Elokuun kuulumisia

Tiistai 25.8.2009 klo 18:34 - Anna-Leena

Paluu arkeen loman jälkeen on tapahtunut nopeasti, tänä kesänä tosin en pahemmin lomaa kerennyt edes viettelemään. Siitä pitivät huolen lyhyt loma-aika yleensäkin, gradu sekä uusi perheenjäsenemme koiranpentu Bruno. Tuntui, ettei työsioista kerennyt yhtään päästä irti, olisi ehkä pitänyt antaa vaan sähköpostienkin levätä mutta ei.. Lisäksi omat mausteensa soppaan tuo suunnitteilla oleva taloprojekti sekä pieni, kasvava "salamatkustaja" :)

Eilen kokoonuimme kaupunginvaltuustoon ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Toki hieman tuntumaan näihin hommiin oli tullut edellisen viikon lautakunnan iltakoulussa ja listapalaverissa sekä edellisellä viikolla laajennetussa puheenjohtajistossa. Paljon oli valtuustossa taas asioita käsiteltävämpänä, ehkä merkittävimpänä Jyväskylän kaupungin lukiokoulutuksen siirtäminen Jyväskylän koulutuskuntayhtymään. Aihe herättikin odotetusti keskustelua lähes 2 tunnin ajan ja lopulta ratkaisuunkin päästiin. Itselläni kanta asiaan oli jo hyvissä ennen kokousta selvä, tuntui ettei puheenvuorot sen enempää sitä pystyneet enää edes muuttamaan. Mietinki, että varmasti tilanne oli monille sama ja päätös omissa mielissä jo tehty, samaan lopputulokseen olisi päästy vaikka äänestämään olisi päästy jo aikaisemminkin (samalla säästetty kokouskuluissa..). Toisaalta, kyseessä kun oli näinkin suuri ja merkittävä päätös, on hyvä että siihen pystytään paneutumaan asian vaatimalla huolellisuudella ja halukkat saavat mielipiteensä tuotua varmasti esille.

Muutaman kuukauden päästä tulee täyteen vuosi, jonka olen ollut mukana näissä luottamustehtävissä. Pakko sanoa, että vaikka paljon vuosi on antanut ja tunnen tekeväni merkityksellistä työtä, on tämä vuosi paljon ottanutkin. Nopeasti on saanut huomata, ettei ole helpointa olla nainen saati nuori mukana politiikassa. Väliä ei ole koko ihmisellä, osaamisella tai koulutuksella, asenne nuorta naista kohtaa on mielestäni jopa hieman stereotypinen. Yllätyksenä ei tullut kuinka ns. julkisuuden kynnys on madaltunut ja ihmiset tuntevat entistä paremmin myös kaduilla, mutta kaikkea en minäkään ole pystynyt hyväksymään eikä kenenkään edes kuuluisi hyväksyä. Jokainen ymmärtäneen tämän rajan. Kritiikki kuuluu asiaan, kunhan se on asiallista ja mielellään omalla nimellä annettua.

Olen saanut paljon sähköposteja niin tutuilta kuin tuntemattomilta joissa on nostettu esille uusia näkökulmia asioihin ja pyyntöjä selvittää erilaisia asioita, niistä olen ollut mielissäni. Luottamushenkilönä on olennaista saada viestiä ja tietoa niistä asioista, jotka vaativat lisähuomiota. Osasta näistä olen jo tehnytkin valtuustoon aloitteita, osa odottaa vielä vuoroaan. Hieman olen joutunut miettimään milloin ja mitä kannattaa nostaa esille missäkin vaiheessa, nyt taantuman keskellä on jokseenkin turhaa nostaa esille kustannuksia lisääviä vaikkakin tärkeitä aloitteita. Toisella aikaa kun nämäkin aloitteet voisivat paremmin mennä läpi, nyt nykyisten budjettien valossa kaikki uudet toimenpiteet on entistä vaikeampi runnoa läpi, nyt ne jäävät vaan arkistoihin ja mappeihin. Tästä kun on esimerkkejä lähes jokaisesta valtuustonkokouksesta tänä vuonna.. valitettavasti. Mutta, kyllä sekin aika tulee kun kannattaa rohkeammin näitäkin aloitteita tuoda taas esille.

Viime juttuni lehdessä taisi olla toukokuun loppupuolella Keskisuomalaisessa, paljon olisi jälleen kirjoitettavaa. Olen kuitenkin nyt vielä muutaman kuukauden yrittänyt keskittyä gradun kirjoittamiseen, joka on siis osa seudullista liikuntasuunnitelmaa. Tutkin gradussani liikunta- ja urheiluseurojen käsityksiä ja toiveita seudullisesta yhteistyössä eri toimijoiden kesken. Uusi Jyväskylän seudun liikuntasuunnitelma astuu voimaan vuoden 2010 alusta, joten homma on saatava valmiiksi.

Kaikki valtuutetun työ ei näy mediassa ja julkisissa kokouksissa, ainoastaan murto-osa, tämä on tärkeää muistaa. Itselleni on tärkeämpää saada tärkeät asiat esille ja eteenpäin, kuin ainoastaan oma nimi. Tätä työtä tapahtuu arkena ja pyhänä niin omassa arkiympäristössä kuin kokouksissa/palavereissa/puhelimessa/sähköpostitse jne, vaikka joistain saattaakin tuntua, että onpa jokin ollut ns. piilossa. Tosin lähipiiri usein ihmettelee kuinka kerkeän ja jaksan niin montaa asiaa yhtäaikaa hoitaa ja jatkuva hulina ympärillä, mutta minun luonteelleni sopii tällainen elämä. Pienessä puristuksessa hommatkin hoituvat sulavammin:)

Syksyä odotellen..

Omaishoitajista jälleen

Tiistai 18.8.2009 klo 18:57 - Anna-Leena

Olen saanut osakseni kyselyjä, miksi minä nuorena naisena olen niin kiinnostunut omaishoitajista ja mikä on oma suhteeni omaishoitoon yleensäkin. Ymmärrettävästi kaikki eivät tiedäkään taustaani, joten muutamalla sanalla voisin sitä valaista.

Lähin esimerkki omaishoitajasta löytyy lähipiiristäni eli oma äitini. Hän toimii enoni kanssa omaishoitajana 89-vuotiaalle mummolleni kotonani Iisalmessa. Olen siis nähnyt varsin läheltä mitä tämä tarkoittaa ja mitä kaikkea se käsittääkään. Mieheni taas on syntyperiään kurdi, jonka kulttuurissa myös on päivänselvää huolehtia lähimmäisestä kotona loppuun saakka. Todennäköisesti siis myös me tulemme toimimaan tulevaisuudessa omaishoitajina lähimmäisillemme.

Työelämässäni kohtaan vähintään viikoittain asiakkaita, jotka toimivat omaishoitajina joko lapselleen, puolisolleen tai vanhemmalleen. Heidän kertomuksien pohjalta olen myös halunnut ja luvannut nostaa tätä aihetta esille mahdollisuuksieni mukaan. Luottamushenkilönä haluan jatkossakin tuoda esille niitä asioita ja teemoja, jotka ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä. Tämä oli syy, miksi halusin mukaan paikallispolitiikkaan. Minut tuntevat tietävät minun kannattavan pitkälti pehmeitä arvoja ja niiden arvojen puolesta yritän taistella parhaani osaamiseni mukaan.

Avainsanat: omaishoitajat, omaishoito