Syksyn kunnallisvaalit lähestyvät

Keskiviikko 19.9.2012 klo 15:40 - Anna-Leena

Syksy saapuu ja lomakauden jälkeinen arki on tullut yhdelle jos toiselle vastaan. Tänä syksynä on jälleen vuorossa kunnallisvaalit ja vähitellen yksi jos toinen ehdokas alkaa valmistautumaan syksyn kampanjointiin. Paikallislehdet alkavat vähitellen täyttymään ehdokkaiden kirjoituksista, nyt yhdellä jos toisella tuntuu olevaan asiaa - ja lupauksia annetaan.

Sähköposti on alkanut täyttymään kutsuista erilaisiin vaalitilaisuuksiin ja -väittelyihin. En voi kuin ihmetellä kuinka välillä ollaan asioista niin samaa mieltä ja lupauksia annetaan, mutta kuitenkin toisin toimitaan kun on päätösten aika. Minusta olisi mielenkiintoista katsella viime vuosien ajalta tehtyjä päätöksiä ja mitä kukin on tehnyt sekä äänestänyt. Ovatko nämä linjassa sen kanssa, mitä nyt lupaillaan? 

Meneillään oleva valtuustokausi on ollut minulle ensimmäinen ja toivoisin saavani tälle vielä monta kautta jatkoa. Minun vaalilupaukseni on toimia kuten tähänkin asti -  periaatteitteni ja arvomaailmani mukaan oikeudenmukaisuutta vaalien sekä heikompiosaisten puolia pitäen. Minulle on edelleen tärkeää peruspalvelujen ja lähipalvelujen puolustaminen, ei siihen ole tulossa muutosta vain vaalien takia. Meidän tulee keskittyä peruspalveluihin kerskarakentamisen sijasta, varsinkin tässä taloustilanteessa. En tarkoita tällä välttämättömiä rakennusinvestointeja, kuten mitä koulu- ja päiväkotipuolella ollaan tehty, vaan lukuisia muita ns. imagollisia investointeja. Palveluiden yksityistäminen tulee tehdä vain tarkkaan harkiten ja kuntalaisten parasta ajatellen - ei talouden tai bisneksen ehdoilla.

En voi olla ihmettelemättä, kuinka yks'kaks' yllättäen kaupungin kassasta aina löytyy ylimääräistä rahaa mitä uskomattomimpiin hankkeisiin tai lainaa ollaan valmiina ottamaan mm. Lutakon tunnelin kaltaisiin hankkeisiin. Samaan aikaan ollaan kuitenkin silmääkään räpsäyttämättä esimerkiksi säästöihin vedoten korottamalla jälleen kerran liikuntapaikkojen taksoja sekä palauttamassa urheiluseuroihin kuuluvien nuorten liikuntapaikkamaksut – ei hyvältä vaikuta. Milloin tulisi aika panostaa terveyttä edistävään päätöksen tekoon, joka auttaisi hallitsemaan sosiaali- ja terveyspuolen menoja tulevina vuosikymmeninä?

Jyväskylässä asuu paljon nuoria ja opiskelijoita, mikä näkyy esimerkiksi Tampereeseen verrattuna heikompina verotuloina. Meidän pitäisi ottaa tiukempi linja ja panostus työttömyyden hoitoon kasvattaakseen verotuloja, eikä joutua maksamaan sakkoja. Meillä on useita merkittäviä työllistäjiä kaupungissamme, mutta meidän tulisi myös tukea yhä enemmän paikallisia pienyrityksiä (työntekijöitä alle 50) ja kannustaa nuoria yrittäjyyteen. Hyvinvointi luodaan työllä.

Tulevalla valtuustokaudella tullaan tekemään paljon vaikeita päätöksiä niin soten kuin sivistyksenkin puolella. Todennäköisempää olisi sanoa, että haastavia päätöksiä tullaan tekemään kaikissa eri hallintokunnissa. Talouden tervehdyttäminen korostuu raskaan velkataakan takia, mutta samalla myös kuntarakenteita tullaan tarkastelemaan kriittisesti. Jopa uudet kuntarajat voivat olla todellisuutta myös jyväskyläläisille tulevien vuosien aikana. Yksi valtuustokauden merkittävimmistä päätöksistä tulee olemaan kaupungin uuden yleiskaavan hyväksyminen. Olen saanut olla mukana aktiivisesti valmistelemassa tulevaa yleiskaavaa istuessani yleiskaavatoimikunnassa ja tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että kaavaluonnos on nähtävillä. Kuten yleensäkin päätettäessä kaava-asioista, herättää se paljon keskustelua kuntalaisten ja päättäjien keskuudessa. Hyvä näin, sillä kyseessä on kuitenkin kaava, jolla päätetään Jyväskylän uudet kasvu-, työpaikka- ja rakentamisalueet. Mistään vähäpätöisestä asiasta ei siis ole kyse.

Päätöksiä tulee tehdä kuntalaisten parasta ajatellen ja heitä tulee kuulla asioista päätettäessä. Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia on tulevaisuudessa yhä lisättävä, heillehän näitä palveluita järjestetään.

yleiskuvaa.jpg 

Vanhuspalvelujen kehittäminen

Sunnuntai 16.9.2012 klo 19:50 - Anna-Leena

"Sitten, kun en enää muista nimeäni.

Sitten, kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten, kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen. Sitten, kun en enää ole tuottava yksilö.

Kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.Välittäkää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa hellästi.Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,mutta siihen on vielä aikaa. Antakaa minulle arvokas vanhuus."

(lainaus tuntemattomalta runoilijalta)


Vanhuus on arvokas elämänvaihe. Vaikka liikkeet alkavat hidastua ja muisti kenties heikentyä, ovat ikääntyneet henkilöt silti yhdenvertaisia kuntalaisia. Ikääntyminen on edessä meillä jokaisella ja se ei muuta meidän perusoikeuksia hyvästä elämästä.  Ikä tuo kuitenkin mukanaan erilaisia tarpeita palvelujen suhteen, joita nuoremmat sukupolvet eivät vielä välttämättä tarvitse.

Vanhuspalveluja on kehitettävä yksilön näkökulmasta, ei ainoastaan talouden.  Monelle iäkkäälle henkilölle on tärkeää pystyä asumaan itsenäisesti omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Tätä mahdollisuutta on kunnissa tuettava. Kotihoidolla, omaishoidontuella sekä erilaisilla tukipalveluilla on tavoitteena turvata tarvittavat palvelut vanhuksen kotiin. Se on myös taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto verrattuna laitoshoitoon. Arvokkaaseen vanhuuteen kuuluu luottamus siihen, että asumismuodosta huolimatta ihmisestä pidetään huolta loppuun saakka.

Arvokkaasta vanhuutta tarkatellessa on pohdittava myös omaisten osuutta vanhustenhoidossa. Oma harras toiveeni olisi, että yhä useammin olisi omaisilla mahdollisuus ottaa vastuuta läheisen ihmisen huolenpidosta ja hoidosta. Omaisten roolia ja merkitystä ei rahalla voi saavuttaa.  Omaishoitajat ovat oiva esimerkki läheisten tärkeästä roolista vanhusten hoidossa. Luonnollisestikaan ei kaikilla tätä mahdollisuutta ole, mutta omaishoito tulisi luoda kunnissa todelliseksi vaihtoehdoksi. Toimiva järjestelmä tuottaa osaltaan myös säästöjä.  Samalla tulee  huolehtia omaishoitajien jaksamisesta ja turvattava lakisääteiset vapaapäivät. Jos vaihtoehtona ei olisikaan omaishoitajaa vaan sitovaa ja vaativaa omaishoitotyötä tekevän tilalle jouduttaisiin palkkaamaan kotiin hoito-henkilökuntaa, tarvittaisiin viisi hoitajaa. Yksi työntekijä aamuvuoroon, toinen iltavuoroon, kolmas yötyöhön ja kaksi tekemään viikonloppuja ja sijaisuuksia.

Vanhuksille tulee osoittaa sellaista hoitoa, joka vastaa heidän yksilöllistä tarvettaan ja tukee parhaalla mahdollisella tavalla arvokasta, turvallista ja hyvää ikääntymistä. Erilaisia hoitomuotoja tullaan jatkossakin tarvitsemaan rinta rinnan. Vanhuspalveluja kehitettäessä on kyse moraalistamme, siitä kuinka huolehdimme heikommassa asemassa olevista.

Avainsanat: vanhuspalvelut