Perhe- ja työelämä ovat sovitettavissa yhteen

Maanantai 13.8.2018 - Anna-Leena


Viime aikoina julkista keskustelua seuratessa saa yhä useammin negatiisen kuvan vanhemmuudesta ja erityisesti äitiydestä työelämässä. Samaan hengenvetoon ihmetellään alhaista syntyvyyttä.

Keskustelu on tuttua myös omasta lähipiiristä, jossa pohditaan milloin olisi turvallista perustaa perhe. Mielessä pyörivät kysymykset, kuten mitä omalle työuralle käy äitiyden myötä tai onko minut jo täysin korvattu siihen mennessä, kun koittaisi aika palata takaisin töihin?

Tai onko olemassa ylipäätään enää työtä, johon voisin palata? Toisaalta perheen perustamista voi lykätä ajatus oman vapauden menettämisestä vanhemmuuden myötä.

KESKUSTELUSTA JÄÄ edelleen mielikuva, että naisen tulisi valita ollakko äiti vai menestyä työurallaan. Ihmettelen miksi nämä usein nähdään toisensa poissulkevina?

Äidit tekevät usein pitkää työpäivää ja kokevat muutoinkin vahvaa ristiriitaa työn ja perheen välillä. Kuitenkin työ ja perhe tasapainottavat usein toisiaan ja vanhemmuus jopa tutkitusti lisää onnellisuutta. Lasten tuoma ilo siirtyy työhön, toisaalta onnistuminen työssä heijastuu hyväntuulisuutena kotona.

Parhaimmillaan työelämässä mukana olevat vanhemmat ovatkin motivoituneita ja tehokkaita, sillä aika perheestä erossa halutaan käyttää viisaasti. Lapset tulisikin nähdä osana onnellista elämää, ei rasitteena. 

TYÖ- JA PERHE-ELÄMÄN yhteensovittamiseksi voidaan yhteiskunnassamme tehdä paljon. Yhteensovittamista edesauttavat mm. työaika- ja tehtäväjoustot, etätyömahdollisuudet sekä toimivat käytännöt työhön palaamisesta.

Perheystävällisyyden huomioiminen lisää myös työpaikan vetovoimaisuutta. Valtion ja kuntien tulee tehdä hyvää yhteistyötä eri järjestöjen kanssa, jotta tietoisuus erilaisista perheille tarkoitetuista koti- ja lastenhoitopalveluista paranee. 

Tarjontaa tulee samalla laajentaa mahdollisimman hyvin tarvettaan vastaavaksi.

Vanhemmilla tulee voida olla levollinen mieli saattaessaan lastaan päivähoitoon, jossa on riittävästi aikuisia yksilöllisen ja turvallisen hoidon turvaamiseksi.

Varhaiskasvatusmaksut tulee olla tasolla, joka ei muodostu esteeksi työhön paluuseen.

Kouluikäisten lasten perheissä puolestaan pienten lasten yksin viettämä aika on vähennettävissä, kun koulupäivän yhteyteen tuodaan harrastustoimintaa osana aamu- ja iltapäivätoimintaa. Näin myös perheille jää iltaisin enemmän tärkeää yhdessäoloaikaa. 

Perheiden hyvinvoinnin voidaan perustellusti väittää heijastavan koko yhteiskunnan elinvoimaa ja tulevaisuuden uskoa.

Anna-Leena Sahindal

kaupunginvaltuutettu (sd.)

Jyväskylä

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 13.8.2018)

Avainsanat: lapsiperheet, äitiys, ura, mielipidekirjoitus