Liikunta tuo säästöjä

Perjantai 19.9.2008 klo 9:05

Liian vähäisen liikunnan väestön keskuudessa arvioidaan aiheuttavan Suomessa vuosittain 300-400 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. Puolet kuluista johtuu sairauspoissaoloista sekä työn tuottavuuden heikkenemisestä ja loput kulut ovat erilaisia terveydenhuolto- ja sosiaalimenoja.

Kuntalaisten terveyden edistämiseksi tarvitaan tietoa ja osaamista sekä ennen kaikkea taloudellista panostusta, kuten terveysliikuntaa kehittäviä investointeja sekä hankkeita liikuntaan ja liikuntapaikkoihin. Kynnys lähteä liikkumaan on saatava matalaksi, kyseessä ei tule olla ainakaan kustannuskysymys, avun puute tai välimatka liikuntapaikkaan.

Liikunnallista aktiivisuutta ja terveyttä edistävän liikunnan mahdollisuuksia on tuettava kaikissa ikä- ja sosiaaliryhmissä vauvasta vaariin. Terveyden edistämisen näkyvyys politiikassa ja eri sektoreiden keskusteluissa on kiitettävästi jo lisääntynyt mutta yhä lisää konkreettisia toimia tarvitaan. Monipuolinen panostus kuntalaisten terveyteen kannattaa niin taloudellisesti kuin hyvinvoinninkin kannalta katsottuna. Tällä hetkellä liikunnan sairauksia ennalta ehkäisevä vaikutus ja sen tarkoitus eivät täysin toteudu liikunnan kohdalla.

Terveysliikunnasta puhuttaessa tulisi puhua nimenomaan ennaltaehkäisevistä investoinneista eikä kustannuksista. Tätä kautta ne miljoonien säästöt syntyvät!

(julkaistu Keskisuomalaisessa 16.9.2008)

Avainsanat: liikunta, liikkumattomuus,

Ongelmana ylipaino

Perjantai 30.5.2008 klo 19:55 - Anna-Leena

Aikuisväestöä mutta valitettavasti yhä enemmän myös lapsia ja nuoria koskeva ylipaino- ja lihavuus­ongelma paisuu kuin pullataikina. Lihavuus aiheuttaa lukuisia eri sairauksia ja on sen vuoksi vakavasti otettava uhka kansanterveydelle ja – taloudelle. Elintavat ja jokapäiväinen käyttäytyminen ovat tulleet nykyaikana yhä enemmän julkiseen keskusteluun samanaikaisesti pitkäaikaista oirehtimista ja työkyvyttömyyttä aiheuttavien sairauksien kanssa. Vauraiden maiden nykyisiä kansantauteja on kutsuttu elintapa- ja sivilisaatiosairauksiksi. Ihmisten on annettu ymmärtää, mikä vaikutus onkaan ihmisten omalla käyttäytymisellä koettuun terveyteen kuten oikeaoppisella ravinnon valinnalla, nautintoaineiden käytöllä ja ruumiillisen ponnistelun vähäisyydellä on osuutta monien sairauksien ennalta ehkäisyyn.

Ennalta ehkäistäessä useita sairauksia katsotaan tämän edellyttävän ammattilaisten puuttumista väestön elintapoihin mm. terveyskasvatuksen ja terveyspoliittisten toimien avulla. Vanhemman linjan mukaan elintapojen katsotaan ensisijassa turvaavan joka päiväistä hyvinvointia, vireyttä ja toimintakykyisyyttä. Elintapakeskusteluissa ja käytännön toimissa tarvitaan varmistettua tietoa terveyden ja elintapojen yhteyksistä. Psykologisesti kiinnostavat asiat tulevat esiin yleensä kysymyksen luontaisina kuten millainen osuus ihmisen omalla toiminnalla on hänen terveyteensä?

Psykologinen tieto terveydestä jää osaltaan puutteelliseksi, jos selvitellään ainoastaan ihmisen tuntemuksia ja elämyksiä. Tietyn ihmisen elämyksiä, pyrkimyksiä ja toimintatapoja voidaan pystyä ymmärtämään ja niiden vaikutuksia hänen elimistöönsä pystytään seuraamaan vasta kun niitä tarkastellaan hänen koko elämäntilanteensa pohjalta sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen yhteydessä sekä suhteessa elimistön tilaan ja toimintaan. Terveyspsykologissa voidaan kiinnittää huomiota myös esimerkiksi läheisiin ihmissuhteisiin. Terveys ei ole myöskään irrallaan yhteiskunnallisesta tilanteestakaan.

Terveyteen vaikuttavat elintavat voivat määräytyä melko paljon muista seikoista kuin ihmisen tiedoista, haluista tai taipumuksista. Monet toistuvat ratkaisumallit tai tavat, joita voidaan pitää terveyden näkökulmasta epäsuotavina, saattavat ihmisen itsensä kannalta olla selviytymisyrityksiä tietyissä tilanteissa tai tietyissä elämänoloissa. Tällaisia tilanteita voi olla esimerkiksi suhde ruokaan, ruualla haetaan hyvänolon ja turvallisuuden tunnetta masentuneisuuteen tai yksinäisyyteen, tai ruualla palkitaan omaa onnistumistaan. Tässä ihminen tilanteessa ihminen ratkoo tilanteen asettamaa haastetta eikä ensisijassa tee terveyden kannalta onnistuneinta valintaa. Terveyttä kohentavaa käyttäytymistä on tutkittu vähemmän kuin ehkäisevää toimintaa ja sairauskäyttäytymistä.

Psykologiassa ihmisen tyytyväisyyttä ja hyvää oloa voidaan kuvata monella eri sanalla. Tällaisia ovat elämisen laatu, psyykkinen hyvinvointi, psyykkinen toimintakyky ja mielenterveys. Psyykkinen hyvinvointi kattaa sekä terveyden että toimintakyvyn. Hyvinvoiva ihminen on terve ja pystyy suoriutumaan jokapäiväisen elämän fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista vaatimuksista. Hyvä psyykkinen toimintakyky on tunteiden, toiminnan ja ajatusten hallintaa. Kun ihmisellä on mielenterveyden ongelmia, hänellä kokee että häntä hallitaan. Hän ei itse voi tunteilleen, ajatuksilleen tai tekemisilleen mitään. Keskushermoston vammat ja sairaudet vaikuttavat mielialoihin ja tekoihin, mutta myös muutkin sairaudet voivat vaikuttaa suoraan muuttaen ihmisen käyttäytymistä. Yleisemmin kuitenkin ihminen muuttaa menettelytapojaan tullessaan tietoiseksi sairaudestaan tai saadessaan tarkemman käsityksen sairautensa luonteesta ja merkityksestä. Moni rupeaa tällöin hoitamaan itseään, kuten liikalihava laihduttamaan, mutta osa ihmisistä saattaa alkaa vältellä tilanteita, jotka muistuttavat sairaudesta tai ongelmasta.

Terveyspsykologia on laaja-alainen tieteenala. Terveyteen liittyviä ongelmia on vaikeaa ymmärtää ja hoitaa vain yhden näkökulman avulla. Ihmiseen käyttäytymiseen liittyy monia ongelmia myös terveydellisestä näkökulmasta. Käyttäytymisen ja terveyden yhteyksiä on tutkittu monitieteisessä terveystutkimuksessa. Käyttäytyminen itsessään liittyy moniin ihmisten sairauksiin ja terveysongelmiin. Yksi näistä ongelmista on esimerkiksi liika lihavuus. Ihmisillä on paljon tietoa liikunnasta ja terveellisestä ravitsemuksesta, mutta silti noin 40–60% suomalaisista on terveytensä kannalta lievästi ylipainoisia. Näin ollen painonhallintaa voidaan pitää tietyllä tapaa käyttäytymisongelmana.

Psykologista hoitoa suunniteltaessa täytyy ottaa huomioon eri käyttäytymisalueiden vuorovaikutus. Miten esimerkiksi tunteet, ajatukset ja toiminta ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Psykologisella hoidolla voidaan tarkoittaa esimerkiksi kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Varsinkin yksilötyöskentelyssä psykologiselle hoi­dolle on tyypillistä se, ettei hoitotoimenpiteitä yleen­sä aloiteta heti, vaan ensin valmistellaan ja motivoi­daan asiakasta muutoksiin. Käyttäytymisanalyysin tehtävänä on selvittää yleinen kuva hoidettavasta ja tilanteesta. Käydään läpi hoidettavan koetut ongelmat ja kuinka hän on yrittänyt vaikuttaa aiemmin näihin ongelmiin ja millä tavoin yritykset ovat onnistuneet. Tietoa hoidettavasta voidaan kerätä monin eri tavoin, mm. haastatteluin, testein, analyysein ja läheisiltä saatujen tietojen pohjalta.

Arvokeskustelun avulla saadaan tärkeää tietoa ongelman tai asian merkityksestä hoidettavalle ja sen vaikutuksista hänen elämäänsä. Arvot itsessään ovat ihmiselle eräänlainen elämän suuntaviiva. Hyväksymis- ja omistautumiste­rapiassa varsinkin painotetaan omien arvojen pohtimista. Te­kojen tulisi olla yhtenevät arvojen kanssa. Psykologinen arvokeskustelu voi selventää asiakkaalle, mitä hän to­della haluaa ja miksi.

 Kartoituksen avul­la pyritään saamaan yleiskuvan hoidettavan elä­mäntilanteesta, koetuista ongelmista ja pulmista se­kä niiden taustasta ja kehityshistoriasta. Samalla ar­vioidaan sitä, kannattaako hoitoa aloittaa juuri nyt vai pitäisikö hoidettavan ensin ratkaista joitakin muita on­gelmia, jotta tavoitteen saavuttaminen, kuten painonhallinta, olisi ylipäätään mahdollista.  Terveyskäyttäytyminen voi olla ihmisellä tietoista toimintaa, jolla ihminen pyrkii suojaamaan terveyttään tai vähentämään sairauttaan, tai jokapäiväisiä tottumuksia, jotka vaikuttavat ihmisen terveyteen riippumatta siitä, mihin ihminen itse tähtää.

Käyttäytymisanalyysin ja perusteellisen lähtötilanne kartoituksen jälkeen tehdään oletuksia kausaalisuhteista eli syy-suhde - yhteyksistä. Toisin sanoen pyritään ymmärtämään, mitkä tekijät ovat yh­teydessä tai voisivat selittää hoidettavan käyttäytymisen. Psykologinen analyysi tai käyttäytymisanalyysi tarjoaa merkittäviä etuja perinteisen lääketieteellisen diagnoosiluokittelun rinnalle. Hoidettavalle voidaan antaa kotitehtäviksi eri tyylisiä havainnointi-, liikunta- kuin mittaamistehtäviä. Hoidettavaa voidaan rohkaista myös itsehavainnointiin, kuten kirjoittamaan päiväkirjaa, tunnemittareita ja – asteikoita. Painonpudotuksen ja – hallinnan ollessa kyseessä omat havainnot ja merkinnät omasta painosta, syömis­käyttäytymisestä, ruokaan tai syömiseen liittyvis­tä ajatuksista ja tunteista sekä liikunnasta voivat te­hostaa hoitoa.  Muita mahdollisia menetelmiä ovat ongelmanratkaisumenetelmät, rentoutusmenetelmät ja erilaiset harjoitukset. Näillä menetelmillä hoidettavaa opetetaan tekemään omaa si­säistä analyysia ja kontrolloimaan omaa itseään.

Havainnointi auttaa ihmistä huomaamaan painon nousun ajoissa. Vaaka ja muut mittarit antavat tietoa muutoskokeilujen toimivuudesta. Painon ja muiden tekijöiden seuraaminen voi auttaa huomaamaan painon nousun ajoissa. Säännöllinen mittaaminen voi opettaa rehellisyyttä itseä kohtaan. Samalla mittaukset muistuttavat itsestä huolehtimisen tärkeydestä. Säännöllisen mittaamisen avulla voidaan oppia huomaamaan mitkä asiat mahdollisesti säätelevät painoa ja mittaukset myös antavat palautetta esim. oman painon vaihtelusta. Välitön palaute on itsessään tehokas keino muuttaa omaa käyttäytymistä. Ongelmanratkaisumenetelmien avulla ohjaaja taas voi aktivoida henkilön itse löytämään ratkaisuja ruoka- tai liikuntatottumuksiin.

Erityisesti vaikeiden käyttäytymisongelmien hoi­dossa, kuten ahmimishäiriöiden hoidossa, voidaan tarvita yksityiskohtaista ketjuanalyysia. Edelleen analyysissa voidaan selvittää tilanteet tai olosuhteet, jotka liittyvät häiriökäyttäytymiseen, kuten liikaan syöntiin. Olosuhteel­la voidaan tarkoittaa myös tunnetilaa, jossa syömi­nen tapahtuu.  

Psykologisella hoidolla voidaan auttaa hoidettavaa kohtaaman ja myöntämään ongelma omassa käyttäytymisessään. Negatiivisten tunteiden ja ajatusten poistyöntäminen voi sen sijaan aiheuttaa masentuneisuutta ja muita oireita. Jos mielialan muutos on voimakas siten, että henkilöllä alkaa ilmetä masennuksen oireita, muuttuvat myös ajatukset ja asenteet yleensä kielteisiksi. Huono mieliala saa aikaan huonoja ajatuksia. Huonot ajatukset huonontavat mielialaa entisestään. "Minusta ei ole mihinkään. Olen huonompi kuin muut. Turha odottaa, että asiat tästä parantuisivat." Tällaiset ajatukset alkavat kiertää päässä.

Tunnetila, mieliala on herkin muutoksille. Siihen vaikuttavat kaikenlaiset hyvät ja huonot asiat, joita elämässä jatkuvasti tulee vastaan. Toiset reagoivat herkemmin ja kokonaisvaltaisemmin, toiset ovat tasaisempia ja reagoivat vähemmän sekä myönteisiin että kielteisiin asioihin.
Painonhallintaohjelmien kehittäminen terveyspsykologiseen ajatteluun pohjautuen


Kaikkien ei pidä mahtua samaan muottiin, sillä erilaisuus on rikkautta. Todellinen ylipaino saattaa kuitenkin aiheuttaa esimerkiksi selkä- ja nivelvaivoja, ja siksi painoa on syytä kontrolloida.

Painonhallintaryhmissä on tyypillisenä ongelmana ollut se, että laihdutustulokset ovat usein huonoja pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Tavoitepainon ylläpitäminen vaatii yleensä pysyvää muutosta elämäntapoihin eli ihmisen käyttäytymiseen. Psykologista tietoa voidaan hyödyntää painonhallinnassa monella tavalla. Psykologia auttaa meitä varsinkin ymmärtä­mään pitkälti syömistä ja syömiseen liittyviä ongelmia mutta myös liikuntaan ja liikkumiseen vaikuttavia tekijöitä.

Painonpudotusta ja -hallintaa voivat estää monet psykologiset teki­jät. Ylipainoisella henkilöllä voi olla painonhallinnan lisäksi muita huolia tai ongelmia omassa elämässä. Erityisesti mieliala ja tunnevaihtelu voivat vaikeuttaa painonhallintaa. Hyvän alkuselvityksen myötä nämä tulevat paremmin myös ohjaajan tietoisuuteen, jolloin niihin pystytään paremmin myös reagoimaan.

Ravitsemustieto on olennaista puhuttaessa painonhallinnasta, mutta yksinään se ei pelkästään ratkaise. Se johtuu ainakin osittain siitä, että tieto ei tavoita kaikkia käyttäytymisen komponentteja kuten tunteita. Sitä vastoin painonhallintaa tulisi mielestäni tarkastella pelkkää ravitsemustietoa ja liikuntatottumuksia laajemmin eli osana kokonaisvaltaista hyvää elämää.  Ihminen voi pyrkiä syömisellään käsittelemään esimerkiksi tunnetiloja, kokemuksia, painetiloja kuten myös lääkitsemään itseään.

 Psy­kologinen tutkimus on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että yksilön omat selitykset ongelmien syis­tä saattavat joskus olla este muutoksille. Jos esimer­kiksi omaa paino-ongelmaa selitetään lapsuuden ko­kemuksilla, sillä voi olla muutoksia estävä vaikutus. Esimerkiksi mieltymys makeaan on yksi niistä tekijöistä, joka voi vaikeuttaa syömi­sen hallintaa. Nykyajan runsas tarjonta voi vaikuttaa edelleen syö­misen lopettamiseen, kuten suurentuneet pussikoot makeisten kohdalla. Makean syönnin on myös havaittu lisäävän makean nälkää entisestään.

Nälän tunne ei välttämättä tarkoita että on energian puutostila. Erilaiset ns.
vihjeet voivat laukaista nälän ja halun tunteita sekä fysiologisia reaktioita. Tällaisia vihjeitä ovat mm. ruuan näkeminen, haju, maku, ajatus ruuasta tai syömisestä. Myös janon tunne voi joillain ihmisillä sekoittua helposti nälän tunteeseen. Tällöin selviytymismenetelmiksi voidaan harjoitella tunteiden sietämistä eli vihjealtistus sekä pidetään turhat vihjeet poissa näkyvistä. Muita menetelmiä opitun nälän hallitsemiseksi ovat säännölliset ruoka-ajat sekä syödään aina samassa paikassa ja samaan aikaan. Säännöllisyys onkin yksi tärkeimmistä tavoista opittaessa painonhallintaa. Yhä enemmän erilaisten tutkimusten valossa kannustetaan yksinkertaistamaan omaa ruokavaliota, jotta valintojen tekeminen helpottuu ja voidaan paremmin kontrolloida nautitun ruuan määrää.

Nykyisen tiedon valossa on hankalaa ennustaa edes ryhmäkohtaisesti, millaisia psyykkisiä seuraamuksia jokin määrä tiettyä liikunta tuottaa. Niin painonhallintaryhmäläiset yleensäkin kuin myös muut liikuntaan harrastamaan tulevat ryhmäläiset innostuvat tosissaan aloittaessaan mutta ohjaajalle haaste nousee vasta tämän jälkeen: miten säilyttää tämä sama tunne liikkumiseen ja tekemiseen viikkojen, kuukausien ja vuosien ajalle. Ihmisen oma käsitys omasta terveydestään ja hänen terveytensä psykologinen kuva voivat poiketa huomattavasti siitä, millaiseksi hänen terveyden tilansa on todettu esimerkiksi lääkärin tutkimuksissa.

Motivaatio, syy miksi tehdä on yksi keskeisimmistä asioista puhuttaessa painonhallinnasta. Muutettaessa elämäntapoja vaaditaan lähes aina luopumista vanhoista tavoista. Motivaatio itsestä huolehtimiseen ja pyrkimykseen terveellisempiin elämäntapoihin lähtee ensi- ja viimekädessä itsestä mutta ympäristöllä on siihen suuresti vaikutusta. Uskon vakaasti, että kun ulkoiset puitteet ovat kunnossa, tarvitaan sitä omaa, sisäistä motivaatiota ja paloa jatkaa.

Ohjaajan työ on jakaa tukea ja kannustaa, jakaa tietoa ja taitoa, antaa uskoa onnistumiseen ja positiiviseen ajatteluun myös huonoilla hetkillä. Tärkeän tiedon jakaminen eri tapaamiskerroille, painottaminen ja toistaminen eri tavoin voi tehostaa neuvonnan vaikutuksia.  Virkistyminen tai muu koettu psykologinen hyöty ei välttämättä kytkeydy suoraan liikunnan kuntovaikutuksiin. Kuitenkin tällaiset elämykset saattavat olla ihmiselle itselleen erityisen arvokkaita ja pitävät yllä monien ihmisten liikunta aktiivisuutta.

Monissa käytännön tilanteissa olisi olennaista selvittää, mitä yhteyttä ihmisten uskomuksilla ja luuloilla on sellaiseen toimintaan, joka jättää jälkensä terveyteen. Kysymys ei ole pelkästään siitä, mitä ihmiset jo tietävät esimerkiksi painonhallinnasta, vaan miten he sen ymmärtävät ja mihin he luottavat. Jokapäiväisistä käsityksistä näkyy, miten esimerkiksi terveydenhuollon sanomat ovat saaneet vastakaikua ihmisten elämässä ja miten sanomat on ymmärretty. Tätä voidaan verrata myös mediassa esitettyyn tutkimattoman tiedon omaksuntaan, kuten erilaisiin muotidieetteihin. Osa tiedosta omaksutaan koulutuksen, osa tiedotusvälineiden välityksellä ja osa yhteyksissä toisiin ihmisiin.

Terveyttä tukeva säännöllinen liikunta on mahdollista vasta, kun tottumattoman liikuntaelämykset ja niiden tulkinta saadaan muokattua positiiviseen suuntaan. Liikkujan sisäinen motivaatio ei välttämättä näy ulospäin mutta se on tärkeä osa menestymistä ja tavoitteeseen pääsemistä. Tällä tarkoitetaan nimenomaan itsestä lähtevää halua ja ns. paloa menestyä omassa tavoitteessaan. Ulkopuoliset henkilöt, kuten ohjaaja ja muu tukijoukko kuten perhe, voivat vaikuttaa tähän keskeisesti, niin negatiivisesti kuin positiivisestikin.  Liikunta muodostuu tavaksi ensisijaisesti niille, joille se tuottaa mielihyvää ja mahdollisesti myös muitakin psykologisia hyötyjä.

Esimerkiksi ohjaaja voi omalla käytöksellään ja teoillaan vaikuttaa ryhmäläiseen.  Millä tavoin hän kannustaa ja motivoi, mitkä ovat hänen ja mitkä ryhmäläisen omia tavoitteita. Jos liikkumisesta katoaa kaikki ilo ja mielekkyys, voi olla vaikeaa löytää motivaatio jatkamiseen. Sama pätee myös kuntoliikkumisessa kuin kilpaurheilussa. Esimerkiksi painonpudotusryhmän ohjaaja voi miettiä miten lisätä ryhmäläisten omaa aktiivisuutta liikkumiseen, niin että nämä motivoituisivat liikkumaan myös vapaaehtoisesti omalla ajallaan. Ohjaajan on tärkeää olla kannustava ja löydettävä positiivisia asioita ja askeleita myös pienistä muutoksista. Epäonnistumiset kuuluvat myös elämään, valmentajan/ohjaajan avulla näitä voidaan oppia käsittelemään myös myönteisessä ilmapiirissä ja asenteella, mitä tästä opimme. Jokaiseen kiveen ei voi/saa kompastua.

Myönteisten elämysten saaminen edellyttää, että ihminen tuntee olonsa luontevaksi liikuntatilanteissa eikä esimerkiksi jännitä muiden osanottajien suhtautumista. Tämä on erityisen tärkeää ohjattaessa esimerkiksi ylipainoisten liikunta ryhmiä, tiukat painoindeksirajat pitävät huolen ettei turhia alemmuuskomplekseja synny ainakaan kokonsa puolesta. Tällöin kaikkia ryhmäläisiä myös yhdistävät yhtäläiset tavoitteet ja pyrkimykset, samoin myös avoimuus lisääntyy.

Ryhmäläistä on tuettava niin positiivisina kuin vähän huonompinakin hetkinä. Tulee onnistumisia ja tulee taantumista, jolloin ryhmäläisen olisi hyvä oppia ymmärtämään että painonpudotus on yksi osa elämää. Jos minä kuva muokkautuu pelkästään onnistumisien mukaan, ei se silloin ole kovin vankalla pohjalla. Ohjaaja on usein ryhmäläiselle se lähin henkilö mihin tukeutua varsinkin tällä osa-alueella elämässä, hän tietää tilanteen missä tarkalleen mennään. Ohjaaja voi myös omalta osaltaan vähentää/lisätä ryhmäläisen paineita onnistumisesta, luoda kuvaa realistisista tavoitteista. Taitolajeissa kehittyminen voi lisätä ihmisen itseluottamusta ja pätevyyden tunteita, mutta epäselvää on edelleen tutkimusten valossa, lisääkö se itseluottamusta myös muissa tilanteissa.

Mielialan muutokset eivät ole pysyviä ja niitä on todella vaikea ennustaa. Harjoittelun vähentyessä esimerkiksi sairauden sattuessa ja fyysisen suorituskyvyn heikennyttyä voi mielialakin helposti kääntyä jälleen kielteiseksi. Toisaalta mielialaan vaikuttavat juurtuneet ajattelutavat sekä kaikenlaiset elämän varrella tapahtuneet asiat ja kokemukset. Jos ryhmäläisellä tuntuu mieliala ja sen myötä onnistumiset vaihtelevan suuresti, voi ohjaaja olla ensimmäinen joka tähän reagoi. Hänen olisi hyvä miettiä ryhmäläisen kanssa mistä nämä mielialan vaihtelut johtuvat ja miten niihin voitaisiin vaikuttaa.

Yhdessä asiakkaan kanssa voidaan myös pohtia aikaisempia laihdutus yrityksiä ja mielialoja, mikä näyttäisi olevan se optimaalinen tila, jolloin painonpudottaminen luonnistuu ilman paineita ja miellyttävästi. Millaisia keinoja käytetään, mikä on liikunnanmäärä, mitä muutoksia ruokavalioon jne. Avoimien kysymysten käyttämi­nen voi johtaa siihen, että asiakas alkaa pohtia tilan­nettaan uudella tavalla.

Motivoivassa keskustelussa ohjaaja yrit­tää välttää väittelyä, hän pyrkii hyödyntämään asi­akkaan omia näkemyksiä hoidon suunnittelussa ja tukee pieniäkin viitteitä omatoimisuudesta ja oma-aloitteellisuudesta sekä käyttää haastattelun apuna yhteenvetoja. Tämän jälkeen ohjaaja voi ryhmäläisen kanssa suunnitella miten taata mahdollisimman hyvin, että nämä päätökset pidetään ja miten taas ehkäistä niitä negatiivisia tuntemuksia, joilla näkyisi oleva negatiivisia vaikutuksia tavoitteeseen pääsemiseksi. Ohjaajan tehtävänä on tukea ja motivoida po­tilasta sekä rohkaista tätä ottamaan vastuuta painon­hallinnastaan. Lopulliset päätökset ja ratkaisut tekee potilas itse.

Lihaskuntoa kohottavan liikunnan psyykkiset seuraamukset tunnetaan huonommin kuin kestävyyttä lisäävän harjoittelun. Esimerkiksi kestävyyskunnon kohentuessa havaittu stressin siedon parantuminen näkyy stressihormonien pitoisuus muutoksina verenkierrossa.

Liikunnan vaikutuksia mieleen on todettu selvimmin niillä, joiden hyvinvointia alakuloisuus, hermostuneisuus ja ahdistuneisuus eniten häiritsevät. Näiden tyyppisten ihmisten voidaan siis eniten odottaa hyötyvän liikunnan kuormittavuuden vaikutuksista. Persoonallisuuteen juurtunut neuroottinen ongelma ei kuitenkaan ratkea liikunnalla, mutta voi siinäkin tapauksessa lievittää ahdistuneisuutta ja tehostaa samanaikaisesti toteutettavaa psykoterapiaa. Joissakin kliinisissä depressioissa liikunnalla voi olla hoidollista merkitystä muiden hoitokeinojen ohella.

Yhteiskuntatieteellisen ja psykologisen tutkimuksen yhtenä tehtävänä on tuottaa tietoa, jonka avulla vältetään terveyspoliittisten toimien yhteydessä liioittelemasta ihmisen mahdollisuuksia ja vastuuta elintapojen alueella. Tutkimusta tarvitaan yhä enemmän myös muistuttamaan, ettei käyttäytyminen yksinään määrää väestön eikä yksilön terveydentilaa, oli kysymys sitten sairastuvuudesta tai suorituskyvystä.

Terveellisesti syöminen on valitettavan usein myös kalliimpaa kuin ns. huonosti syöminen. Minua mietityttääkin, voisiko lihavuuden vastaiseen taisteluun käyttää jonkinlaista hintapolitiikkaa. Käytännössä se kenties tarkoittaisi tiettyjen ruokien hintoja nostoa verokeinoin.

Terveyteen vaikuttaviin elintapoihin voidaan usein soveltaa resurssinäkökulmaa. Suotuisat tottumukset, kuten edullinen ravitsemus tai liikuntamahdollisuus, ovat terveyden voimavara ihmiselle, joka huolehtii itsestään osana jokapäiväistä toimintaansa. Sellaisten terveysresurssien hankkiminen edellyttää kuitenkin useita yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia voimavaroja. Tarvitaan monenlaisia tietoja ja taitoja, taloudellinen tilanne tai palvelujen tarjonta eivät saa olla esteenä aidoille valinnoille. Ihmisellä on oltava mahdollisuus päättää myös omasta ajankäytöstään. Kaiken sen hektisen arjen keskellä ihmisellä on oltava niitä psyykkisiä ja fyysisiä voimavaroja selvitä arjen vaatimista velvollisuuksista.

Avainsanat: liikunta, liikkumattomuus, lihavuus, ennaltaehkäisy

Työntekijät liikkeelle

Perjantai 30.5.2008 klo 11:38 - Anna-Leena

                    Työntekijät liikkeelle!


Työpaikkaliikunta on tämän päivän kiireisessä yrityselämässä entistä tärkeämpää. Hyvinvoivasta ja hyväkuntoisesta henkilöstöstä hyötyy sekä yritys että työntekijä itse.
Myös yritykset ovat tämän huomanneet. Yritykset tukevat nykyään yhä enemmän työntekijöidensä omaa liikunta-aktiivisuutta. Useissa tutkimuksissa on todettu, että parempi fyysinen kunto sekä lisää että ylläpitää työkykyä ja vähentää sairauspoissaolojen määrää. Se myös motivoi ja kannustaa työntekijää parempaan työssä jaksamiseen.

Liikunta-aktiivisuus on yhteydessä sairauspoissaoloihin pääasiassa siten, että aktiivisesti liikkuvilla ihmisillä on vähemmän sairauspoissaoloja työstä kuin liikkumattomilla. Usein myös liikunta-aktiivisuuden muuttaminen pitkällä aikajänteellä on suoraan yhteydessä sairastavuuden vähenemiseen.

Tieteellistä tutkimustietoa

 Liikunnan merkitystä työkyvyn ylläpitämiseen on myös tieteellisesti tutkittu, esimerkiksi Suomen Gallupin ja SLU:n (1995) tekemässä tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten mielipiteitä liikunnan harrastuksen ”vaikuttamisesta fyysiseen, psyykkisen ja sosiaaliseen työkykyyn.” Tutkimustuloksista voidaan vetää johtopäätöksiä, joiden mukaan liikunnan harrastaminen vaikuttaa sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien vähenemiseen, tuki- ja liikuntaelinten sairauksien vähenemiseen, stressin sietokyvyn kasvamiseen sekä myös työkykyindeksi on liikuntaa harrastavilla parempi. Työikäisen väestön panosta tarvitaan yhteiskunnassa mitä suuremmissä määrin myös väestön vanhetessa. Työikäisten merkitys on tärkeä työn tekemisen ohella lasten ja vanhusten huolehtimisessa.

Stressin vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä haitallisia työntekijän henkiselle ja ruumiilliselle terveydelle. Myös yritykset kärsivät työntekijöiden stressin seurauksena: tuottavuus ja laatu heikkenevät, palvelukyky alenee ja työntekijöiden vaihtuvuus kasvaa. Käsitykset terveellisten ja motivoivien työolojen merkityksestä tuottavuudelle lisäävät yrityksissä halukkuutta terveyden edistämiseen tähtäävään toimintaan

Vaikutusta myös työviihtyvyyteen

Mielestäni voidaan väittää, että henkilöstön fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn paraneminen vaikuttaa merkittävästi myös työviihtyvyyteen.  Työuupumus tai jaksamisen puute ovat toistuvasti mediassa esille nousevia asioita, kuten myös englanninkielestä lainattu burnout tai siitä suomennettu loppuun palaminen. Ilmauksien taakse kätkeytyy massiivinen työelämää vaivaava ongelma, jonka vakavuutta ja yhteiskunnallista merkitystä ei ole vieläkään kunnolla ymmärretty.

Eduskunta on vahvistanut tuloverolain (4 luku 69§) korjauksen, jossa työnantajan tarjoamat liikuntapalvelut säädetään verovapaaksi henkilökuntaeduksi, mikäli laissa säädetyt perusteet palvelun tarjoamiselle täyttyvät. Ehtona työntekijän verottomuudelle edellytetään, että etu on koko henkilökunnan käytettävissä ja suuruudeltaan kohtuullinen sekä että työnantaja on tehnyt sopimuksen kyseistä liikuntapalvelua tarjoavan yrityksen kanssa.

Yritysliikunnassa liikuntapalvelujen tarve vaihtelee kohderyhmien kunnon, terveyden ja liikuntahistorian mukaan. Palvelujen laadussa olennaista on liikunnan harrastajan tarpeen, eli tässä tapauksessa työyhteisön jäsenten, sekä mieltymysten että palvelutuottajan osaamisen kohtaaminen. Palveluntuottajina voidaan pitää liikunta-alan ammattilaisia.

Liikunnan tukeminen yrityksen kilpailuvalttina

Yritysliikunnan tavoitteena on parantaa ja edistää yrityksen työntekijöiden hyvinvointia ja työssä jaksamista. Tämän vuoksi yhä useampi yritys ja organisaatio haluaa tukea työntekijöidensä liikkumista myös taloudellisesti. Työkykyä parantavat liikuntapaketit ennalta ehkäisevät erilaisia sairauksia ja vaivoja, työkyky säilyy vireämpänä ja näin yritykselle itselleen syntyy tästä säästöä. Liikunnalla on positiivinen vaikutus tutkitusti myös henkilöstön omaan arvioon työkyvystä sekä omasta hyvinvoinnista. Toki kyseessä voidaan ajatella kyseessä olevan myös taloudellinen näkökulma: yritys, jolla on hyvät liikuntamahdollisuudet, saa todennäköisesti myös parhaat ihmiset sinne töihin.

Pitkän tähtäimen toimintaa

Tällä hetkellä on kertynyt tieteellistä näyttöä siitä, että liikunnan kokonaismäärän tulee olla suurta (kävelyä jopa 7 tuntia viikossa), jotta tärkeät terveyshyödyt saavutettaisiin. Vain reilu kolmannes Suomen työikäisestä aikuisväestöstä (noin 1,2 miljoonaa) liikkuu terveyden kannalta riittävästi eli vähintään 30 minuuttia vähintään neljästi viikossa. Riittämättömästi liikkuvia on näin ollen peräti 2,1 miljoonaa. Tähän lukuun sisältyvät ne, jotka eivät liiku lainkaan, liikkuvat liian harvoin tai joiden liikunta on teholtaan liian vähäistä.

Pelkistetysti voidaan sanoa, että kohtuutehoisella terveysliikunnalla saavutetaan paremmat terveys- ja työkykyhyödyt kuin kevyellä liikunnalla, ja kuntoliikunta on edelleen tehokkaampaa kuin terveysliikunta, ainakin tutkimusten valossa. Tämä käy hyvin yhteen liikuntakeskusten tarjoamiin jäsenyyksiin sitoutumiseen, jolloin liikuntaa voidaan harrastaa monipuolisesti ja säännöllisesti asiantuntijoiden avustuksella. Aletaan ymmärtää, että pitkän tähtäimen toiminnalla saavutetaan parempia tuloksia. Ei riitä, että panostetaan vain yhteen liikuntailtapäivään vuodessa, jos muuten 364 päivää vuodesta on aktiivisuus tasoltaan alhaista. Liikunta osana terveellistä elämää edellyttää kuitenkin kohtuullisuutta, liiallisuuksiin mennessä liikuntakin voi olla addiktio – pakkomielle.

Motivointi tärkeää

Yritysten järjestäessä mahdollisuuksia liikuntaan, tärkeintä olisi luoda liikkumisen nimenomaan mahdollisuuksia ja motivoida henkilöstöä liikuntaan yleisesti. Aivan ongelmatonta liikuntaan motivointi ei ole, usein ihmiset kokevat, että mennään heidän omalle alueelleen, jos aletaan liikaa neuvoa, miten pitäisi itsestä huolehtia ja elää. Yritysten järjestämät liikuntatapahtumat ja -päivät tukevat yhteisöllisyyttä, yhteishenkeä ja yleistä positiivista ilmapiiriä työyhteisössä. Liikuntatapahtumien päätavoite voikin tällöin olla myös yhteisöllisyys, ei niinkään ihmisten aktivointi liikkumaan. Toki osa työyhteisön jäsenistä saattaa saada näistä tapahtumista virikkeen liikunnasta, varsinkin jos tapahtumissa esitellään uusia lajeja ja sen kautta tuetaan liikuntaan aktivoitumista sekä madalletaan kynnystä lähteä liikkeelle.

Yritysliikunnalla voidaan siirtää yhteiskunnan painopistettä nykyistä enemmän korjaavasta ja kuntouttavasta toiminnasta sairauksia yhä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan. Pääpaino pitää kuitenkin olla vähän tai epäsäännöllisesti liikkuvien aktivoimisessa säännölliseen liikuntaharrastukseen, eikä ainoastaan aktivoida niitä liikkumaan entistä enemmän, jotka jo muutoinkin harrastavat liikuntaa monipuolisesti. Toki vastuu viime kädessä on aina yksilössä itsessään. Työterveyshuollon ohjaus liikuntakeskukseen voi madaltaa kynnystä kuntoilun aloittamiseen erilaisin maksukäytännöin ja henkilökohtaisella ohjauksella.

Apua ammattilaisilta

 Jotta liikunnasta saadaan suurin mahdollinen hyöty irti, on tärkeää luottaa liikunnan järjestämisessä asiantuntijoiden apuun. Motivoiva ja ammattitaitoinen ohjaaja samalla herättää osallistujien kiinnostuksen, käsittelee osallistujia kiinnostavia asioita heille sopivalla tavalla ja eri aisteja herättelevästi. Työnantaja voi auttaa ihmisen siihen pisteeseen, että tämä huomaa "että liikunnasta tulee miellyttävä olo", mutta sen jälkeen vastuu siirtyy yksilölle. Liikunnan laatua kohentamalla ja yritysliikuntaa pitkäjännitteisesti kehittämällä voi yritys tehdä liikunnasta itselleen yhden menestystekijän. Työntekijöiden voidessa hyvin, myös yritys menestyy ja voi hyvin.

Avainsanat: liikunta, liikkumattomuus, työntekijät, työpaikkaliikunta

Huono kunto tappaa!

Keskiviikko 6.2.2008 klo 17:21 - Anna-Leena

Liikkumattomuuden suuri hinta 

Helsingin Sanomat julisti vuonna 1999 ihmisten fyysisen kunnon tappavan varmimmin (15.9.1999, artikkelissa lähteenä: Journal of the American Medical Association). Huono kunto oli suurin riskitekijä vakavia sairauksiin sairastuttaessa verrattuna esimerkiksi tupakointiin, kohonneeseen verenpaineeseen, korkeaan kolesteroliin sekä ylipainoon. Huono kunnon katsotaan olevan riskitekijänä mm. sepelvaltimosairauksiin, aikuisiän diabetekseen, ylipainoisuuteen, korkeaan verenpaineeseen, osteoporoosiin, masennukseen ja lisäävän myös ikääntyvien kaatumisriskiä.

 

– Ei ole suomalaisten kunnossa kehumista, päivitteli myös Suomen Urheiluopiston testauspäällikkö Matti Heikkilä luennoidessaan Vierumäellä tammikuussa 2008. Heikkilä on 16 vuoden aikana testannut tuhansia suomalaista Vierumäellä. Kaikkina näinä vuosina kuntokäyrä on laskenut. Hänen mukaansa suomalaisten keskimääräinen fyysinen suorituskyky vastasi noin 6h kevyttä toimistotyötä, ei siis ihme että joka toinen valittelee jatkuvaa uupumista. Mistä muusta puhutaan tänä päivänä enemmän kuin työssä jaksamisesta? Fyysisen kunnon tärkein mittari on nimenomaan hapenottokyky. Jos se heikkenee, elimistö ei pysty kunnolla ottamaan vastaan ja käyttämään happea. Sydän joutuu pumppaamaan verta entistä nopeammin. Kehon voimavarat hupenevat ja ihminen väsyy tämän seurauksena.

 

– Jaksamispääoman hupeneminen alkaa näkyä kansantaloudessa ja Suomen kilpailukyvyssä, Matti Heikkilä sanookin.

 Lihavuuden kustannukset yli 210milj.€ vuodessa 

Nykyisen tietämyksen valossa on arvioitu, että vain noin kolmasosa väestöstä liikkuu riittävästi. Liikunnan kysyntään vaikuttavat kuluttajien tulot, väestön määrä ja rakenne, kulutusmieltymykset, muiden hyödykkeiden hinta ja saatavuus, palvelujen laatu ja saatavuus sekä markkinointi. Liikunnan tiedetään tutkitusti edistävän merkittävästi terveyttä, toiminta- ja työkykyä sekä hyvinvointia. Kuntoliikunnalla tehostetaan arkiliikunnan vaikutuksia. Liikunnan tulee vastata liikkujan kuntoa, taitoa ja motivaatiota eikä siinä saa olla vammautumisen tai sairastumisen vaaraa. Liian vähäisen liikunnan aiheuttamien suorien terveystaloudellisten kustannusten suuruusluokaksi arvioidaan yhteensä 100—200 miljoonaa euroa vuodessa.

 

Lihavuuden suoriksi terveystaloudellisiksi kustannuksiksi arvioidaan puolestaan noin 211 miljoonaa euroa vuodessa. Kestävyyskunnon nostaminen heikosta keskitasoon vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin n. 50 %:lla.  Nykyajan elämäntapa asettaa liikunnalle aerobisen kunnon ohella muitakin terveyshaasteita, kuten lihasvoiman heikkenemisen. Lihasvoiman heikkeneminen voi johtaa vaikeisiin toimintakyvyn rajoituksiin myöhemmällä. Sekä alaselän että niska-hartiavaivat ovat lisääntyneet huomattavasti työikäisten mutta myös sitä nuorempien keskuudessa.

 Harrastajat maksajina 

Suomalainen aikuisväestö käytti omaan liikuntaansa keskimäärin 427 euroa vuonna 2005.  Eri lajien välillä on suuriakin eroja, nimittäin ratsastuksen harrastaja käyttää liikuntaansa kaikkiaan noin 1 628 euroa ja sauvakävelijä noin 292 euroa vuodessa, selviää liikuntajärjestöjen tilaamasta Kansallisesta liikuntatutkimuksesta. Aikuisväestö panostaisi tutkimuksen mukaan rahaa liikuntaan ja kuntoiluun noin 1,4 miljardia euroa vuodessa, kun taas suomalaisen liikunnassa ja urheilussa liikkuu rahaa vuositasolla yhteensä arviolta kaksi miljardia euroa. Suuriosa urheilunrahoista tulee siis harrastajilta.

 

On tutkittu, että alemman yhteiskunnallisen aseman perheissä ja maaseudun haja-asutusalueilla erityisesti urheiluseuratoimintaan osallistuminen on vähäisempää kuin ylemmän aseman perheissä ja taajamissa. Perheiden osalta kysymyksessä voivat olla erot siinä, minkälaisia harrastuksia perheessä yleensä ottaen arvostetaan ja tuetaan.

 

Harrastaminen ei kuitenkaan ole täysin ilmaista. Liikunnan kokonaiskustannukset muodostuvat harrastajille niin välillisinä kuin välittöminä kustannuksina.  Välittömiä kustannuksia ovat eri maksut (pääsymaksut, jäsenmaksut, vakuutukset ja lisenssit), ohjaus- ja kilpailutoiminta (mm. valmennus ja leirit) ja välttämättömät välineet ja tekstiilit.  Välillisinä kustannuksina voidaan pitää matkakuluja, virkistystoimintaa (mm. penkkiurheilu) ja muita välillisiä kuluja (mm. lääkitys ja lasten hoito). Asiakas maksaa aina myös palvelusta, mikä on aineettomana tekijänä vaikeaa määritellä rahallisesti. Erityisen edullinen hinta, mediassa esiintyminen tai muiden asiakkaiden vakuuttelu lisäävät tehokkaasti kokeilunhalua kyseistä lajia kohden. Maine voi vaikuttaa kysyntään ja hinnoitteluun niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Kustannusten noustessa palvelun tarjoajan tulee auttaa asiakasta näkemään kaikki ne hyödyt, mitä palveluun kokonaisuudessaan liittyy.

 Yksilö vs. ammattilaiset? Liikunnallista elämäntapaa terveyden ja työkyvyn sekä työn tuottavuuden edistämiseksi on pyritty jo vuosikausia edistämään monin keinoin sekä työyhteisöissä että vapaa-ajan järjestötoiminnalla. Toimien vaikuttavuus on kuitenkin jäänyt varsin vaatimattomaksi. Oman kokemukseni mukaan näistä toimenpiteistä ovat hyötyneet eniten jo ennestään liikuntaa harrastavat eli ainoastaan jäävuoren huippu.  

Tiedetään, että tuloksia syntyy kun ihminen itse ottaa itse vastuun omasta toiminnastaan. Olennaista on saada liikunta yhdeksi tärkeäksi osaksi omaa elämää ja itsestä huolehtimista. Ihmisvartalo on tehty liikkumaan. Ei ole olemassa mitään pilleriä tai ihmedieettiä, joka kykenisi kilpailemaan terveysvaikutuksiltaan riittävän liikunnan kanssa. Kokonaan yksilön vastuulle ei hommaa kuitenkaan voi jättää, eihän niin tehdä hoidettaessa sairauksia tai opetellessa uutta soitinta soittamaan! Ei auta käskeä ihmistä vain liikkumaan, vaan ammattilaisten tehtävänä on opastaa miten liikkua, mitä lajeja, millä tavoin, kuinka usein ja kuinka paljon. Liika on kuitenkin liikaa myös liikunnassa.

 

Helpoin ja turvallisin tapa alkaa kuntoilemaan on siis ottaa yhteys liikunnanammattilaisiin esimerkiksi kuntokeskuksissa. Myös työterveyshuolloista opastetaan mielellään kuntoiluun ja annetaan tarvittaessa yhteystietoja erilaisiin liikuntapaikkoihin. Kaikista antoisinta olisi mielestäni kehittää yhteistyötä terveyshuollon ja liikunnan ammattilaisten kesken. Esimerkiksi liikunta-reseptin saaneet ohjattaisiin suoraan asiantuntijoiden opastukseen aivan kuin lääkärissä käyntiinkin. Kynnys aloittamiseen tulee tehdä mahdollisimman matalaksi, tästä hyvänä esimerkkinä erilaiset matalan kynnyksen ryhmät joita liikuntakeskukset tarjoavat asiakkailleen. Kuntosaleilla ovat apuna asiantuntevat ohjaajat, jotka laativat perusteellisen kuntokartoituksen, opastavat harrastajaa oikeaoppiseen tekniikkaan ja suoritukseen sekä antavat liikuntaneuvontaa. Kuntosaleilta voi yleensä myös varata ajan ohjaukseen ja mahdollisen ohjelman laatimiseen.

 

Avainsanat: liikunta, liikkumattomuus, huono kunto