Liikuntatoimi luille kynitty

Tiistai 10.1.2012 - Anna-Leena

Alpo Kokkonen kirjoitti mielipidekirjoituksessaan liikunnan tuomista säästöistä (KSML 11.12.). Hän toi esille, kuinka liikunta tekee työtä pienillä resursseilla ja jos budjettia voitaisiin lisätä edes hiukan nykyisestä, pystyttäisiin sillä tekemään ennaltaehkäisevää työtä henkisten ja fyysisten sairauksien ehkäisemiseksi entistä tehokkaammin. Tähän on helppo yhtyä.

Kunnat ovat merkittäviä liikuntapalveluiden tuottajia ja toimintaedellytysten luojia. Kuntien liikuntatoiminnan perustehtävät voidaan jakaa karkeasti liikuntapaikkojen ylläpitotehtäviin ja liikuntapalvelujen tuottamiseen.

Nykyään pidetään lähes itsestäänselvyytenä, että jo keskisuuresta asuinkunnasta löytyvät monipuoliset ja hyvätasoiset liikuntapalvelut uima- ja jäähalleineen. Jyväskylässä liikuntarakentaminen oli 1980-ja 1990-lukujen taitteessa sekä 1990- luvun alkuvuosina erityisen voimakasta. Samanaikainen taloudellinen taantuma pakotti kaupungin tarkastamaan ja supistamaan liikuntatoimen käyttömenoja. 1990-luvun alun vallitseva lama oli tähän tärkein syy. Tämä merkitsi esimerkiksi seurojen näkökulmasta avustusten kaventumista ja maksullisuuden lisääntymistä, kun esimerkiksi liikuntatiloista perittävät vuokrat moninkertaistuivat.

Keski-Suomessa on jääty seuroille myönnettyjen avustusten osalta merkittävästi koko maan tasosta, jos vertaillaan myönnettyjen avustusten määrää suhteutettuna asukaslukuun. Esimerkiksi Jyväskylässä jaettiin seuroille avustuksia vuonna 2008 1,58€ koko maan keskiarvion ollessa 7,73€. Koko Keski-Suomi huomioiden tuo luku oli 2,72€ eli selkeästi alle puolet maan keskiarvosta. Tiedot käyvät ilmi liikuntapaikkarekisteri Lippaasta.

Verrattaessa liikuntapaikkojen lukumäärää kuntien asukaslukuun, on Keski-Suomessa Uuraisilla ja Petäjävedellä liikuntapaikkoja suhteessa eniten asukasmäärään verrattuna. Uuraisilla yhtä liikuntapaikkaa kohden on kunnassa 94 asukasta, kun taas Jyväskylässä on yhtä liikuntapaikkaa kohden 294 asukasta. Koko Suomessa yhtä liikuntapaikkaa kohden asuu noin 186 asukasta, mutta Länsi-Suomessa tilanne on hieman tätä heikompi, sillä asukkaita on keskimäärin 237 per liikuntapaikka. Jaottelu per asukas – periaatteella ei kuitenkaan aina anna täyttä oikeutta tuloksen todellisuudesta. Se ei ota huomioon esimerkiksi välimatkoja, kuten kuinka pieni on kunnan pinta-ala suhteutettuna asukasmäärään. Jaottelu ei myöskään kerro liikuntapaikkojen laadusta ja kunnosta vielä mitään mutta toisaalta se antaa edes jonkinlaisen kuvan liikuntapaikkojen määrästä.

Liikuntatoimen budjetti kuntien ja kaupunkien kokonaisbudjetissa on keskimäärin 1,5 prosenttia. Joka vuosi tästä summasta ollaan edelleen leikkaamassa juustohöylän lailla, vaikka jo nyt kuntien liikuntatoimet ovat luille kynittyinä. Kun vuosittain laaditaan budjetti, jossa käyttömenot eivät saa kasvaa edellisvuoteen verrattuna, aiheuttaa se väistämättä leikkauksia palveluihin ja liikuntamaksujen korotuksia mm. henkilöstökulujen lakisääteisten indeksikorotusten vuoksi. Myös vanhenevien liikuntapaikkojen ylläpito ja kunnostaminen nielee rahaa. Leikkaamiset ennaltaehkäisevistä palveluista kuten liikunnasta samoin kuin kulttuurista tai nuorisolta, haittavaikutukset ovat moninkertaiset. Euron säästö tänään voi maksaa huomenna jo sata euroa.

 

Anna-Leena Sahindal

LitM, valtuutettu (sdp)

Jyväskylä

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 15.12.2011)

Avainsanat: liikunta, liikuntapaikat, maksut