Sivistyslautakunnan kuulumisia

Perjantai 25.10.2013 - Anna-Leena

Meneillään on nykyisen valtuustokauden ensimmäinen vuosi. Nykyinen sivistyslautakunta aloitti työnsä lähes vuosi takaperin vuoden vaihteessa. Valtuusto valitsi lautakunnan jäseniksi  niin edellisellä kaudella mukana olleita kuin uusiakin kasvoja sekä niin kunnallispolitiikassa pitkään mukana olleita kuin uutakin verta. Muutama sivistyslautakunnan jäsenistä on myös valtuutettuja mutta pääasiassa näin ei ole. Valitettavasti se toisinaan myös näkyy varsinkin tällaisina taloudellisesti kriittisinä aikoina. Valtuutettuna on päättämässä myös koko kaupungin talousarviosta, jolloin ehkä ymmärtää kokonaisuuden paremmin tai ainakin tietoa on saatavissa.

Sivistyslautakunta on jo ensimmäisenä vuotenaan joutunut todellisten haasteiden eteen. Asialistalla on ollut niin pienten kouluyksiköiden kriteeristön muodostamista, lausuntoja hankesuunnitelmista, palvelulinjauksia kuin perusopetuksen palveluverkon tehostamiseen liittyviä koulujen lakkautuksia muutamia keskeisiä kokonaisuuksia mainiten. Yksimielisyyttä päätöksien teosta ei ole aina saavutettu, vaan yhä useammat päätökset ovat vaatineet äänestämisiä ja eriävien mielipiteiden jättämisiä.

Moni on joutunut tarkastelemaan uudestaan annettuja vaalilupauksiaan, tuntuu että tilanne on yllättänyt monet. Viimeistään tulevaa talousarviota käsiteltäessä olivat tunteet pinnassa, kun kotihoidontuen ei-lakisääteinen kuntalisä esitettiin lakkautettavaksi. Tasapainotustavoite toimintakulujen suhteessa jaettuna oli sen hetkisen tiedon mukaan kasvun ja oppimisen palveluille yli kaksi miljoonaa euroa, mutta jo silloin oli viitteitä siitä, ettei sekään riitä. Tämä konkretisoitui viimeistään kaupunginjohtajan talousarvioesityksessä lokakuussa. Jokainen varmaan ymmärtää, että tehdyt ja tulevaisuudessa tehtävät päätökset ovat raskaita mutta välttämättömiä. Kaupungin talous on saatava kestävälle tasolle ja se vaatii jokaisen hallintokunnan osallistumista.

Kuinka kauan tilanne voi jatkua tällaisena, karsimista karsimisen perään? Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen puolella puhutaan pitkälti lakisääteisistä palveluista. Helppoja päätöksiä ei enää ole olemassa näissä palveluissa, kaikki supistamiset ja lakkautukset konkretisoituvat nyt näiden elämänsä alkutaipaleella olevien arkeen. Onko enää kohtuullista millään tapaa leikata lisää koulunkäynninohjaajien työpanoksen määrästä tai nostaa pienten 1-2 luokkalaisten koulukuljetusrajaa viiteen kilometriin? Onko lapsen ja perheen edun mukaista vähentää kunnallisten perhepäivähoitajien määrää ja onko se edes taloudellisestikaan kannattavaa? Sijaisjärjestelyitä päivähoidon puolella on tehostettu entisestään, mutta ollaanko jo menty liian pitkälle kun oman hoitajan sairastuessa pieniä 1-3 vuotiaita lapsia siirrellään päivittäin paikasta toiseen vapaiden paikkojen mukaan? Mitä mahtaakaan pienessä mielessä liikkua, kun aamulla ei tiedä kenen hoiteisiin matka viekään?

Avainsanat: sivistys