Ihmisten ennakkoluuloista

Lauantai 28.11.2015 - Anna-Leena


-Mikä sun miehen nimi on?

- Hakan

- Aa, siis Håkan eli onko hän Ruotsista?

- Ei kun Hakan ja hän on Turkissa syntynyt kurdi

- Aaa eli hän on muslimi…?

- Joo syntyjään kyllä

- Miten sä oikein uskallat olla muslimin kanssa? Hakkaako se sinua?

Tällaisen yllämainitun keskustelun olen saanut käydä lukemattomia kertoja näiden 11 vuoden aikana kun ollaan yhdessä oltu mieheni kanssa. Tahti vain kiihtyi kun aikanaan aloin aikanaan odottaa esikoistamme Annia. Silloin tätä keskustelua käytiin mm. neuvolassa useaan otteeseen ja jopa synnytyssalissa. Kiinnostaakin tietää kuinka moni muu äiti joutuu tällaiseen keskusteluun törmäämään yhä uudestaan ja uudestaan? Mielenkiintoista tässä on varsinkin se, että kukaan näistä keskustelukumppaneista ei ole edes ikinä tavannut Haksua. Kun he tapaavat, ei tällaista keskustelua ole tarvinnut ikinä käydä. 

-Mitä, uskallatko sinä lähteä sen kanssa lomalle? Varo vain ettei se myy sinua siellä orjaksi tai muuta vastaavaa!

Yhdessä olemme reissanneet ympäri maailmaa näiden vuosien aikana. Kertaakaan ei ole tarvinnut pelätä. Ja kertaakaan ei ole minua ole yritetty myydä kenellekään tai asetettu epämiellyttävään tilanteeseen. Olen saanut rauhassa kulkea mieheni kanssa muslimimaissakin, ilman että kukaan huutelee perään. Sen sijaan suomalaisia kanssamatkaajia on joskus saanut pelätä, yhtenä muistona Kuuban reissulta kun päihtynyt suomalaismies piti jättää koneesta Kanadan Hallifaxiin kun lentohenkilökunta ei uskaltanut lähteä Atlantin ylitykselle tämän häirikön kanssa.

-Varo vain tekemästä lapsia muslimin kanssa, kaikki muuttuu heti kun tulee lapsia tai menette naimisiin. Sitten viimeistään se vaatii sinua kääntymään muslimiksi ja käyttämään huntua.

Rehellisesti, meillä ei vuosikymmenen aikana ole käyty yhtään keskustelua minun käännyttämisestä islamin uskoon tai kulkemaan hunnutettuna. Se sijaan tämä ”muslimi-mieheni” on aina ollut se kannustava voima saavuttaakseni tavoitteeni, kuten tekemään opintoni kunniallisesti loppuun ennen perhe-elämää ja lapsienkin jälkeen kannustanut palamaan työelämään. Tosin sekin on tehty selväksi, että halutessani minulla on mahdollisuus jäädä myös kotiin miehen elätettäväksi. Mutta valinta on aina ollut minun.

Myönnettäköön, että kerran olen joutunut tilanteeseen Haksun kanssa, jossa minulle on huudeltu ala-arvoisia seksuaalissävytteisiä kommentteja ja ehdotuksia. Huutelija tosin ei ollut Haksu, vaan kolme kantasuomalaista ”tosimiestä”. Ei olisi ehkä kannattanut, Haksu kävi heitä hieman ”isällisesti” opastamassa kuinka naiselle puhutaan.

 

 

Avainsanat: ennakkoluulot, rasismi, erilaisuus, kulttuurit, strereotypiat