Välinpitämättömyys lisääntynyt yhteiskunnassamme?

Keskiviikko 1.2.2012 - Anna-Leena

Lehtiä lukiessa ja uutisia seuratessa tulee väistämättä mieleen, onko tämä yhteiskunta todella tässä jamassa, että omanedun tavoittelu kasvaa ja vastuu yhteisestä hyvinvoinnista ei enää ihmisiä kiinnosta? Näin raskaana ollessa on konkreettisesti saanut huomata, että kun ihminen on todella siina tilassa, että lähimmäisen apua tarvitsisi, niin aina ei sitä apua saa.

Annanpa yhden konkreettisen esimerkin: Pari viikkoa sitten olin matkalla tapaamiseen aamuruuhkan juuri laannuttua ja jätin auton yhteen kaupungin monista pysäköintitaloista. Kuten moni tietääkin, olen tällä hetkellä raskaana ja mahani on jo suhteellisen komea ja kävelyni on hieman hidasta ja vaappuvaa. Olin ylittämässä Väinönkadun ja Kauppakadun risteyksessä suojatietä vihreillä valoilla kun yhtäkkiä liukastuin jäähän ja kaaduin suoraan vatsalleni jäiseen maahan keskelle autotietä. Ympärillä oli lukemattomia ihmisiä, jotka näkivät tapahtuneen kun maassa makasin. KUKAAN EI TULLUT AUTTAMAAN TAI EDES PYSÄHTYNYT KYSYMÄÄN KUINKA KÄVI!! Sen sijaan ihmiset lähes loikkivat ylini ja kääntyvä autokin oli lähellä ajaa päälle. Kömmin maasta ylös itsekseni vatsaani pidellen ja järkyttyneenä jouduin itse soittamaan apua. Edessä oli muutaman päivän sairaalajakso ja onneksi tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä.

En tiedä järkytyinkö enemmän siitä, että kaaduin vai siitä ettei ketään edes kiinnostanut tapahtunut. Itselle ei tulisi edes mieleenkää poistua paikalta ja olla auttamatta, jos näkisi kenenkään satuttavan itseään. Onko meidän yhteiskuntamme moraali todella näin alhainen, että oma napa edellä juostaan ja heikommat saavat jäädä jalkoihin? Niiltä viedään, jotka eivät pysty/osaa pitää puoliaan..

Olisin toivonut, että tämä yksi tapahtuma olisi ollut poikkeus mutta valitettavasti näin ei ole. Vastaavia tapahtumia olen kuullut myös muilta eri tilanteista. Pienetkin asiat, kuten vaikkapa ovien aukaisu kun näkee toisen tulevan, voivat olla todella isoja asioita apua sitä tarvitseville. Se vie kuin hetken aikaa mutta lämmittää autettavan sydäntä melkoisesti.

Kannattaa muistaa, että roolit voivat muuttua hyvinkin nopeasti toisin päin. Eräänä päivänä auttajasta voikin tulla itse se avun tarvitsija. Kyllä silloin toivoisi, että myös itseä autettaisiin..

 

Avainsanat: välinpitämättömyys