuun. Esimerkiksi Jyväskylässä jaettiin seuroille avustuksia vuonna 2008 1,58€ koko maan keskiarvion ollessa 7,73€. Koko Keski-Suomi huomioiden tuo luku oli 2,72€ eli selkeästi alle puolet maan keskiarvosta. Tiedot käyvät ilmi liikuntapaikkarekisteri Lippaasta.

Verrattaessa liikuntapaikkojen lukumäärää kuntien asukaslukuun, on Keski-Suomessa Uuraisilla ja Petäjävedellä liikuntapaikkoja suhteessa eniten asukasmäärään verrattuna. Uuraisilla yhtä liikuntapaikkaa kohden on kunnassa 94 asukasta, kun taas Jyväskylässä on yhtä liikuntapaikkaa kohden 294 asukasta. Koko Suomessa yhtä liikuntapaikkaa kohden asuu noin 186 asukasta, mutta Länsi-Suomessa tilanne on hieman tätä heikompi, sillä asukkaita on keskimäärin 237 per liikuntapaikka. Jaottelu per asukas – periaatteella ei kuitenkaan aina anna täyttä oikeutta tuloksen todellisuudesta. Se ei ota huomioon esimerkiksi välimatkoja, kuten kuinka pieni on kunnan pinta-ala suhteutettuna asukasmäärään. Jaottelu ei myöskään kerro liikuntapaikkojen laadusta ja kunnosta vielä mitään mutta toisaalta se antaa edes jonkinlaisen kuvan liikuntapaikkojen määrästä.

Liikuntatoimen budjetti kuntien ja kaupunkien kokonaisbudjetissa on keskimäärin 1,5 prosenttia. Joka vuosi tästä summasta ollaan edelleen leikkaamassa juustohöylän lailla, vaikka jo nyt kuntien liikuntatoimet ovat luille kynittyinä. Kun vuosittain laaditaan budjetti, jossa käyttömenot eivät saa kasvaa edellisvuoteen verrattuna, aiheuttaa se väistämättä leikkauksia palveluihin ja liikuntamaksujen korotuksia mm. henkilöstökulujen lakisääteisten indeksikorotusten vuoksi. Myös vanhenevien liikuntapaikkojen ylläpito ja kunnostaminen nielee rahaa. Leikkaamiset ennaltaehkäisevistä palveluista kuten liikunnasta samoin kuin kulttuurista tai nuorisolta, haittavaikutukset ovat moninkertaiset. Euron säästö tänään voi maksaa huomenna jo sata euroa.

 

Anna-Leena Sahindal

LitM, valtuutettu (sdp)

Jyväskylä

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 15.12.2011)

Avainsanat: liikunta, liikuntapaikat, maksut

Yhteistyön lisääminen liikuntavälineiden hankinnassa ja käytössä

Tiistai 21.9.2010 klo 14:32 - Anna-Leena

VALTUUSTOALOITE

Yhteistyön lisääminen liikuntavälineiden hankkinnassa ja käytössä

Jyväskylän kaupunki järjestää eri ikäisille kuntalaisille liikuntaryhmiä satoja tunteja viikossa ympäri kaupunkia. Esimerkiksi koulujen liikuntasaleilla liikuntaa järjestävät kaupungin hallintokunnista paitsi koulut, niin myös liikuntapalvelut, sote kuin kansalaisopistokin.

Yleinen käytäntö on, että jokainen hallintokunta hankkii itse omat tarvittavat liikuntavälineistönsä, kuten patjat ja musiikkivälineet, joka liikuntatilaan. Liikuntavälineitä säilytetään lukollisissa kaapeissa, jolloin muut eivät pääse niitä lainaamaan. Liikunnanohjaajat ovat usein tuntityöntekijöitä, jotka liikkuvat polkupyörällä ja heidän on täysin mahdotonta kuljettaa raskasta liikuntavälineistöä mukanaan. Toisaalta välineiden hankkiminen joka koululle erikseen on myös taloudellisesti haastavaa tai jopa mahdotonta. Myös välineiden säilytys tuottaa ongelmia. Yhteiskäytöllä ja-hankinnalla voitaisiin säästää jopa tuhansia euroja.Periaate voisi esimerkiksi olla, että jos jotain rikkoontuu niin se myös korvataan.

Tällä valtuustoaloitteella halutaan selvittää, olisiko mahdollista lisätä yhteistyötä eri hallintokuntien välillä liikuntavälineiden hankinnassa ja käytössä?

Jyväskylässä 20.9.2010

Anna-Leena Sahindal

Avainsanat: aloite, liikunta, liikuntavälineet

Liikuntaa voi tukea monin eri tavoin

Lauantai 20.2.2010 klo 17:28 - Anna-Leena

Maanantaina 22.2. Jyväskylän kaupunginvaltuusto käsittelee valtuustoaloitteeni liikuntavälineiden lainaamiseksi kirjastoista. Aloitetta ovat käsitelleet jo kulttuurilautakunta (19.1.) ja liikuntalautakunta (27.1.).

Molemmat lautakunnat ovat yksimielisesti päättäneet, että Jyväskylän kaupungin kirjastoissa käynnistetään vuoden 2010 kestävä kokeilu, jossa kävelysauvoja on lainattavissa eri kirjastoissa. Silti valtuustolle esitetään, ettei liikuntavälineiden lainaamista voida lisätä kirjaston tehtäviin eikä aloite anna aihetta enempiin toimiin ja katsotaan siten loppuun käsitellyksi. Kaupunginhallituksen mukaan ehdotetulla tavalla tuskin syntyy uusia säännöllisen liikunnan aktiivisia harrastajia.

Vastaavaa toimintaa on jo useissa kaupungeissa Suomessa erinomaisin tuloksin. Liikuntavälineiden lainaamisesta kirjastosta on hyviä kokemuksia esimerkiksi Kokkolasta, jossa niitä voi tilata käyttöön myös kirjastoautosta. Liikuntavälineitä on voi lainata kirjastoista myös esimerkiksi Vesilahdella, Asikkalassa, Lahdessa, Turussa, Kajaanissa ja Kuhmossa sekä Itä-Helsingissä.

On vanhanaikaista ajatella, että liikunta-asiat tiivistyvät köydenvetoon ainoastaan yksittäisestä liikuntapaikkahankkeesta. Liikunnan edistäminen kunnissa on paljon muutakin kuin sarjajoukkueiden tukemista tai päätöksiä tekonurmikenttien rakentamisesta.

Kunnan eri sektoreilla tehtävät päätökset vaikuttavat olennaisesti liikunnan edellytyksiin - niin heikentäen kuin vahvistaen - kuntalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa. On monesti hyvin pienestä kiinni, että ihminen saadaan liikunnan harrastamisen pariin ja tällainen jos mikä on sitä paljon puhuttua matalan kynnyksen toimintaa.

Myös kuntaliiton erityisasiantuntija on todennut, että kirjasto on käyttäjänsä sosioekonomisesta asemasta riippumaton, matalan kynnyksen palvelu. Näin se edistää tasa-arvoa myös usein kalliiden liikuntavälineiden hankinnassa. Samalla periaatteella toimivat esimerkiksi taidelainaamot, joista muutamat toimivat jo nyt eri kaupungeissa kirjastojen yhteydessä.

Edistettäessä kuntalaisten liikunnanharrastamista edistetään samalla kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Terveyden edistämisen pitäisi tapahtua laajasti eri hallintokuntien alueilla yhteistyössä, ei ainoastaan soten puolella. Liikunnan edistäminen taas on huomioitava muuallakin kuin liikuntatoimessa.

Totta toki on, että liikuntaan ja muihin elintapoihin liittyvät valinnat ovat viime kädessä jokaisen kuntalaisen henkilökohtaisia päätöksiä, mutta kunnalla on kuitenkin niin halutessaan mahdollisuus kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan kehittämällä liikunnan harrastamisen ja arkiliikunnan edellytyksiä. Näin asian ovat nähneet myös alansa asiantuntijoista kootut lautakunnat yksimielisesti täällä Jyväskylässä, toivottavasti heidän osaamiseensa nyt luotetaan.

(julkaistu Keskisuomalaisessa 20.2.2010)

Avainsanat: liikunta

Valtuustoaloite 16.11.2009

Keskiviikko 18.11.2009 - Anna-Leena

VALTUUSTOALOITE 16.11.2009

Liikuntavälineiden lainaus kirjastoista

Yhä useammasta kirjastosta voi lainata kirjojen, äänitteiden ja elokuvien lisäksi erilaisia liikuntavälineitä. Liikuntavälineitä on saatavissa kirjastoista esimerkiksi Vesilahdella ja Asikkalassa, samoin kuin Lahdessa, Kokkolassa, Turussa, Kajaanissa ja Kuhmossa. Joissakin kirjastoissa valikoimista löytyy myös erilaisia pihapelejä. Kirjastojen liikuntavälineet on useimmiten hankkinut kunnan liikuntatoimi, toisinaan liikuntavälineet ovat lahjoituksia yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä. Näin on saatu rakennettua liikunta- ja kirjastopalvelujen välille hyvin onnistunut yhteistyö samalla asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia edistäen uusia palveluja kehittämällä.

Tavoitteena on, että itse kukin rohkaistuu ottamaan vastuuta hyvinvointinsa vaalimisesta. Esimerkiksi viikon kokeilun jälkeen lainaaja voi miettiä, haluaako hankkia samanlaisen välineen itselleen. Testausmahdollisuus ilman ostopakkoa voi auttaa itselle mieluisimman lajin löytymisessä. Ottamalla lainaksi jonkin uuden välineen saa liikuntaharrastuksiin myös vaihtelua.

Tällä valtuusto aloitteella halutaan selvittää, olisiko liikuntavälineiden, kuten esimerkiksi kävelysauvat, sykemittarin ja askelmittareiden, lainaaminen mahdollista myös Jyväskylän kirjastoissa.

 

Jyväskylässä 16.11.2009

Anna-Leena Kärkkäinen

Avainsanat: aloite, liikuntavälineet, liikunta

VALTUUSTOALOITE 4.5.2009

Tiistai 5.5.2009 - Anna-Leena

Maksuttomat salivuorot vertaisohjatuille liikuntaryhmille Jyväskylässä


Vertaisohjaajat ovat aktiivisia liikunnan harrastajia, jotka tekevät tärkeää vapaaehtoistyötä ohjatessaan liikuntaa myös muille suunnilleen samanikäisille ja samalla alueella asuville asukkaille. Esimerkiksi kylätaajamien vertaisohjattujen liikuntaryhmien toiminnassa korostuvat iloinen tekeminen sekä rento yhdessäolo. Harrastettavat liikuntamuodot vertaisohjaajaryhmissä ovat helppoja aloittelijoille ja mukaan toimintaan ovat tervetulleita kaikenikäiset ja kaikenkuntoiset miehet sekä naiset. Vertaisohjaajaperiaatteella toimivissa ryhmissä on tarjolla mm. lentopalloilua, kuntojumppaa sekä kuntosaliharjoittelua. Tähän saakka vertaisohjatut ryhmät ovat olleet osallistujille maksuttomia ja kaupunki on tukenut toimintaa kouluttamalla vertaisohjaajia ja tarjoamalla tilan maksuttomasti ryhmälle käyttöön.

Liikunnan tiedetään olevan yksi halvimmista, helpoimmista ja tehokkaimmista keinoista ehkäistä kehon rapistumista ja toimintakyvyn heikkenemistä. Lukuisat tutkimustulokset vahvistavat sen, että
liikunnalla on positiivisia vaikutuksia terveyteen. Siksi liikuntaa on tärkeä tarjota kaikenikäisille ja -kuntoisille. Liikunta ehkäisee paitsi sydän- ja verisuonisairauksia ja osteoporoosia se myös alentaa veren sokeri- ja rasva-arvoja. Liikunnan sosiaalinen vaikutus on kuitenkin vähintään yhtä tärkeä kuin fyysisen kunnon ylläpito.

Maksuttomien liikuntamahdollisuuksien järjestäminen on Jyväskylän kaupungille edullinen keino vähentää monia muita kustannuksia, jotka aiheutuvat väestön liikkumattomuudesta ja terveydentilan huononemisesta. Tulevaisuudessa lisää kustannuksia aiheuttavat paitsi lisääntyvä vanhuksien määrä myös nuoremmat erilaisiin elintasosairauksiin sairastuvat ihmiset. Tätä aikapommia on lähdettävä ehkäisemään jo nyt tukemalla liikunnan aktiivista harrastamista.

Kaupunkilaisten terveyttä edistävät henkilötasolla asukkaat itse, mutta kaupungilla on kaikki mahdollisuudet kannustaa heitä tähän. Poistamalla vertaisohjatuilta ryhmiltä liikuntasalien käyttömaksut on pieni mutta tärkeä kannustus kaupungilta tukea tätä toimintaa. Aikaisemmin näin olikin Jyväskylän maalaiskunnan puolella, mutta nyt syksyllä 2009 koskevat tilamaksut myös vertaisohjattuja liikuntaryhmiä. Vertaisohjattuja kaupungin liikuntapalveluiden organisoimia liikuntaryhmiä uudessa Jyväskylässä on reilu 10.

Terveyden edistäminen ei tapahdu pelkästään sosiaali- ja terveyssekarotilla, vaan laaja-alaisesti myös muiden toimialojen puolella.

 

Avainsanat: aloite, liikunta, vertaisohjaajat

Liikkumisesta innostusta ikääntymiseen - Iäkkäiden liikunta

Keskiviikko 25.3.2009 klo 10:50 - Anna-Leena

Minulta usein kysytään liikunta ja ravitsemusneuvoja eri ikäryhmille, tässä muutama sananen iäkkäiden liikkumisesta:

Ensinnäkin haluan yhden asian selventää, että en väitä liikunnan estävän ikääntymistä tai kaikkia sairauksia. Liikunta ei estä vanhenemista, mutta se voi pienentää ikääntymiseen liittyvien muutosten astetta ja seurauksia. Liikuntaa ei ole milloinkaan myöhäistä aloittaa mutta sen lopettaminen on aina liian aikaista. Pienetkin vaikutukset voivat iäkkäillä olla aivan ratkaisevia toimintakyvyn ja elämänlaadun kannalta.

Ikääntyvän kannattaa liikkua, jotta hän
• pysyisi toimeliaana ja terveenä mahdollisimman pitkään
• selviytyisi jokapäiväisistä askareistaan
• välttyisi sairastumasta kansansairauksiin, joita ylipaino tuo.

Liikunta ei estä vanhenemista, mutta liikunnalla voi
• vähentää ja hidastaa vanhenemisen väistämättä tuomia muutoksia
• pitää yllä tasapainotaitoa ja ehkäistä kaatumisia (tanssi, kävely, tasapaino- ja kävelyradat)
• edistää terveyttä ja toimintakykyä
• vähentää tai jopa estää monista sairauksista johtuvaa vanhenemista
• hidastaa lihasvoiman vähenemistä/lihaskatoa (kotivoimistelu, kuntosaliharjoitukset)
• pitää yllä lihasvoimaa ja kestävyyttä  (kävely, sauvakävely, uinti, voimistelu, kuntosaliharjoitukset, punttijumppa, keppijumppa)
• lisätä hapenkulutusta eritoten kestävyysharjoittelulla, eli edistää hengitys- ja verenkiertoelimistösi aerobista kuntoa
• pitää yllä liikkuvuutta, notkeutta ja myös nivelten hyvinvointia (muokkausvoimistelu, jooga, taichi, venyttely)
• pitää yllä luuston vahvuutta kuormittamalla luustoa
• parantaa unen laatua
• saada hyvän mielen, yksin tai yhdessä liikkuen

Tätä listaa voisin siis jatkaa vielä pitkään..

Ikääntyville suositellaan lihaskunnon vahvistamiseen ja luun vahvuuden ylläpitämiseen kuntosaliharjoittelua. Lihasvoiman säilyminen helpottaa päivittäisiä toimintoja. Yhdessä riittävän kestävyyden kanssa se mahdollistaa monet harrastuksetkin. Myös kestävyyskunnon kehittäminen ja ylläpitäminen on suositeltavaa. Siihen sopivia lajeja ovat kävely, sauvakävely ja porraskävely.

Arjen toimet vaativat asennonhallintaa ja tasapainoa. Iän myötä havaintomotoristen prosessien eri osat huonontuvat, mikä ilmenee toimintojen hidastumisena, epätarkkuuksina, rajoittuneisuuksina ja virheinä. Yksi näistä ilmiöistä on kaatumisten lisääntyminen. Iän vaikutuksia voidaan hidastaa harjoittamalla juuri niitä toimintoja, joissa ongelmia ilmenee. Esimerkiksi tasapainon kehittämiseen ja ylläpitämiseen suositellaan tanssia ja voimistelua.

Aloittajan ja myös pitkää taukoa liikunnasta pitäneen kannattaa muistaa maltti. Jos liikkujan edellisestä harjoituskerrasta on tullut lisää ikää 20 vuotta ja painoa 20 kiloa, lempeät tavoitteet ovat paikallaan. Muuttuneen terveystilanteen huomioon ottaminen on viisautta.

Ikääntyville suositellaan tasapainoa ja ketteryyttä kehittävää liikuntaa sekä voimaharjoittelua yhteensä 2–3 kertaa viikossa. Yksittäisen harjoituskerran ei tarvitse olla pitkäkestoinen, 30–45 minuuttia riittää. Kävelyä suositellaan päivittäiseksi liikuntamuodoksi.

Kävelyn ja muun painoa kantavan liikunnan pitää olla reipasvauhtista. Tasapainoharjoittelu taas voi olla myös rauhallisempaa. Voimaharjoittelussa pyritään vähintään kohtuulliseen (noin 50 % maksimaalisesta) harjoitustehoon.

Avainsanat: liikunta, ikääntyneet

Voutisali liikuntakäyttöön

Tiistai 14.10.2008 klo 19:15 - Anna-Leena ja Erkki Huovinen

Jyväskylässä on edelleenkin kova pula liikuntapaikoista ja tiloista.

Liikunnan merkityksen ymmärrys ja myös terveydelliset tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että liikuntatoiminta nähdään nykyisin perinteistä urheilua laajemmin.

Liikuntatilojen puute korostuu Jyväskylän ydinkeskustassa, josta on poistunut viime vuosina julkisia tiloja mm. koulujen muutosten ja purkamisen vuoksi.

Yksityiset toimijat hallitsevat keskustan palveluita, kaupunki on vetäytynyt sivummalle. Keskikaupungin asukkaat ovat pääosin seniori- ja ikäihmisiä, eivätkä yksityiset liikuntapalvelut (kuntosalit) palvele kovinkaan hyvin tätä osaa asukkaista.

Keskustaan on jo vuosia toivottu paikkaa, jonne olisi hyvät liikenneyhteydet tai vaikka tulla kävellen lähitaloista. Nykyaikana kaupunkien keskustat ovat muuttuneet muistuttamaan betonisia asfalttiviidakoita, joissa luonnollisia liikuntapaikkoja on yhä vähemmän.

Kaupungin hallintokorttelissa Tietotalolla sijaitsee Voutisali, joka on alun perin rakennettu poliisien liikuntatilaksi. Sali on nykyisin varustettu kokoustoimintoihin, mutta varsin vähäisessä ja tehottomassa käytössä. Esimerkiksi viikonloppuisin tilat ovat tyhjillään.

Voutisali voitaisiin ottaa nykyistä tehokkaampaan käyttöön. Tilat sopisivat hyvin esimerkiksi senioriliikuntaan, joogaan, rentoutukseen, voimisteluun sekä muihin "pehmeämpiin" liikuntalajeihin. Palloilulajeja salissa ei tarvitse pelata. Tila on olemassa, tarvitaan vain pöytien ja tuolien siirto varastoon.

Voutisalin välittömässä yhteydessä on hyvät pukuhuone- ja suihkutilat.

Liikuntakäyttö olisi varsin helposti järjestettävissä teknisin ja kulkujärjestelyin. Kokous- ja liikuntakäyttö voidaan porrastaa esimerkiksi niin, että alkuviikko on varattu byrokratialle, kokouksille ja loppuviikko sekä viikonloppu liikunnalle.

Nykyisillä taksoilla tilan käyttö tuskin on mahdollista vaan toiminta edellyttäisi Tilapalvelun hinnantarkistusta muiden liikuntasalien tasolle.

Uskomme, että uusvanhoille liikuntatiloille on ydinkeskustassa runsaasti kysyntää.

Otetaan Voutisali takasin liikunnalle!

ERKKI HUOVINEN YTL, LitK, nuorisonohjaaja, liikunta- ja hallintotyöläinen ANNA-LEENA KÄRKKÄINEN liikuntatieteiden ja filosofian yo, liikunnanohjaaja. 

 (julkaistu Keskisuomalaisessa 13.10.2008)

Avainsanat: aloite, voutisali, liikunta, liikuntapaikat

Vaikeavammaiset - Unohdettu ryhmä?

Maanantai 13.10.2008 klo 19:08 - Anna-Leena

Vaikeavammaiset - Unohdettu ryhmä?

Vammaisuus ei ole yksilön ominaisuus, se on yksilön ja hänen ympäristönsä ja toiminnallisuuden suhde. Henkilökohtaisen avustajan saaminen on vaikeavammaiselle henkilölle kaikkein tärkein tukimuoto. Ainoastaan henkilökohtaisen avustajan avulla vaikeavammainen selviytyy, voi elää ja toteuttaa elämäänsä vapaasti. Muutakin kuitenkin tarvitaan.

Liikunta kuuluu osana vaikeavammaisten arkeen siinä missä meidän kaikkia ns. terveidenkin. Esimerkiksi kuntosaliharjoittelu on erinomainen tapa huolehtia vaikeavammaisten omaehtoisesta kunnon ylläpidosta tai osana kuntoutousta. Vaikeavammaisille lihasvoima ja lihastasapaino ovat tärkeitä itsenäisen liikkumisen ja tasapainon kannalta. Tämän tyyppinen harjoittelu parantaa myös nivelten liikkuvuutta. Kuntosaliharjoittelua voi myös käyttää korvaavana kestävyysharjoitteluna henkilöille, joilla on rajoitteita esimerkiksi ulkoliikunnan suhteen. Valitettavasti ongelmaksi muodostuu usein kustannuskysymys: edestakainen matka kuntosalille taksilla avustajan kanssa yhdessä kuntosalipääsylipun kanssa muodostuu kohtuuttomaksi. Tiedetäänhän myös, ettei yksi kerta viikossa liikuntaa kuitenkaan riitä.

Tilanne kunnissa on viime vuosina tiukentunut, ja se johtuu pääasiassa rahasta. Kuntien pitää varata määräraha vammaisten palveluihin. Suuntaus näyttää valitettavasti olevan pahasti toisinpäin. Yksilön tarpeita kuitenkin valittettavan usein väheksytään ja moni alistuu tähän.Näin sitä ihmisiä käytetään surutta hyväksi.

Avainsanat: vaikeavammaiset, liikunta, säästöt

Liikunta tuo säästöjä

Perjantai 19.9.2008 klo 9:05

Liian vähäisen liikunnan väestön keskuudessa arvioidaan aiheuttavan Suomessa vuosittain 300-400 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. Puolet kuluista johtuu sairauspoissaoloista sekä työn tuottavuuden heikkenemisestä ja loput kulut ovat erilaisia terveydenhuolto- ja sosiaalimenoja.

Kuntalaisten terveyden edistämiseksi tarvitaan tietoa ja osaamista sekä ennen kaikkea taloudellista panostusta, kuten terveysliikuntaa kehittäviä investointeja sekä hankkeita liikuntaan ja liikuntapaikkoihin. Kynnys lähteä liikkumaan on saatava matalaksi, kyseessä ei tule olla ainakaan kustannuskysymys, avun puute tai välimatka liikuntapaikkaan.

Liikunnallista aktiivisuutta ja terveyttä edistävän liikunnan mahdollisuuksia on tuettava kaikissa ikä- ja sosiaaliryhmissä vauvasta vaariin. Terveyden edistämisen näkyvyys politiikassa ja eri sektoreiden keskusteluissa on kiitettävästi jo lisääntynyt mutta yhä lisää konkreettisia toimia tarvitaan. Monipuolinen panostus kuntalaisten terveyteen kannattaa niin taloudellisesti kuin hyvinvoinninkin kannalta katsottuna. Tällä hetkellä liikunnan sairauksia ennalta ehkäisevä vaikutus ja sen tarkoitus eivät täysin toteudu liikunnan kohdalla.

Terveysliikunnasta puhuttaessa tulisi puhua nimenomaan ennaltaehkäisevistä investoinneista eikä kustannuksista. Tätä kautta ne miljoonien säästöt syntyvät!

(julkaistu Keskisuomalaisessa 16.9.2008)

Avainsanat: liikunta, liikkumattomuus,

Ongelmana ylipaino

Perjantai 30.5.2008 klo 19:55 - Anna-Leena

Aikuisväestöä mutta valitettavasti yhä enemmän myös lapsia ja nuoria koskeva ylipaino- ja lihavuus­ongelma paisuu kuin pullataikina. Lihavuus aiheuttaa lukuisia eri sairauksia ja on sen vuoksi vakavasti otettava uhka kansanterveydelle ja – taloudelle. Elintavat ja jokapäiväinen käyttäytyminen ovat tulleet nykyaikana yhä enemmän julkiseen keskusteluun samanaikaisesti pitkäaikaista oirehtimista ja työkyvyttömyyttä aiheuttavien sairauksien kanssa. Vauraiden maiden nykyisiä kansantauteja on kutsuttu elintapa- ja sivilisaatiosairauksiksi. Ihmisten on annettu ymmärtää, mikä vaikutus onkaan ihmisten omalla käyttäytymisellä koettuun terveyteen kuten oikeaoppisella ravinnon valinnalla, nautintoaineiden käytöllä ja ruumiillisen ponnistelun vähäisyydellä on osuutta monien sairauksien ennalta ehkäisyyn.

Ennalta ehkäistäessä useita sairauksia katsotaan tämän edellyttävän ammattilaisten puuttumista väestön elintapoihin mm. terveyskasvatuksen ja terveyspoliittisten toimien avulla. Vanhemman linjan mukaan elintapojen katsotaan ensisijassa turvaavan joka päiväistä hyvinvointia, vireyttä ja toimintakykyisyyttä. Elintapakeskusteluissa ja käytännön toimissa tarvitaan varmistettua tietoa terveyden ja elintapojen yhteyksistä. Psykologisesti kiinnostavat asiat tulevat esiin yleensä kysymyksen luontaisina kuten millainen osuus ihmisen omalla toiminnalla on hänen terveyteensä?

Psykologinen tieto terveydestä jää osaltaan puutteelliseksi, jos selvitellään ainoastaan ihmisen tuntemuksia ja elämyksiä. Tietyn ihmisen elämyksiä, pyrkimyksiä ja toimintatapoja voidaan pystyä ymmärtämään ja niiden vaikutuksia hänen elimistöönsä pystytään seuraamaan vasta kun niitä tarkastellaan hänen koko elämäntilanteensa pohjalta sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen yhteydessä sekä suhteessa elimistön tilaan ja toimintaan. Terveyspsykologissa voidaan kiinnittää huomiota myös esimerkiksi läheisiin ihmissuhteisiin. Terveys ei ole myöskään irrallaan yhteiskunnallisesta tilanteestakaan.

Terveyteen vaikuttavat elintavat voivat määräytyä melko paljon muista seikoista kuin ihmisen tiedoista, haluista tai taipumuksista. Monet toistuvat ratkaisumallit tai tavat, joita voidaan pitää terveyden näkökulmasta epäsuotavina, saattavat ihmisen itsensä kannalta olla selviytymisyrityksiä tietyissä tilanteissa tai tietyissä elämänoloissa. Tällaisia tilanteita voi olla esimerkiksi suhde ruokaan, ruualla haetaan hyvänolon ja turvallisuuden tunnetta masentuneisuuteen tai yksinäisyyteen, tai ruualla palkitaan omaa onnistumistaan. Tässä ihminen tilanteessa ihminen ratkoo tilanteen asettamaa haastetta eikä ensisijassa tee terveyden kannalta onnistuneinta valintaa. Terveyttä kohentavaa käyttäytymistä on tutkittu vähemmän kuin ehkäisevää toimintaa ja sairauskäyttäytymistä.

Psykologiassa ihmisen tyytyväisyyttä ja hyvää oloa voidaan kuvata monella eri sanalla. Tällaisia ovat elämisen laatu, psyykkinen hyvinvointi, psyykkinen toimintakyky ja mielenterveys. Psyykkinen hyvinvointi kattaa sekä terveyden että toimintakyvyn. Hyvinvoiva ihminen on terve ja pystyy suoriutumaan jokapäiväisen elämän fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista vaatimuksista. Hyvä psyykkinen toimintakyky on tunteiden, toiminnan ja ajatusten hallintaa. Kun ihmisellä on mielenterveyden ongelmia, hänellä kokee että häntä hallitaan. Hän ei itse voi tunteilleen, ajatuksilleen tai tekemisilleen mitään. Keskushermoston vammat ja sairaudet vaikuttavat mielialoihin ja tekoihin, mutta myös muutkin sairaudet voivat vaikuttaa suoraan muuttaen ihmisen käyttäytymistä. Yleisemmin kuitenkin ihminen muuttaa menettelytapojaan tullessaan tietoiseksi sairaudestaan tai saadessaan tarkemman käsityksen sairautensa luonteesta ja merkityksestä. Moni rupeaa tällöin hoitamaan itseään, kuten liikalihava laihduttamaan, mutta osa ihmisistä saattaa alkaa vältellä tilanteita, jotka muistuttavat sairaudesta tai ongelmasta.

Terveyspsykologia on laaja-alainen tieteenala. Terveyteen liittyviä ongelmia on vaikeaa ymmärtää ja hoitaa vain yhden näkökulman avulla. Ihmiseen käyttäytymiseen liittyy monia ongelmia myös terveydellisestä näkökulmasta. Käyttäytymisen ja terveyden yhteyksiä on tutkittu monitieteisessä terveystutkimuksessa. Käyttäytyminen itsessään liittyy moniin ihmisten sairauksiin ja terveysongelmiin. Yksi näistä ongelmista on esimerkiksi liika lihavuus. Ihmisillä on paljon tietoa liikunnasta ja terveellisestä ravitsemuksesta, mutta silti noin 40–60% suomalaisista on terveytensä kannalta lievästi ylipainoisia. Näin ollen painonhallintaa voidaan pitää tietyllä tapaa käyttäytymisongelmana.

Psykologista hoitoa suunniteltaessa täytyy ottaa huomioon eri käyttäytymisalueiden vuorovaikutus. Miten esimerkiksi tunteet, ajatukset ja toiminta ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Psykologisella hoidolla voidaan tarkoittaa esimerkiksi kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Varsinkin yksilötyöskentelyssä psykologiselle hoi­dolle on tyypillistä se, ettei hoitotoimenpiteitä yleen­sä aloiteta heti, vaan ensin valmistellaan ja motivoi­daan asiakasta muutoksiin. Käyttäytymisanalyysin tehtävänä on selvittää yleinen kuva hoidettavasta ja tilanteesta. Käydään läpi hoidettavan koetut ongelmat ja kuinka hän on yrittänyt vaikuttaa aiemmin näihin ongelmiin ja millä tavoin yritykset ovat onnistuneet. Tietoa hoidettavasta voidaan kerätä monin eri tavoin, mm. haastatteluin, testein, analyysein ja läheisiltä saatujen tietojen pohjalta.

Arvokeskustelun avulla saadaan tärkeää tietoa ongelman tai asian merkityksestä hoidettavalle ja sen vaikutuksista hänen elämäänsä. Arvot itsessään ovat ihmiselle eräänlainen elämän suuntaviiva. Hyväksymis- ja omistautumiste­rapiassa varsinkin painotetaan omien arvojen pohtimista. Te­kojen tulisi olla yhtenevät arvojen kanssa. Psykologinen arvokeskustelu voi selventää asiakkaalle, mitä hän to­della haluaa ja miksi.

 Kartoituksen avul­la pyritään saamaan yleiskuvan hoidettavan elä­mäntilanteesta, koetuista ongelmista ja pulmista se­kä niiden taustasta ja kehityshistoriasta. Samalla ar­vioidaan sitä, kannattaako hoitoa aloittaa juuri nyt vai pitäisikö hoidettavan ensin ratkaista joitakin muita on­gelmia, jotta tavoitteen saavuttaminen, kuten painonhallinta, olisi ylipäätään mahdollista.  Terveyskäyttäytyminen voi olla ihmisellä tietoista toimintaa, jolla ihminen pyrkii suojaamaan terveyttään tai vähentämään sairauttaan, tai jokapäiväisiä tottumuksia, jotka vaikuttavat ihmisen terveyteen riippumatta siitä, mihin ihminen itse tähtää.

Käyttäytymisanalyysin ja perusteellisen lähtötilanne kartoituksen jälkeen tehdään oletuksia kausaalisuhteista eli syy-suhde - yhteyksistä. Toisin sanoen pyritään ymmärtämään, mitkä tekijät ovat yh­teydessä tai voisivat selittää hoidettavan käyttäytymisen. Psykologinen analyysi tai käyttäytymisanalyysi tarjoaa merkittäviä etuja perinteisen lääketieteellisen diagnoosiluokittelun rinnalle. Hoidettavalle voidaan antaa kotitehtäviksi eri tyylisiä havainnointi-, liikunta- kuin mittaamistehtäviä. Hoidettavaa voidaan rohkaista myös itsehavainnointiin, kuten kirjoittamaan päiväkirjaa, tunnemittareita ja – asteikoita. Painonpudotuksen ja – hallinnan ollessa kyseessä omat havainnot ja merkinnät omasta painosta, syömis­käyttäytymisestä, ruokaan tai syömiseen liittyvis­tä ajatuksista ja tunteista sekä liikunnasta voivat te­hostaa hoitoa.  Muita mahdollisia menetelmiä ovat ongelmanratkaisumenetelmät, rentoutusmenetelmät ja erilaiset harjoitukset. Näillä menetelmillä hoidettavaa opetetaan tekemään omaa si­säistä analyysia ja kontrolloimaan omaa itseään.

Havainnointi auttaa ihmistä huomaamaan painon nousun ajoissa. Vaaka ja muut mittarit antavat tietoa muutoskokeilujen toimivuudesta. Painon ja muiden tekijöiden seuraaminen voi auttaa huomaamaan painon nousun ajoissa. Säännöllinen mittaaminen voi opettaa rehellisyyttä itseä kohtaan. Samalla mittaukset muistuttavat itsestä huolehtimisen tärkeydestä. Säännöllisen mittaamisen avulla voidaan oppia huomaamaan mitkä asiat mahdollisesti säätelevät painoa ja mittaukset myös antavat palautetta esim. oman painon vaihtelusta. Välitön palaute on itsessään tehokas keino muuttaa omaa käyttäytymistä. Ongelmanratkaisumenetelmien avulla ohjaaja taas voi aktivoida henkilön itse löytämään ratkaisuja ruoka- tai liikuntatottumuksiin.

Erityisesti vaikeiden käyttäytymisongelmien hoi­dossa, kuten ahmimishäiriöiden hoidossa, voidaan tarvita yksityiskohtaista ketjuanalyysia. Edelleen analyysissa voidaan selvittää tilanteet tai olosuhteet, jotka liittyvät häiriökäyttäytymiseen, kuten liikaan syöntiin. Olosuhteel­la voidaan tarkoittaa myös tunnetilaa, jossa syömi­nen tapahtuu.  

Psykologisella hoidolla voidaan auttaa hoidettavaa kohtaaman ja myöntämään ongelma omassa käyttäytymisessään. Negatiivisten tunteiden ja ajatusten poistyöntäminen voi sen sijaan aiheuttaa masentuneisuutta ja muita oireita. Jos mielialan muutos on voimakas siten, että henkilöllä alkaa ilmetä masennuksen oireita, muuttuvat myös ajatukset ja asenteet yleensä kielteisiksi. Huono mieliala saa aikaan huonoja ajatuksia. Huonot ajatukset huonontavat mielialaa entisestään. "Minusta ei ole mihinkään. Olen huonompi kuin muut. Turha odottaa, että asiat tästä parantuisivat." Tällaiset ajatukset alkavat kiertää päässä.

Tunnetila, mieliala on herkin muutoksille. Siihen vaikuttavat kaikenlaiset hyvät ja huonot asiat, joita elämässä jatkuvasti tulee vastaan. Toiset reagoivat herkemmin ja kokonaisvaltaisemmin, toiset ovat tasaisempia ja reagoivat vähemmän sekä myönteisiin että kielteisiin asioihin.
Painonhallintaohjelmien kehittäminen terveyspsykologiseen ajatteluun pohjautuen


Kaikkien ei pidä mahtua samaan muottiin, sillä erilaisuus on rikkautta. Todellinen ylipaino saattaa kuitenkin aiheuttaa esimerkiksi selkä- ja nivelvaivoja, ja siksi painoa on syytä kontrolloida.

Painonhallintaryhmissä on tyypillisenä ongelmana ollut se, että laihdutustulokset ovat usein huonoja pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Tavoitepainon ylläpitäminen vaatii yleensä pysyvää muutosta elämäntapoihin eli ihmisen käyttäytymiseen. Psykologista tietoa voidaan hyödyntää painonhallinnassa monella tavalla. Psykologia auttaa meitä varsinkin ymmärtä­mään pitkälti syömistä ja syömiseen liittyviä ongelmia mutta myös liikuntaan ja liikkumiseen vaikuttavia tekijöitä.

Painonpudotusta ja -hallintaa voivat estää monet psykologiset teki­jät. Ylipainoisella henkilöllä voi olla painonhallinnan lisäksi muita huolia tai ongelmia omassa elämässä. Erityisesti mieliala ja tunnevaihtelu voivat vaikeuttaa painonhallintaa. Hyvän alkuselvityksen myötä nämä tulevat paremmin myös ohjaajan tietoisuuteen, jolloin niihin pystytään paremmin myös reagoimaan.

Ravitsemustieto on olennaista puhuttaessa painonhallinnasta, mutta yksinään se ei pelkästään ratkaise. Se johtuu ainakin osittain siitä, että tieto ei tavoita kaikkia käyttäytymisen komponentteja kuten tunteita. Sitä vastoin painonhallintaa tulisi mielestäni tarkastella pelkkää ravitsemustietoa ja liikuntatottumuksia laajemmin eli osana kokonaisvaltaista hyvää elämää.  Ihminen voi pyrkiä syömisellään käsittelemään esimerkiksi tunnetiloja, kokemuksia, painetiloja kuten myös lääkitsemään itseään.

 Psy­kologinen tutkimus on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että yksilön omat selitykset ongelmien syis­tä saattavat joskus olla este muutoksille. Jos esimer­kiksi omaa paino-ongelmaa selitetään lapsuuden ko­kemuksilla, sillä voi olla muutoksia estävä vaikutus. Esimerkiksi mieltymys makeaan on yksi niistä tekijöistä, joka voi vaikeuttaa syömi­sen hallintaa. Nykyajan runsas tarjonta voi vaikuttaa edelleen syö­misen lopettamiseen, kuten suurentuneet pussikoot makeisten kohdalla. Makean syönnin on myös havaittu lisäävän makean nälkää entisestään.

Nälän tunne ei välttämättä tarkoita että on energian puutostila. Erilaiset ns.
vihjeet voivat laukaista nälän ja halun tunteita sekä fysiologisia reaktioita. Tällaisia vihjeitä ovat mm. ruuan näkeminen, haju, maku, ajatus ruuasta tai syömisestä. Myös janon tunne voi joillain ihmisillä sekoittua helposti nälän tunteeseen. Tällöin selviytymismenetelmiksi voidaan harjoitella tunteiden sietämistä eli vihjealtistus sekä pidetään turhat vihjeet poissa näkyvistä. Muita menetelmiä opitun nälän hallitsemiseksi ovat säännölliset ruoka-ajat sekä syödään aina samassa paikassa ja samaan aikaan. Säännöllisyys onkin yksi tärkeimmistä tavoista opittaessa painonhallintaa. Yhä enemmän erilaisten tutkimusten valossa kannustetaan yksinkertaistamaan omaa ruokavaliota, jotta valintojen tekeminen helpottuu ja voidaan paremmin kontrolloida nautitun ruuan määrää.

Nykyisen tiedon valossa on hankalaa ennustaa edes ryhmäkohtaisesti, millaisia psyykkisiä seuraamuksia jokin määrä tiettyä liikunta tuottaa. Niin painonhallintaryhmäläiset yleensäkin kuin myös muut liikuntaan harrastamaan tulevat ryhmäläiset innostuvat tosissaan aloittaessaan mutta ohjaajalle haaste nousee vasta tämän jälkeen: miten säilyttää tämä sama tunne liikkumiseen ja tekemiseen viikkojen, kuukausien ja vuosien ajalle. Ihmisen oma käsitys omasta terveydestään ja hänen terveytensä psykologinen kuva voivat poiketa huomattavasti siitä, millaiseksi hänen terveyden tilansa on todettu esimerkiksi lääkärin tutkimuksissa.

Motivaatio, syy miksi tehdä on yksi keskeisimmistä asioista puhuttaessa painonhallinnasta. Muutettaessa elämäntapoja vaaditaan lähes aina luopumista vanhoista tavoista. Motivaatio itsestä huolehtimiseen ja pyrkimykseen terveellisempiin elämäntapoihin lähtee ensi- ja viimekädessä itsestä mutta ympäristöllä on siihen suuresti vaikutusta. Uskon vakaasti, että kun ulkoiset puitteet ovat kunnossa, tarvitaan sitä omaa, sisäistä motivaatiota ja paloa jatkaa.

Ohjaajan työ on jakaa tukea ja kannustaa, jakaa tietoa ja taitoa, antaa uskoa onnistumiseen ja positiiviseen ajatteluun myös huonoilla hetkillä. Tärkeän tiedon jakaminen eri tapaamiskerroille, painottaminen ja toistaminen eri tavoin voi tehostaa neuvonnan vaikutuksia.  Virkistyminen tai muu koettu psykologinen hyöty ei välttämättä kytkeydy suoraan liikunnan kuntovaikutuksiin. Kuitenkin tällaiset elämykset saattavat olla ihmiselle itselleen erityisen arvokkaita ja pitävät yllä monien ihmisten liikunta aktiivisuutta.

Monissa käytännön tilanteissa olisi olennaista selvittää, mitä yhteyttä ihmisten uskomuksilla ja luuloilla on sellaiseen toimintaan, joka jättää jälkensä terveyteen. Kysymys ei ole pelkästään siitä, mitä ihmiset jo tietävät esimerkiksi painonhallinnasta, vaan miten he sen ymmärtävät ja mihin he luottavat. Jokapäiväisistä käsityksistä näkyy, miten esimerkiksi terveydenhuollon sanomat ovat saaneet vastakaikua ihmisten elämässä ja miten sanomat on ymmärretty. Tätä voidaan verrata myös mediassa esitettyyn tutkimattoman tiedon omaksuntaan, kuten erilaisiin muotidieetteihin. Osa tiedosta omaksutaan koulutuksen, osa tiedotusvälineiden välityksellä ja osa yhteyksissä toisiin ihmisiin.

Terveyttä tukeva säännöllinen liikunta on mahdollista vasta, kun tottumattoman liikuntaelämykset ja niiden tulkinta saadaan muokattua positiiviseen suuntaan. Liikkujan sisäinen motivaatio ei välttämättä näy ulospäin mutta se on tärkeä osa menestymistä ja tavoitteeseen pääsemistä. Tällä tarkoitetaan nimenomaan itsestä lähtevää halua ja ns. paloa menestyä omassa tavoitteessaan. Ulkopuoliset henkilöt, kuten ohjaaja ja muu tukijoukko kuten perhe, voivat vaikuttaa tähän keskeisesti, niin negatiivisesti kuin positiivisestikin.  Liikunta muodostuu tavaksi ensisijaisesti niille, joille se tuottaa mielihyvää ja mahdollisesti myös muitakin psykologisia hyötyjä.

Esimerkiksi ohjaaja voi omalla käytöksellään ja teoillaan vaikuttaa ryhmäläiseen.  Millä tavoin hän kannustaa ja motivoi, mitkä ovat hänen ja mitkä ryhmäläisen omia tavoitteita. Jos liikkumisesta katoaa kaikki ilo ja mielekkyys, voi olla vaikeaa löytää motivaatio jatkamiseen. Sama pätee myös kuntoliikkumisessa kuin kilpaurheilussa. Esimerkiksi painonpudotusryhmän ohjaaja voi miettiä miten lisätä ryhmäläisten omaa aktiivisuutta liikkumiseen, niin että nämä motivoituisivat liikkumaan myös vapaaehtoisesti omalla ajallaan. Ohjaajan on tärkeää olla kannustava ja löydettävä positiivisia asioita ja askeleita myös pienistä muutoksista. Epäonnistumiset kuuluvat myös elämään, valmentajan/ohjaajan avulla näitä voidaan oppia käsittelemään myös myönteisessä ilmapiirissä ja asenteella, mitä tästä opimme. Jokaiseen kiveen ei voi/saa kompastua.

Myönteisten elämysten saaminen edellyttää, että ihminen tuntee olonsa luontevaksi liikuntatilanteissa eikä esimerkiksi jännitä muiden osanottajien suhtautumista. Tämä on erityisen tärkeää ohjattaessa esimerkiksi ylipainoisten liikunta ryhmiä, tiukat painoindeksirajat pitävät huolen ettei turhia alemmuuskomplekseja synny ainakaan kokonsa puolesta. Tällöin kaikkia ryhmäläisiä myös yhdistävät yhtäläiset tavoitteet ja pyrkimykset, samoin myös avoimuus lisääntyy.

Ryhmäläistä on tuettava niin positiivisina kuin vähän huonompinakin hetkinä. Tulee onnistumisia ja tulee taantumista, jolloin ryhmäläisen olisi hyvä oppia ymmärtämään että painonpudotus on yksi osa elämää. Jos minä kuva muokkautuu pelkästään onnistumisien mukaan, ei se silloin ole kovin vankalla pohjalla. Ohjaaja on usein ryhmäläiselle se lähin henkilö mihin tukeutua varsinkin tällä osa-alueella elämässä, hän tietää tilanteen missä tarkalleen mennään. Ohjaaja voi myös omalta osaltaan vähentää/lisätä ryhmäläisen paineita onnistumisesta, luoda kuvaa realistisista tavoitteista. Taitolajeissa kehittyminen voi lisätä ihmisen itseluottamusta ja pätevyyden tunteita, mutta epäselvää on edelleen tutkimusten valossa, lisääkö se itseluottamusta myös muissa tilanteissa.

Mielialan muutokset eivät ole pysyviä ja niitä on todella vaikea ennustaa. Harjoittelun vähentyessä esimerkiksi sairauden sattuessa ja fyysisen suorituskyvyn heikennyttyä voi mielialakin helposti kääntyä jälleen kielteiseksi. Toisaalta mielialaan vaikuttavat juurtuneet ajattelutavat sekä kaikenlaiset elämän varrella tapahtuneet asiat ja kokemukset. Jos ryhmäläisellä tuntuu mieliala ja sen myötä onnistumiset vaihtelevan suuresti, voi ohjaaja olla ensimmäinen joka tähän reagoi. Hänen olisi hyvä miettiä ryhmäläisen kanssa mistä nämä mielialan vaihtelut johtuvat ja miten niihin voitaisiin vaikuttaa.

Yhdessä asiakkaan kanssa voidaan myös pohtia aikaisempia laihdutus yrityksiä ja mielialoja, mikä näyttäisi olevan se optimaalinen tila, jolloin painonpudottaminen luonnistuu ilman paineita ja miellyttävästi. Millaisia keinoja käytetään, mikä on liikunnanmäärä, mitä muutoksia ruokavalioon jne. Avoimien kysymysten käyttämi­nen voi johtaa siihen, että asiakas alkaa pohtia tilan­nettaan uudella tavalla.

Motivoivassa keskustelussa ohjaaja yrit­tää välttää väittelyä, hän pyrkii hyödyntämään asi­akkaan omia näkemyksiä hoidon suunnittelussa ja tukee pieniäkin viitteitä omatoimisuudesta ja oma-aloitteellisuudesta sekä käyttää haastattelun apuna yhteenvetoja. Tämän jälkeen ohjaaja voi ryhmäläisen kanssa suunnitella miten taata mahdollisimman hyvin, että nämä päätökset pidetään ja miten taas ehkäistä niitä negatiivisia tuntemuksia, joilla näkyisi oleva negatiivisia vaikutuksia tavoitteeseen pääsemiseksi. Ohjaajan tehtävänä on tukea ja motivoida po­tilasta sekä rohkaista tätä ottamaan vastuuta painon­hallinnastaan. Lopulliset päätökset ja ratkaisut tekee potilas itse.

Lihaskuntoa kohottavan liikunnan psyykkiset seuraamukset tunnetaan huonommin kuin kestävyyttä lisäävän harjoittelun. Esimerkiksi kestävyyskunnon kohentuessa havaittu stressin siedon parantuminen näkyy stressihormonien pitoisuus muutoksina verenkierrossa.

Liikunnan vaikutuksia mieleen on todettu selvimmin niillä, joiden hyvinvointia alakuloisuus, hermostuneisuus ja ahdistuneisuus eniten häiritsevät. Näiden tyyppisten ihmisten voidaan siis eniten odottaa hyötyvän liikunnan kuormittavuuden vaikutuksista. Persoonallisuuteen juurtunut neuroottinen ongelma ei kuitenkaan ratkea liikunnalla, mutta voi siinäkin tapauksessa lievittää ahdistuneisuutta ja tehostaa samanaikaisesti toteutettavaa psykoterapiaa. Joissakin kliinisissä depressioissa liikunnalla voi olla hoidollista merkitystä muiden hoitokeinojen ohella.

Yhteiskuntatieteellisen ja psykologisen tutkimuksen yhtenä tehtävänä on tuottaa tietoa, jonka avulla vältetään terveyspoliittisten toimien yhteydessä liioittelemasta ihmisen mahdollisuuksia ja vastuuta elintapojen alueella. Tutkimusta tarvitaan yhä enemmän myös muistuttamaan, ettei käyttäytyminen yksinään määrää väestön eikä yksilön terveydentilaa, oli kysymys sitten sairastuvuudesta tai suorituskyvystä.

Terveellisesti syöminen on valitettavan usein myös kalliimpaa kuin ns. huonosti syöminen. Minua mietityttääkin, voisiko lihavuuden vastaiseen taisteluun käyttää jonkinlaista hintapolitiikkaa. Käytännössä se kenties tarkoittaisi tiettyjen ruokien hintoja nostoa verokeinoin.

Terveyteen vaikuttaviin elintapoihin voidaan usein soveltaa resurssinäkökulmaa. Suotuisat tottumukset, kuten edullinen ravitsemus tai liikuntamahdollisuus, ovat terveyden voimavara ihmiselle, joka huolehtii itsestään osana jokapäiväistä toimintaansa. Sellaisten terveysresurssien hankkiminen edellyttää kuitenkin useita yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia voimavaroja. Tarvitaan monenlaisia tietoja ja taitoja, taloudellinen tilanne tai palvelujen tarjonta eivät saa olla esteenä aidoille valinnoille. Ihmisellä on oltava mahdollisuus päättää myös omasta ajankäytöstään. Kaiken sen hektisen arjen keskellä ihmisellä on oltava niitä psyykkisiä ja fyysisiä voimavaroja selvitä arjen vaatimista velvollisuuksista.

Avainsanat: liikunta, liikkumattomuus, lihavuus, ennaltaehkäisy

Työntekijät liikkeelle

Perjantai 30.5.2008 klo 11:38 - Anna-Leena

                    Työntekijät liikkeelle!


Työpaikkaliikunta on tämän päivän kiireisessä yrityselämässä entistä tärkeämpää. Hyvinvoivasta ja hyväkuntoisesta henkilöstöstä hyötyy sekä yritys että työntekijä itse.
Myös yritykset ovat tämän huomanneet. Yritykset tukevat nykyään yhä enemmän työntekijöidensä omaa liikunta-aktiivisuutta. Useissa tutkimuksissa on todettu, että parempi fyysinen kunto sekä lisää että ylläpitää työkykyä ja vähentää sairauspoissaolojen määrää. Se myös motivoi ja kannustaa työntekijää parempaan työssä jaksamiseen.

Liikunta-aktiivisuus on yhteydessä sairauspoissaoloihin pääasiassa siten, että aktiivisesti liikkuvilla ihmisillä on vähemmän sairauspoissaoloja työstä kuin liikkumattomilla. Usein myös liikunta-aktiivisuuden muuttaminen pitkällä aikajänteellä on suoraan yhteydessä sairastavuuden vähenemiseen.

Tieteellistä tutkimustietoa

 Liikunnan merkitystä työkyvyn ylläpitämiseen on myös tieteellisesti tutkittu, esimerkiksi Suomen Gallupin ja SLU:n (1995) tekemässä tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten mielipiteitä liikunnan harrastuksen ”vaikuttamisesta fyysiseen, psyykkisen ja sosiaaliseen työkykyyn.” Tutkimustuloksista voidaan vetää johtopäätöksiä, joiden mukaan liikunnan harrastaminen vaikuttaa sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien vähenemiseen, tuki- ja liikuntaelinten sairauksien vähenemiseen, stressin sietokyvyn kasvamiseen sekä myös työkykyindeksi on liikuntaa harrastavilla parempi. Työikäisen väestön panosta tarvitaan yhteiskunnassa mitä suuremmissä määrin myös väestön vanhetessa. Työikäisten merkitys on tärkeä työn tekemisen ohella lasten ja vanhusten huolehtimisessa.

Stressin vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä haitallisia työntekijän henkiselle ja ruumiilliselle terveydelle. Myös yritykset kärsivät työntekijöiden stressin seurauksena: tuottavuus ja laatu heikkenevät, palvelukyky alenee ja työntekijöiden vaihtuvuus kasvaa. Käsitykset terveellisten ja motivoivien työolojen merkityksestä tuottavuudelle lisäävät yrityksissä halukkuutta terveyden edistämiseen tähtäävään toimintaan

Vaikutusta myös työviihtyvyyteen

Mielestäni voidaan väittää, että henkilöstön fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn paraneminen vaikuttaa merkittävästi myös työviihtyvyyteen.  Työuupumus tai jaksamisen puute ovat toistuvasti mediassa esille nousevia asioita, kuten myös englanninkielestä lainattu burnout tai siitä suomennettu loppuun palaminen. Ilmauksien taakse kätkeytyy massiivinen työelämää vaivaava ongelma, jonka vakavuutta ja yhteiskunnallista merkitystä ei ole vieläkään kunnolla ymmärretty.

Eduskunta on vahvistanut tuloverolain (4 luku 69§) korjauksen, jossa työnantajan tarjoamat liikuntapalvelut säädetään verovapaaksi henkilökuntaeduksi, mikäli laissa säädetyt perusteet palvelun tarjoamiselle täyttyvät. Ehtona työntekijän verottomuudelle edellytetään, että etu on koko henkilökunnan käytettävissä ja suuruudeltaan kohtuullinen sekä että työnantaja on tehnyt sopimuksen kyseistä liikuntapalvelua tarjoavan yrityksen kanssa.

Yritysliikunnassa liikuntapalvelujen tarve vaihtelee kohderyhmien kunnon, terveyden ja liikuntahistorian mukaan. Palvelujen laadussa olennaista on liikunnan harrastajan tarpeen, eli tässä tapauksessa työyhteisön jäsenten, sekä mieltymysten että palvelutuottajan osaamisen kohtaaminen. Palveluntuottajina voidaan pitää liikunta-alan ammattilaisia.

Liikunnan tukeminen yrityksen kilpailuvalttina

Yritysliikunnan tavoitteena on parantaa ja edistää yrityksen työntekijöiden hyvinvointia ja työssä jaksamista. Tämän vuoksi yhä useampi yritys ja organisaatio haluaa tukea työntekijöidensä liikkumista myös taloudellisesti. Työkykyä parantavat liikuntapaketit ennalta ehkäisevät erilaisia sairauksia ja vaivoja, työkyky säilyy vireämpänä ja näin yritykselle itselleen syntyy tästä säästöä. Liikunnalla on positiivinen vaikutus tutkitusti myös henkilöstön omaan arvioon työkyvystä sekä omasta hyvinvoinnista. Toki kyseessä voidaan ajatella kyseessä olevan myös taloudellinen näkökulma: yritys, jolla on hyvät liikuntamahdollisuudet, saa todennäköisesti myös parhaat ihmiset sinne töihin.

Pitkän tähtäimen toimintaa

Tällä hetkellä on kertynyt tieteellistä näyttöä siitä, että liikunnan kokonaismäärän tulee olla suurta (kävelyä jopa 7 tuntia viikossa), jotta tärkeät terveyshyödyt saavutettaisiin. Vain reilu kolmannes Suomen työikäisestä aikuisväestöstä (noin 1,2 miljoonaa) liikkuu terveyden kannalta riittävästi eli vähintään 30 minuuttia vähintään neljästi viikossa. Riittämättömästi liikkuvia on näin ollen peräti 2,1 miljoonaa. Tähän lukuun sisältyvät ne, jotka eivät liiku lainkaan, liikkuvat liian harvoin tai joiden liikunta on teholtaan liian vähäistä.

Pelkistetysti voidaan sanoa, että kohtuutehoisella terveysliikunnalla saavutetaan paremmat terveys- ja työkykyhyödyt kuin kevyellä liikunnalla, ja kuntoliikunta on edelleen tehokkaampaa kuin terveysliikunta, ainakin tutkimusten valossa. Tämä käy hyvin yhteen liikuntakeskusten tarjoamiin jäsenyyksiin sitoutumiseen, jolloin liikuntaa voidaan harrastaa monipuolisesti ja säännöllisesti asiantuntijoiden avustuksella. Aletaan ymmärtää, että pitkän tähtäimen toiminnalla saavutetaan parempia tuloksia. Ei riitä, että panostetaan vain yhteen liikuntailtapäivään vuodessa, jos muuten 364 päivää vuodesta on aktiivisuus tasoltaan alhaista. Liikunta osana terveellistä elämää edellyttää kuitenkin kohtuullisuutta, liiallisuuksiin mennessä liikuntakin voi olla addiktio – pakkomielle.

Motivointi tärkeää

Yritysten järjestäessä mahdollisuuksia liikuntaan, tärkeintä olisi luoda liikkumisen nimenomaan mahdollisuuksia ja motivoida henkilöstöä liikuntaan yleisesti. Aivan ongelmatonta liikuntaan motivointi ei ole, usein ihmiset kokevat, että mennään heidän omalle alueelleen, jos aletaan liikaa neuvoa, miten pitäisi itsestä huolehtia ja elää. Yritysten järjestämät liikuntatapahtumat ja -päivät tukevat yhteisöllisyyttä, yhteishenkeä ja yleistä positiivista ilmapiiriä työyhteisössä. Liikuntatapahtumien päätavoite voikin tällöin olla myös yhteisöllisyys, ei niinkään ihmisten aktivointi liikkumaan. Toki osa työyhteisön jäsenistä saattaa saada näistä tapahtumista virikkeen liikunnasta, varsinkin jos tapahtumissa esitellään uusia lajeja ja sen kautta tuetaan liikuntaan aktivoitumista sekä madalletaan kynnystä lähteä liikkeelle.

Yritysliikunnalla voidaan siirtää yhteiskunnan painopistettä nykyistä enemmän korjaavasta ja kuntouttavasta toiminnasta sairauksia yhä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan. Pääpaino pitää kuitenkin olla vähän tai epäsäännöllisesti liikkuvien aktivoimisessa säännölliseen liikuntaharrastukseen, eikä ainoastaan aktivoida niitä liikkumaan entistä enemmän, jotka jo muutoinkin harrastavat liikuntaa monipuolisesti. Toki vastuu viime kädessä on aina yksilössä itsessään. Työterveyshuollon ohjaus liikuntakeskukseen voi madaltaa kynnystä kuntoilun aloittamiseen erilaisin maksukäytännöin ja henkilökohtaisella ohjauksella.

Apua ammattilaisilta

 Jotta liikunnasta saadaan suurin mahdollinen hyöty irti, on tärkeää luottaa liikunnan järjestämisessä asiantuntijoiden apuun. Motivoiva ja ammattitaitoinen ohjaaja samalla herättää osallistujien kiinnostuksen, käsittelee osallistujia kiinnostavia asioita heille sopivalla tavalla ja eri aisteja herättelevästi. Työnantaja voi auttaa ihmisen siihen pisteeseen, että tämä huomaa "että liikunnasta tulee miellyttävä olo", mutta sen jälkeen vastuu siirtyy yksilölle. Liikunnan laatua kohentamalla ja yritysliikuntaa pitkäjännitteisesti kehittämällä voi yritys tehdä liikunnasta itselleen yhden menestystekijän. Työntekijöiden voidessa hyvin, myös yritys menestyy ja voi hyvin.

Avainsanat: liikunta, liikkumattomuus, työntekijät, työpaikkaliikunta

Huono kunto tappaa!

Keskiviikko 6.2.2008 klo 17:21 - Anna-Leena

Liikkumattomuuden suuri hinta 

Helsingin Sanomat julisti vuonna 1999 ihmisten fyysisen kunnon tappavan varmimmin (15.9.1999, artikkelissa lähteenä: Journal of the American Medical Association). Huono kunto oli suurin riskitekijä vakavia sairauksiin sairastuttaessa verrattuna esimerkiksi tupakointiin, kohonneeseen verenpaineeseen, korkeaan kolesteroliin sekä ylipainoon. Huono kunnon katsotaan olevan riskitekijänä mm. sepelvaltimosairauksiin, aikuisiän diabetekseen, ylipainoisuuteen, korkeaan verenpaineeseen, osteoporoosiin, masennukseen ja lisäävän myös ikääntyvien kaatumisriskiä.

 

– Ei ole suomalaisten kunnossa kehumista, päivitteli myös Suomen Urheiluopiston testauspäällikkö Matti Heikkilä luennoidessaan Vierumäellä tammikuussa 2008. Heikkilä on 16 vuoden aikana testannut tuhansia suomalaista Vierumäellä. Kaikkina näinä vuosina kuntokäyrä on laskenut. Hänen mukaansa suomalaisten keskimääräinen fyysinen suorituskyky vastasi noin 6h kevyttä toimistotyötä, ei siis ihme että joka toinen valittelee jatkuvaa uupumista. Mistä muusta puhutaan tänä päivänä enemmän kuin työssä jaksamisesta? Fyysisen kunnon tärkein mittari on nimenomaan hapenottokyky. Jos se heikkenee, elimistö ei pysty kunnolla ottamaan vastaan ja käyttämään happea. Sydän joutuu pumppaamaan verta entistä nopeammin. Kehon voimavarat hupenevat ja ihminen väsyy tämän seurauksena.

 

– Jaksamispääoman hupeneminen alkaa näkyä kansantaloudessa ja Suomen kilpailukyvyssä, Matti Heikkilä sanookin.

 Lihavuuden kustannukset yli 210milj.€ vuodessa 

Nykyisen tietämyksen valossa on arvioitu, että vain noin kolmasosa väestöstä liikkuu riittävästi. Liikunnan kysyntään vaikuttavat kuluttajien tulot, väestön määrä ja rakenne, kulutusmieltymykset, muiden hyödykkeiden hinta ja saatavuus, palvelujen laatu ja saatavuus sekä markkinointi. Liikunnan tiedetään tutkitusti edistävän merkittävästi terveyttä, toiminta- ja työkykyä sekä hyvinvointia. Kuntoliikunnalla tehostetaan arkiliikunnan vaikutuksia. Liikunnan tulee vastata liikkujan kuntoa, taitoa ja motivaatiota eikä siinä saa olla vammautumisen tai sairastumisen vaaraa. Liian vähäisen liikunnan aiheuttamien suorien terveystaloudellisten kustannusten suuruusluokaksi arvioidaan yhteensä 100—200 miljoonaa euroa vuodessa.

 

Lihavuuden suoriksi terveystaloudellisiksi kustannuksiksi arvioidaan puolestaan noin 211 miljoonaa euroa vuodessa. Kestävyyskunnon nostaminen heikosta keskitasoon vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin n. 50 %:lla.  Nykyajan elämäntapa asettaa liikunnalle aerobisen kunnon ohella muitakin terveyshaasteita, kuten lihasvoiman heikkenemisen. Lihasvoiman heikkeneminen voi johtaa vaikeisiin toimintakyvyn rajoituksiin myöhemmällä. Sekä alaselän että niska-hartiavaivat ovat lisääntyneet huomattavasti työikäisten mutta myös sitä nuorempien keskuudessa.

 Harrastajat maksajina 

Suomalainen aikuisväestö käytti omaan liikuntaansa keskimäärin 427 euroa vuonna 2005.  Eri lajien välillä on suuriakin eroja, nimittäin ratsastuksen harrastaja käyttää liikuntaansa kaikkiaan noin 1 628 euroa ja sauvakävelijä noin 292 euroa vuodessa, selviää liikuntajärjestöjen tilaamasta Kansallisesta liikuntatutkimuksesta. Aikuisväestö panostaisi tutkimuksen mukaan rahaa liikuntaan ja kuntoiluun noin 1,4 miljardia euroa vuodessa, kun taas suomalaisen liikunnassa ja urheilussa liikkuu rahaa vuositasolla yhteensä arviolta kaksi miljardia euroa. Suuriosa urheilunrahoista tulee siis harrastajilta.

 

On tutkittu, että alemman yhteiskunnallisen aseman perheissä ja maaseudun haja-asutusalueilla erityisesti urheiluseuratoimintaan osallistuminen on vähäisempää kuin ylemmän aseman perheissä ja taajamissa. Perheiden osalta kysymyksessä voivat olla erot siinä, minkälaisia harrastuksia perheessä yleensä ottaen arvostetaan ja tuetaan.

 

Harrastaminen ei kuitenkaan ole täysin ilmaista. Liikunnan kokonaiskustannukset muodostuvat harrastajille niin välillisinä kuin välittöminä kustannuksina.  Välittömiä kustannuksia ovat eri maksut (pääsymaksut, jäsenmaksut, vakuutukset ja lisenssit), ohjaus- ja kilpailutoiminta (mm. valmennus ja leirit) ja välttämättömät välineet ja tekstiilit.  Välillisinä kustannuksina voidaan pitää matkakuluja, virkistystoimintaa (mm. penkkiurheilu) ja muita välillisiä kuluja (mm. lääkitys ja lasten hoito). Asiakas maksaa aina myös palvelusta, mikä on aineettomana tekijänä vaikeaa määritellä rahallisesti. Erityisen edullinen hinta, mediassa esiintyminen tai muiden asiakkaiden vakuuttelu lisäävät tehokkaasti kokeilunhalua kyseistä lajia kohden. Maine voi vaikuttaa kysyntään ja hinnoitteluun niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Kustannusten noustessa palvelun tarjoajan tulee auttaa asiakasta näkemään kaikki ne hyödyt, mitä palveluun kokonaisuudessaan liittyy.

 Yksilö vs. ammattilaiset? Liikunnallista elämäntapaa terveyden ja työkyvyn sekä työn tuottavuuden edistämiseksi on pyritty jo vuosikausia edistämään monin keinoin sekä työyhteisöissä että vapaa-ajan järjestötoiminnalla. Toimien vaikuttavuus on kuitenkin jäänyt varsin vaatimattomaksi. Oman kokemukseni mukaan näistä toimenpiteistä ovat hyötyneet eniten jo ennestään liikuntaa harrastavat eli ainoastaan jäävuoren huippu.  

Tiedetään, että tuloksia syntyy kun ihminen itse ottaa itse vastuun omasta toiminnastaan. Olennaista on saada liikunta yhdeksi tärkeäksi osaksi omaa elämää ja itsestä huolehtimista. Ihmisvartalo on tehty liikkumaan. Ei ole olemassa mitään pilleriä tai ihmedieettiä, joka kykenisi kilpailemaan terveysvaikutuksiltaan riittävän liikunnan kanssa. Kokonaan yksilön vastuulle ei hommaa kuitenkaan voi jättää, eihän niin tehdä hoidettaessa sairauksia tai opetellessa uutta soitinta soittamaan! Ei auta käskeä ihmistä vain liikkumaan, vaan ammattilaisten tehtävänä on opastaa miten liikkua, mitä lajeja, millä tavoin, kuinka usein ja kuinka paljon. Liika on kuitenkin liikaa myös liikunnassa.

 

Helpoin ja turvallisin tapa alkaa kuntoilemaan on siis ottaa yhteys liikunnanammattilaisiin esimerkiksi kuntokeskuksissa. Myös työterveyshuolloista opastetaan mielellään kuntoiluun ja annetaan tarvittaessa yhteystietoja erilaisiin liikuntapaikkoihin. Kaikista antoisinta olisi mielestäni kehittää yhteistyötä terveyshuollon ja liikunnan ammattilaisten kesken. Esimerkiksi liikunta-reseptin saaneet ohjattaisiin suoraan asiantuntijoiden opastukseen aivan kuin lääkärissä käyntiinkin. Kynnys aloittamiseen tulee tehdä mahdollisimman matalaksi, tästä hyvänä esimerkkinä erilaiset matalan kynnyksen ryhmät joita liikuntakeskukset tarjoavat asiakkailleen. Kuntosaleilla ovat apuna asiantuntevat ohjaajat, jotka laativat perusteellisen kuntokartoituksen, opastavat harrastajaa oikeaoppiseen tekniikkaan ja suoritukseen sekä antavat liikuntaneuvontaa. Kuntosaleilta voi yleensä myös varata ajan ohjaukseen ja mahdollisen ohjelman laatimiseen.

 

Avainsanat: liikunta, liikkumattomuus, huono kunto

Vanhemmat kirjoitukset »