Ongelmana ylipaino

Perjantai 30.5.2008 klo 19:55 - Anna-Leena

Aikuisväestöä mutta valitettavasti yhä enemmän myös lapsia ja nuoria koskeva ylipaino- ja lihavuus­ongelma paisuu kuin pullataikina. Lihavuus aiheuttaa lukuisia eri sairauksia ja on sen vuoksi vakavasti otettava uhka kansanterveydelle ja – taloudelle. Elintavat ja jokapäiväinen käyttäytyminen ovat tulleet nykyaikana yhä enemmän julkiseen keskusteluun samanaikaisesti pitkäaikaista oirehtimista ja työkyvyttömyyttä aiheuttavien sairauksien kanssa. Vauraiden maiden nykyisiä kansantauteja on kutsuttu elintapa- ja sivilisaatiosairauksiksi. Ihmisten on annettu ymmärtää, mikä vaikutus onkaan ihmisten omalla käyttäytymisellä koettuun terveyteen kuten oikeaoppisella ravinnon valinnalla, nautintoaineiden käytöllä ja ruumiillisen ponnistelun vähäisyydellä on osuutta monien sairauksien ennalta ehkäisyyn.

Ennalta ehkäistäessä useita sairauksia katsotaan tämän edellyttävän ammattilaisten puuttumista väestön elintapoihin mm. terveyskasvatuksen ja terveyspoliittisten toimien avulla. Vanhemman linjan mukaan elintapojen katsotaan ensisijassa turvaavan joka päiväistä hyvinvointia, vireyttä ja toimintakykyisyyttä. Elintapakeskusteluissa ja käytännön toimissa tarvitaan varmistettua tietoa terveyden ja elintapojen yhteyksistä. Psykologisesti kiinnostavat asiat tulevat esiin yleensä kysymyksen luontaisina kuten millainen osuus ihmisen omalla toiminnalla on hänen terveyteensä?

Psykologinen tieto terveydestä jää osaltaan puutteelliseksi, jos selvitellään ainoastaan ihmisen tuntemuksia ja elämyksiä. Tietyn ihmisen elämyksiä, pyrkimyksiä ja toimintatapoja voidaan pystyä ymmärtämään ja niiden vaikutuksia hänen elimistöönsä pystytään seuraamaan vasta kun niitä tarkastellaan hänen koko elämäntilanteensa pohjalta sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen yhteydessä sekä suhteessa elimistön tilaan ja toimintaan. Terveyspsykologissa voidaan kiinnittää huomiota myös esimerkiksi läheisiin ihmissuhteisiin. Terveys ei ole myöskään irrallaan yhteiskunnallisesta tilanteestakaan.

Terveyteen vaikuttavat elintavat voivat määräytyä melko paljon muista seikoista kuin ihmisen tiedoista, haluista tai taipumuksista. Monet toistuvat ratkaisumallit tai tavat, joita voidaan pitää terveyden näkökulmasta epäsuotavina, saattavat ihmisen itsensä kannalta olla selviytymisyrityksiä tietyissä tilanteissa tai tietyissä elämänoloissa. Tällaisia tilanteita voi olla esimerkiksi suhde ruokaan, ruualla haetaan hyvänolon ja turvallisuuden tunnetta masentuneisuuteen tai yksinäisyyteen, tai ruualla palkitaan omaa onnistumistaan. Tässä ihminen tilanteessa ihminen ratkoo tilanteen asettamaa haastetta eikä ensisijassa tee terveyden kannalta onnistuneinta valintaa. Terveyttä kohentavaa käyttäytymistä on tutkittu vähemmän kuin ehkäisevää toimintaa ja sairauskäyttäytymistä.

Psykologiassa ihmisen tyytyväisyyttä ja hyvää oloa voidaan kuvata monella eri sanalla. Tällaisia ovat elämisen laatu, psyykkinen hyvinvointi, psyykkinen toimintakyky ja mielenterveys. Psyykkinen hyvinvointi kattaa sekä terveyden että toimintakyvyn. Hyvinvoiva ihminen on terve ja pystyy suoriutumaan jokapäiväisen elämän fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista vaatimuksista. Hyvä psyykkinen toimintakyky on tunteiden, toiminnan ja ajatusten hallintaa. Kun ihmisellä on mielenterveyden ongelmia, hänellä kokee että häntä hallitaan. Hän ei itse voi tunteilleen, ajatuksilleen tai tekemisilleen mitään. Keskushermoston vammat ja sairaudet vaikuttavat mielialoihin ja tekoihin, mutta myös muutkin sairaudet voivat vaikuttaa suoraan muuttaen ihmisen käyttäytymistä. Yleisemmin kuitenkin ihminen muuttaa menettelytapojaan tullessaan tietoiseksi sairaudestaan tai saadessaan tarkemman käsityksen sairautensa luonteesta ja merkityksestä. Moni rupeaa tällöin hoitamaan itseään, kuten liikalihava laihduttamaan, mutta osa ihmisistä saattaa alkaa vältellä tilanteita, jotka muistuttavat sairaudesta tai ongelmasta.

Terveyspsykologia on laaja-alainen tieteenala. Terveyteen liittyviä ongelmia on vaikeaa ymmärtää ja hoitaa vain yhden näkökulman avulla. Ihmiseen käyttäytymiseen liittyy monia ongelmia myös terveydellisestä näkökulmasta. Käyttäytymisen ja terveyden yhteyksiä on tutkittu monitieteisessä terveystutkimuksessa. Käyttäytyminen itsessään liittyy moniin ihmisten sairauksiin ja terveysongelmiin. Yksi näistä ongelmista on esimerkiksi liika lihavuus. Ihmisillä on paljon tietoa liikunnasta ja terveellisestä ravitsemuksesta, mutta silti noin 40–60% suomalaisista on terveytensä kannalta lievästi ylipainoisia. Näin ollen painonhallintaa voidaan pitää tietyllä tapaa käyttäytymisongelmana.

Psykologista hoitoa suunniteltaessa täytyy ottaa huomioon eri käyttäytymisalueiden vuorovaikutus. Miten esimerkiksi tunteet, ajatukset ja toiminta ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Psykologisella hoidolla voidaan tarkoittaa esimerkiksi kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Varsinkin yksilötyöskentelyssä psykologiselle hoi­dolle on tyypillistä se, ettei hoitotoimenpiteitä yleen­sä aloiteta heti, vaan ensin valmistellaan ja motivoi­daan asiakasta muutoksiin. Käyttäytymisanalyysin tehtävänä on selvittää yleinen kuva hoidettavasta ja tilanteesta. Käydään läpi hoidettavan koetut ongelmat ja kuinka hän on yrittänyt vaikuttaa aiemmin näihin ongelmiin ja millä tavoin yritykset ovat onnistuneet. Tietoa hoidettavasta voidaan kerätä monin eri tavoin, mm. haastatteluin, testein, analyysein ja läheisiltä saatujen tietojen pohjalta.

Arvokeskustelun avulla saadaan tärkeää tietoa ongelman tai asian merkityksestä hoidettavalle ja sen vaikutuksista hänen elämäänsä. Arvot itsessään ovat ihmiselle eräänlainen elämän suuntaviiva. Hyväksymis- ja omistautumiste­rapiassa varsinkin painotetaan omien arvojen pohtimista. Te­kojen tulisi olla yhtenevät arvojen kanssa. Psykologinen arvokeskustelu voi selventää asiakkaalle, mitä hän to­della haluaa ja miksi.

 Kartoituksen avul­la pyritään saamaan yleiskuvan hoidettavan elä­mäntilanteesta, koetuista ongelmista ja pulmista se­kä niiden taustasta ja kehityshistoriasta. Samalla ar­vioidaan sitä, kannattaako hoitoa aloittaa juuri nyt vai pitäisikö hoidettavan ensin ratkaista joitakin muita on­gelmia, jotta tavoitteen saavuttaminen, kuten painonhallinta, olisi ylipäätään mahdollista.  Terveyskäyttäytyminen voi olla ihmisellä tietoista toimintaa, jolla ihminen pyrkii suojaamaan terveyttään tai vähentämään sairauttaan, tai jokapäiväisiä tottumuksia, jotka vaikuttavat ihmisen terveyteen riippumatta siitä, mihin ihminen itse tähtää.

Käyttäytymisanalyysin ja perusteellisen lähtötilanne kartoituksen jälkeen tehdään oletuksia kausaalisuhteista eli syy-suhde - yhteyksistä. Toisin sanoen pyritään ymmärtämään, mitkä tekijät ovat yh­teydessä tai voisivat selittää hoidettavan käyttäytymisen. Psykologinen analyysi tai käyttäytymisanalyysi tarjoaa merkittäviä etuja perinteisen lääketieteellisen diagnoosiluokittelun rinnalle. Hoidettavalle voidaan antaa kotitehtäviksi eri tyylisiä havainnointi-, liikunta- kuin mittaamistehtäviä. Hoidettavaa voidaan rohkaista myös itsehavainnointiin, kuten kirjoittamaan päiväkirjaa, tunnemittareita ja – asteikoita. Painonpudotuksen ja – hallinnan ollessa kyseessä omat havainnot ja merkinnät omasta painosta, syömis­käyttäytymisestä, ruokaan tai syömiseen liittyvis­tä ajatuksista ja tunteista sekä liikunnasta voivat te­hostaa hoitoa.  Muita mahdollisia menetelmiä ovat ongelmanratkaisumenetelmät, rentoutusmenetelmät ja erilaiset harjoitukset. Näillä menetelmillä hoidettavaa opetetaan tekemään omaa si­säistä analyysia ja kontrolloimaan omaa itseään.

Havainnointi auttaa ihmistä huomaamaan painon nousun ajoissa. Vaaka ja muut mittarit antavat tietoa muutoskokeilujen toimivuudesta. Painon ja muiden tekijöiden seuraaminen voi auttaa huomaamaan painon nousun ajoissa. Säännöllinen mittaaminen voi opettaa rehellisyyttä itseä kohtaan. Samalla mittaukset muistuttavat itsestä huolehtimisen tärkeydestä. Säännöllisen mittaamisen avulla voidaan oppia huomaamaan mitkä asiat mahdollisesti säätelevät painoa ja mittaukset myös antavat palautetta esim. oman painon vaihtelusta. Välitön palaute on itsessään tehokas keino muuttaa omaa käyttäytymistä. Ongelmanratkaisumenetelmien avulla ohjaaja taas voi aktivoida henkilön itse löytämään ratkaisuja ruoka- tai liikuntatottumuksiin.

Erityisesti vaikeiden käyttäytymisongelmien hoi­dossa, kuten ahmimishäiriöiden hoidossa, voidaan tarvita yksityiskohtaista ketjuanalyysia. Edelleen analyysissa voidaan selvittää tilanteet tai olosuhteet, jotka liittyvät häiriökäyttäytymiseen, kuten liikaan syöntiin. Olosuhteel­la voidaan tarkoittaa myös tunnetilaa, jossa syömi­nen tapahtuu.  

Psykologisella hoidolla voidaan auttaa hoidettavaa kohtaaman ja myöntämään ongelma omassa käyttäytymisessään. Negatiivisten tunteiden ja ajatusten poistyöntäminen voi sen sijaan aiheuttaa masentuneisuutta ja muita oireita. Jos mielialan muutos on voimakas siten, että henkilöllä alkaa ilmetä masennuksen oireita, muuttuvat myös ajatukset ja asenteet yleensä kielteisiksi. Huono mieliala saa aikaan huonoja ajatuksia. Huonot ajatukset huonontavat mielialaa entisestään. "Minusta ei ole mihinkään. Olen huonompi kuin muut. Turha odottaa, että asiat tästä parantuisivat." Tällaiset ajatukset alkavat kiertää päässä.

Tunnetila, mieliala on herkin muutoksille. Siihen vaikuttavat kaikenlaiset hyvät ja huonot asiat, joita elämässä jatkuvasti tulee vastaan. Toiset reagoivat herkemmin ja kokonaisvaltaisemmin, toiset ovat tasaisempia ja reagoivat vähemmän sekä myönteisiin että kielteisiin asioihin.
Painonhallintaohjelmien kehittäminen terveyspsykologiseen ajatteluun pohjautuen


Kaikkien ei pidä mahtua samaan muottiin, sillä erilaisuus on rikkautta. Todellinen ylipaino saattaa kuitenkin aiheuttaa esimerkiksi selkä- ja nivelvaivoja, ja siksi painoa on syytä kontrolloida.

Painonhallintaryhmissä on tyypillisenä ongelmana ollut se, että laihdutustulokset ovat usein huonoja pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Tavoitepainon ylläpitäminen vaatii yleensä pysyvää muutosta elämäntapoihin eli ihmisen käyttäytymiseen. Psykologista tietoa voidaan hyödyntää painonhallinnassa monella tavalla. Psykologia auttaa meitä varsinkin ymmärtä­mään pitkälti syömistä ja syömiseen liittyviä ongelmia mutta myös liikuntaan ja liikkumiseen vaikuttavia tekijöitä.

Painonpudotusta ja -hallintaa voivat estää monet psykologiset teki­jät. Ylipainoisella henkilöllä voi olla painonhallinnan lisäksi muita huolia tai ongelmia omassa elämässä. Erityisesti mieliala ja tunnevaihtelu voivat vaikeuttaa painonhallintaa. Hyvän alkuselvityksen myötä nämä tulevat paremmin myös ohjaajan tietoisuuteen, jolloin niihin pystytään paremmin myös reagoimaan.

Ravitsemustieto on olennaista puhuttaessa painonhallinnasta, mutta yksinään se ei pelkästään ratkaise. Se johtuu ainakin osittain siitä, että tieto ei tavoita kaikkia käyttäytymisen komponentteja kuten tunteita. Sitä vastoin painonhallintaa tulisi mielestäni tarkastella pelkkää ravitsemustietoa ja liikuntatottumuksia laajemmin eli osana kokonaisvaltaista hyvää elämää.  Ihminen voi pyrkiä syömisellään käsittelemään esimerkiksi tunnetiloja, kokemuksia, painetiloja kuten myös lääkitsemään itseään.

 Psy­kologinen tutkimus on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että yksilön omat selitykset ongelmien syis­tä saattavat joskus olla este muutoksille. Jos esimer­kiksi omaa paino-ongelmaa selitetään lapsuuden ko­kemuksilla, sillä voi olla muutoksia estävä vaikutus. Esimerkiksi mieltymys makeaan on yksi niistä tekijöistä, joka voi vaikeuttaa syömi­sen hallintaa. Nykyajan runsas tarjonta voi vaikuttaa edelleen syö­misen lopettamiseen, kuten suurentuneet pussikoot makeisten kohdalla. Makean syönnin on myös havaittu lisäävän makean nälkää entisestään.

Nälän tunne ei välttämättä tarkoita että on energian puutostila. Erilaiset ns.
vihjeet voivat laukaista nälän ja halun tunteita sekä fysiologisia reaktioita. Tällaisia vihjeitä ovat mm. ruuan näkeminen, haju, maku, ajatus ruuasta tai syömisestä. Myös janon tunne voi joillain ihmisillä sekoittua helposti nälän tunteeseen. Tällöin selviytymismenetelmiksi voidaan harjoitella tunteiden sietämistä eli vihjealtistus sekä pidetään turhat vihjeet poissa näkyvistä. Muita menetelmiä opitun nälän hallitsemiseksi ovat säännölliset ruoka-ajat sekä syödään aina samassa paikassa ja samaan aikaan. Säännöllisyys onkin yksi tärkeimmistä tavoista opittaessa painonhallintaa. Yhä enemmän erilaisten tutkimusten valossa kannustetaan yksinkertaistamaan omaa ruokavaliota, jotta valintojen tekeminen helpottuu ja voidaan paremmin kontrolloida nautitun ruuan määrää.

Nykyisen tiedon valossa on hankalaa ennustaa edes ryhmäkohtaisesti, millaisia psyykkisiä seuraamuksia jokin määrä tiettyä liikunta tuottaa. Niin painonhallintaryhmäläiset yleensäkin kuin myös muut liikuntaan harrastamaan tulevat ryhmäläiset innostuvat tosissaan aloittaessaan mutta ohjaajalle haaste nousee vasta tämän jälkeen: miten säilyttää tämä sama tunne liikkumiseen ja tekemiseen viikkojen, kuukausien ja vuosien ajalle. Ihmisen oma käsitys omasta terveydestään ja hänen terveytensä psykologinen kuva voivat poiketa huomattavasti siitä, millaiseksi hänen terveyden tilansa on todettu esimerkiksi lääkärin tutkimuksissa.

Motivaatio, syy miksi tehdä on yksi keskeisimmistä asioista puhuttaessa painonhallinnasta. Muutettaessa elämäntapoja vaaditaan lähes aina luopumista vanhoista tavoista. Motivaatio itsestä huolehtimiseen ja pyrkimykseen terveellisempiin elämäntapoihin lähtee ensi- ja viimekädessä itsestä mutta ympäristöllä on siihen suuresti vaikutusta. Uskon vakaasti, että kun ulkoiset puitteet ovat kunnossa, tarvitaan sitä omaa, sisäistä motivaatiota ja paloa jatkaa.

Ohjaajan työ on jakaa tukea ja kannustaa, jakaa tietoa ja taitoa, antaa uskoa onnistumiseen ja positiiviseen ajatteluun myös huonoilla hetkillä. Tärkeän tiedon jakaminen eri tapaamiskerroille, painottaminen ja toistaminen eri tavoin voi tehostaa neuvonnan vaikutuksia.  Virkistyminen tai muu koettu psykologinen hyöty ei välttämättä kytkeydy suoraan liikunnan kuntovaikutuksiin. Kuitenkin tällaiset elämykset saattavat olla ihmiselle itselleen erityisen arvokkaita ja pitävät yllä monien ihmisten liikunta aktiivisuutta.

Monissa käytännön tilanteissa olisi olennaista selvittää, mitä yhteyttä ihmisten uskomuksilla ja luuloilla on sellaiseen toimintaan, joka jättää jälkensä terveyteen. Kysymys ei ole pelkästään siitä, mitä ihmiset jo tietävät esimerkiksi painonhallinnasta, vaan miten he sen ymmärtävät ja mihin he luottavat. Jokapäiväisistä käsityksistä näkyy, miten esimerkiksi terveydenhuollon sanomat ovat saaneet vastakaikua ihmisten elämässä ja miten sanomat on ymmärretty. Tätä voidaan verrata myös mediassa esitettyyn tutkimattoman tiedon omaksuntaan, kuten erilaisiin muotidieetteihin. Osa tiedosta omaksutaan koulutuksen, osa tiedotusvälineiden välityksellä ja osa yhteyksissä toisiin ihmisiin.

Terveyttä tukeva säännöllinen liikunta on mahdollista vasta, kun tottumattoman liikuntaelämykset ja niiden tulkinta saadaan muokattua positiiviseen suuntaan. Liikkujan sisäinen motivaatio ei välttämättä näy ulospäin mutta se on tärkeä osa menestymistä ja tavoitteeseen pääsemistä. Tällä tarkoitetaan nimenomaan itsestä lähtevää halua ja ns. paloa menestyä omassa tavoitteessaan. Ulkopuoliset henkilöt, kuten ohjaaja ja muu tukijoukko kuten perhe, voivat vaikuttaa tähän keskeisesti, niin negatiivisesti kuin positiivisestikin.  Liikunta muodostuu tavaksi ensisijaisesti niille, joille se tuottaa mielihyvää ja mahdollisesti myös muitakin psykologisia hyötyjä.

Esimerkiksi ohjaaja voi omalla käytöksellään ja teoillaan vaikuttaa ryhmäläiseen.  Millä tavoin hän kannustaa ja motivoi, mitkä ovat hänen ja mitkä ryhmäläisen omia tavoitteita. Jos liikkumisesta katoaa kaikki ilo ja mielekkyys, voi olla vaikeaa löytää motivaatio jatkamiseen. Sama pätee myös kuntoliikkumisessa kuin kilpaurheilussa. Esimerkiksi painonpudotusryhmän ohjaaja voi miettiä miten lisätä ryhmäläisten omaa aktiivisuutta liikkumiseen, niin että nämä motivoituisivat liikkumaan myös vapaaehtoisesti omalla ajallaan. Ohjaajan on tärkeää olla kannustava ja löydettävä positiivisia asioita ja askeleita myös pienistä muutoksista. Epäonnistumiset kuuluvat myös elämään, valmentajan/ohjaajan avulla näitä voidaan oppia käsittelemään myös myönteisessä ilmapiirissä ja asenteella, mitä tästä opimme. Jokaiseen kiveen ei voi/saa kompastua.

Myönteisten elämysten saaminen edellyttää, että ihminen tuntee olonsa luontevaksi liikuntatilanteissa eikä esimerkiksi jännitä muiden osanottajien suhtautumista. Tämä on erityisen tärkeää ohjattaessa esimerkiksi ylipainoisten liikunta ryhmiä, tiukat painoindeksirajat pitävät huolen ettei turhia alemmuuskomplekseja synny ainakaan kokonsa puolesta. Tällöin kaikkia ryhmäläisiä myös yhdistävät yhtäläiset tavoitteet ja pyrkimykset, samoin myös avoimuus lisääntyy.

Ryhmäläistä on tuettava niin positiivisina kuin vähän huonompinakin hetkinä. Tulee onnistumisia ja tulee taantumista, jolloin ryhmäläisen olisi hyvä oppia ymmärtämään että painonpudotus on yksi osa elämää. Jos minä kuva muokkautuu pelkästään onnistumisien mukaan, ei se silloin ole kovin vankalla pohjalla. Ohjaaja on usein ryhmäläiselle se lähin henkilö mihin tukeutua varsinkin tällä osa-alueella elämässä, hän tietää tilanteen missä tarkalleen mennään. Ohjaaja voi myös omalta osaltaan vähentää/lisätä ryhmäläisen paineita onnistumisesta, luoda kuvaa realistisista tavoitteista. Taitolajeissa kehittyminen voi lisätä ihmisen itseluottamusta ja pätevyyden tunteita, mutta epäselvää on edelleen tutkimusten valossa, lisääkö se itseluottamusta myös muissa tilanteissa.

Mielialan muutokset eivät ole pysyviä ja niitä on todella vaikea ennustaa. Harjoittelun vähentyessä esimerkiksi sairauden sattuessa ja fyysisen suorituskyvyn heikennyttyä voi mielialakin helposti kääntyä jälleen kielteiseksi. Toisaalta mielialaan vaikuttavat juurtuneet ajattelutavat sekä kaikenlaiset elämän varrella tapahtuneet asiat ja kokemukset. Jos ryhmäläisellä tuntuu mieliala ja sen myötä onnistumiset vaihtelevan suuresti, voi ohjaaja olla ensimmäinen joka tähän reagoi. Hänen olisi hyvä miettiä ryhmäläisen kanssa mistä nämä mielialan vaihtelut johtuvat ja miten niihin voitaisiin vaikuttaa.

Yhdessä asiakkaan kanssa voidaan myös pohtia aikaisempia laihdutus yrityksiä ja mielialoja, mikä näyttäisi olevan se optimaalinen tila, jolloin painonpudottaminen luonnistuu ilman paineita ja miellyttävästi. Millaisia keinoja käytetään, mikä on liikunnanmäärä, mitä muutoksia ruokavalioon jne. Avoimien kysymysten käyttämi­nen voi johtaa siihen, että asiakas alkaa pohtia tilan­nettaan uudella tavalla.

Motivoivassa keskustelussa ohjaaja yrit­tää välttää väittelyä, hän pyrkii hyödyntämään asi­akkaan omia näkemyksiä hoidon suunnittelussa ja tukee pieniäkin viitteitä omatoimisuudesta ja oma-aloitteellisuudesta sekä käyttää haastattelun apuna yhteenvetoja. Tämän jälkeen ohjaaja voi ryhmäläisen kanssa suunnitella miten taata mahdollisimman hyvin, että nämä päätökset pidetään ja miten taas ehkäistä niitä negatiivisia tuntemuksia, joilla näkyisi oleva negatiivisia vaikutuksia tavoitteeseen pääsemiseksi. Ohjaajan tehtävänä on tukea ja motivoida po­tilasta sekä rohkaista tätä ottamaan vastuuta painon­hallinnastaan. Lopulliset päätökset ja ratkaisut tekee potilas itse.

Lihaskuntoa kohottavan liikunnan psyykkiset seuraamukset tunnetaan huonommin kuin kestävyyttä lisäävän harjoittelun. Esimerkiksi kestävyyskunnon kohentuessa havaittu stressin siedon parantuminen näkyy stressihormonien pitoisuus muutoksina verenkierrossa.

Liikunnan vaikutuksia mieleen on todettu selvimmin niillä, joiden hyvinvointia alakuloisuus, hermostuneisuus ja ahdistuneisuus eniten häiritsevät. Näiden tyyppisten ihmisten voidaan siis eniten odottaa hyötyvän liikunnan kuormittavuuden vaikutuksista. Persoonallisuuteen juurtunut neuroottinen ongelma ei kuitenkaan ratkea liikunnalla, mutta voi siinäkin tapauksessa lievittää ahdistuneisuutta ja tehostaa samanaikaisesti toteutettavaa psykoterapiaa. Joissakin kliinisissä depressioissa liikunnalla voi olla hoidollista merkitystä muiden hoitokeinojen ohella.

Yhteiskuntatieteellisen ja psykologisen tutkimuksen yhtenä tehtävänä on tuottaa tietoa, jonka avulla vältetään terveyspoliittisten toimien yhteydessä liioittelemasta ihmisen mahdollisuuksia ja vastuuta elintapojen alueella. Tutkimusta tarvitaan yhä enemmän myös muistuttamaan, ettei käyttäytyminen yksinään määrää väestön eikä yksilön terveydentilaa, oli kysymys sitten sairastuvuudesta tai suorituskyvystä.

Terveellisesti syöminen on valitettavan usein myös kalliimpaa kuin ns. huonosti syöminen. Minua mietityttääkin, voisiko lihavuuden vastaiseen taisteluun käyttää jonkinlaista hintapolitiikkaa. Käytännössä se kenties tarkoittaisi tiettyjen ruokien hintoja nostoa verokeinoin.

Terveyteen vaikuttaviin elintapoihin voidaan usein soveltaa resurssinäkökulmaa. Suotuisat tottumukset, kuten edullinen ravitsemus tai liikuntamahdollisuus, ovat terveyden voimavara ihmiselle, joka huolehtii itsestään osana jokapäiväistä toimintaansa. Sellaisten terveysresurssien hankkiminen edellyttää kuitenkin useita yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia voimavaroja. Tarvitaan monenlaisia tietoja ja taitoja, taloudellinen tilanne tai palvelujen tarjonta eivät saa olla esteenä aidoille valinnoille. Ihmisellä on oltava mahdollisuus päättää myös omasta ajankäytöstään. Kaiken sen hektisen arjen keskellä ihmisellä on oltava niitä psyykkisiä ja fyysisiä voimavaroja selvitä arjen vaatimista velvollisuuksista.

Avainsanat: liikunta, liikkumattomuus, lihavuus, ennaltaehkäisy

Työntekijät liikkeelle

Perjantai 30.5.2008 klo 11:38 - Anna-Leena

                    Työntekijät liikkeelle!


Työpaikkaliikunta on tämän päivän kiireisessä yrityselämässä entistä tärkeämpää. Hyvinvoivasta ja hyväkuntoisesta henkilöstöstä hyötyy sekä yritys että työntekijä itse.
Myös yritykset ovat tämän huomanneet. Yritykset tukevat nykyään yhä enemmän työntekijöidensä omaa liikunta-aktiivisuutta. Useissa tutkimuksissa on todettu, että parempi fyysinen kunto sekä lisää että ylläpitää työkykyä ja vähentää sairauspoissaolojen määrää. Se myös motivoi ja kannustaa työntekijää parempaan työssä jaksamiseen.

Liikunta-aktiivisuus on yhteydessä sairauspoissaoloihin pääasiassa siten, että aktiivisesti liikkuvilla ihmisillä on vähemmän sairauspoissaoloja työstä kuin liikkumattomilla. Usein myös liikunta-aktiivisuuden muuttaminen pitkällä aikajänteellä on suoraan yhteydessä sairastavuuden vähenemiseen.

Tieteellistä tutkimustietoa

 Liikunnan merkitystä työkyvyn ylläpitämiseen on myös tieteellisesti tutkittu, esimerkiksi Suomen Gallupin ja SLU:n (1995) tekemässä tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten mielipiteitä liikunnan harrastuksen ”vaikuttamisesta fyysiseen, psyykkisen ja sosiaaliseen työkykyyn.” Tutkimustuloksista voidaan vetää johtopäätöksiä, joiden mukaan liikunnan harrastaminen vaikuttaa sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien vähenemiseen, tuki- ja liikuntaelinten sairauksien vähenemiseen, stressin sietokyvyn kasvamiseen sekä myös työkykyindeksi on liikuntaa harrastavilla parempi. Työikäisen väestön panosta tarvitaan yhteiskunnassa mitä suuremmissä määrin myös väestön vanhetessa. Työikäisten merkitys on tärkeä työn tekemisen ohella lasten ja vanhusten huolehtimisessa.

Stressin vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä haitallisia työntekijän henkiselle ja ruumiilliselle terveydelle. Myös yritykset kärsivät työntekijöiden stressin seurauksena: tuottavuus ja laatu heikkenevät, palvelukyky alenee ja työntekijöiden vaihtuvuus kasvaa. Käsitykset terveellisten ja motivoivien työolojen merkityksestä tuottavuudelle lisäävät yrityksissä halukkuutta terveyden edistämiseen tähtäävään toimintaan

Vaikutusta myös työviihtyvyyteen

Mielestäni voidaan väittää, että henkilöstön fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn paraneminen vaikuttaa merkittävästi myös työviihtyvyyteen.  Työuupumus tai jaksamisen puute ovat toistuvasti mediassa esille nousevia asioita, kuten myös englanninkielestä lainattu burnout tai siitä suomennettu loppuun palaminen. Ilmauksien taakse kätkeytyy massiivinen työelämää vaivaava ongelma, jonka vakavuutta ja yhteiskunnallista merkitystä ei ole vieläkään kunnolla ymmärretty.

Eduskunta on vahvistanut tuloverolain (4 luku 69§) korjauksen, jossa työnantajan tarjoamat liikuntapalvelut säädetään verovapaaksi henkilökuntaeduksi, mikäli laissa säädetyt perusteet palvelun tarjoamiselle täyttyvät. Ehtona työntekijän verottomuudelle edellytetään, että etu on koko henkilökunnan käytettävissä ja suuruudeltaan kohtuullinen sekä että työnantaja on tehnyt sopimuksen kyseistä liikuntapalvelua tarjoavan yrityksen kanssa.

Yritysliikunnassa liikuntapalvelujen tarve vaihtelee kohderyhmien kunnon, terveyden ja liikuntahistorian mukaan. Palvelujen laadussa olennaista on liikunnan harrastajan tarpeen, eli tässä tapauksessa työyhteisön jäsenten, sekä mieltymysten että palvelutuottajan osaamisen kohtaaminen. Palveluntuottajina voidaan pitää liikunta-alan ammattilaisia.

Liikunnan tukeminen yrityksen kilpailuvalttina

Yritysliikunnan tavoitteena on parantaa ja edistää yrityksen työntekijöiden hyvinvointia ja työssä jaksamista. Tämän vuoksi yhä useampi yritys ja organisaatio haluaa tukea työntekijöidensä liikkumista myös taloudellisesti. Työkykyä parantavat liikuntapaketit ennalta ehkäisevät erilaisia sairauksia ja vaivoja, työkyky säilyy vireämpänä ja näin yritykselle itselleen syntyy tästä säästöä. Liikunnalla on positiivinen vaikutus tutkitusti myös henkilöstön omaan arvioon työkyvystä sekä omasta hyvinvoinnista. Toki kyseessä voidaan ajatella kyseessä olevan myös taloudellinen näkökulma: yritys, jolla on hyvät liikuntamahdollisuudet, saa todennäköisesti myös parhaat ihmiset sinne töihin.

Pitkän tähtäimen toimintaa

Tällä hetkellä on kertynyt tieteellistä näyttöä siitä, että liikunnan kokonaismäärän tulee olla suurta (kävelyä jopa 7 tuntia viikossa), jotta tärkeät terveyshyödyt saavutettaisiin. Vain reilu kolmannes Suomen työikäisestä aikuisväestöstä (noin 1,2 miljoonaa) liikkuu terveyden kannalta riittävästi eli vähintään 30 minuuttia vähintään neljästi viikossa. Riittämättömästi liikkuvia on näin ollen peräti 2,1 miljoonaa. Tähän lukuun sisältyvät ne, jotka eivät liiku lainkaan, liikkuvat liian harvoin tai joiden liikunta on teholtaan liian vähäistä.

Pelkistetysti voidaan sanoa, että kohtuutehoisella terveysliikunnalla saavutetaan paremmat terveys- ja työkykyhyödyt kuin kevyellä liikunnalla, ja kuntoliikunta on edelleen tehokkaampaa kuin terveysliikunta, ainakin tutkimusten valossa. Tämä käy hyvin yhteen liikuntakeskusten tarjoamiin jäsenyyksiin sitoutumiseen, jolloin liikuntaa voidaan harrastaa monipuolisesti ja säännöllisesti asiantuntijoiden avustuksella. Aletaan ymmärtää, että pitkän tähtäimen toiminnalla saavutetaan parempia tuloksia. Ei riitä, että panostetaan vain yhteen liikuntailtapäivään vuodessa, jos muuten 364 päivää vuodesta on aktiivisuus tasoltaan alhaista. Liikunta osana terveellistä elämää edellyttää kuitenkin kohtuullisuutta, liiallisuuksiin mennessä liikuntakin voi olla addiktio – pakkomielle.

Motivointi tärkeää

Yritysten järjestäessä mahdollisuuksia liikuntaan, tärkeintä olisi luoda liikkumisen nimenomaan mahdollisuuksia ja motivoida henkilöstöä liikuntaan yleisesti. Aivan ongelmatonta liikuntaan motivointi ei ole, usein ihmiset kokevat, että mennään heidän omalle alueelleen, jos aletaan liikaa neuvoa, miten pitäisi itsestä huolehtia ja elää. Yritysten järjestämät liikuntatapahtumat ja -päivät tukevat yhteisöllisyyttä, yhteishenkeä ja yleistä positiivista ilmapiiriä työyhteisössä. Liikuntatapahtumien päätavoite voikin tällöin olla myös yhteisöllisyys, ei niinkään ihmisten aktivointi liikkumaan. Toki osa työyhteisön jäsenistä saattaa saada näistä tapahtumista virikkeen liikunnasta, varsinkin jos tapahtumissa esitellään uusia lajeja ja sen kautta tuetaan liikuntaan aktivoitumista sekä madalletaan kynnystä lähteä liikkeelle.

Yritysliikunnalla voidaan siirtää yhteiskunnan painopistettä nykyistä enemmän korjaavasta ja kuntouttavasta toiminnasta sairauksia yhä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan. Pääpaino pitää kuitenkin olla vähän tai epäsäännöllisesti liikkuvien aktivoimisessa säännölliseen liikuntaharrastukseen, eikä ainoastaan aktivoida niitä liikkumaan entistä enemmän, jotka jo muutoinkin harrastavat liikuntaa monipuolisesti. Toki vastuu viime kädessä on aina yksilössä itsessään. Työterveyshuollon ohjaus liikuntakeskukseen voi madaltaa kynnystä kuntoilun aloittamiseen erilaisin maksukäytännöin ja henkilökohtaisella ohjauksella.

Apua ammattilaisilta

 Jotta liikunnasta saadaan suurin mahdollinen hyöty irti, on tärkeää luottaa liikunnan järjestämisessä asiantuntijoiden apuun. Motivoiva ja ammattitaitoinen ohjaaja samalla herättää osallistujien kiinnostuksen, käsittelee osallistujia kiinnostavia asioita heille sopivalla tavalla ja eri aisteja herättelevästi. Työnantaja voi auttaa ihmisen siihen pisteeseen, että tämä huomaa "että liikunnasta tulee miellyttävä olo", mutta sen jälkeen vastuu siirtyy yksilölle. Liikunnan laatua kohentamalla ja yritysliikuntaa pitkäjännitteisesti kehittämällä voi yritys tehdä liikunnasta itselleen yhden menestystekijän. Työntekijöiden voidessa hyvin, myös yritys menestyy ja voi hyvin.

Avainsanat: liikunta, liikkumattomuus, työntekijät, työpaikkaliikunta

Eroon koulukiusaamisesta

Torstai 29.5.2008 klo 22:44

Mitä on kiusaaminen?

Koululuokissa ja välitunneilla tapahtuu yksilöiden välillä monenlaisia sosiaalisia kontakteja, myös aggressiivisia yhteydenottoja. Aina ei kuitenkaan voida puhua kiusaamisesta. Kiusaaminen eli mobbaus on kuitenkin aina aggressiota eli eräs aggressiivisen käyttäytymisen muoto, jolla on omat tietynlaiset ominaispiirteensä. Yleisen selityksen mukaan aggressiolla tarkoitetaan psykologiassa käyttäytymistä, jolla pyritään tahallisesti vahingoittamaan toista fyysisesti tai psyykkisesti. Useimmiten aggressiiviseen käytökseen liittyy fysiologinen agressiotila sekä vihamielisiä tunteita tai ajatuksia.

Aggressiivisuutta tarkastellaan usein yksilöiden ominaisuutena kun taas kiusaaminen on selkeästi sosiaalinen tila. Koulukiusaaminen on myös yleensä pitkäkestoista kiusaajan ja kiusatun välillä, mutta aggressiotila on kuitenkin vain etkellinen tila. Kiusaaja on henkilö, joka tahallisesti tai tahattomasti haluaa vahingoittaa tovereitaan melko säännöllisesti joko fyysisesti psyykkisesti. Kiusaaja ei siis välttämättä ole aggressiotilassa vaan saatta toimia hyvinkin harkitusti ja rauhallisesti. Kiusaamisen voidaan katsoa olevan ikään kuin institutionalisoitunut tapa, jonka taustalla on usein kiusaajan tarve dominoida, pönkittää aseaansa tai tuoda itseään esiin toveriryhmässä. Tyypillistä kiusaamiselle on, että se tapahtuu yleensä ryhmässä ja perustuu ryhmän jäsenten välisiin sosiaalisiin suhteisiin. Kiusaaminen on siis selkeästi sosiaalinen tilanne, johon vaikuttavat monet ryhmätason mekanismit. Kiusatun kannalta kuitenkin lienee samantekevää, onko kiusaajia yksi tai useampia, sillä tärkeämpää on, mitä hänelle tehdään ja millaisin suraamuksin. Kiusaaminen voi siis periaateessa olla jaettavissa yksilö- tai ryhmäväkivaltaan.

Kiusaaminen voi olla suoran kiusaamisen lisäksi myös epäsuoraa. Tämä ilmenee  esimerkiksi sosiaalisena eristämisenä eli ryhmän ulkopuolelle sulkenemisena. Tätä ilmenee tutkimusten mukaan niin tyttöjen kuin poikienkin kohdalla. Syrjinnästä aiheutuvan yksinäisyyden perusongelmana onkin ystävien ja tovereiden puute.

Ala-aste ikäisille pojille varsinkin on tyypillistä rajuotteinen leikki, joka saattaa vaikuttaa aggressiiviselta ja uhkaavalta mutta tarkoituksena ei kuitenkaan ole toisen vahingoittaminen. Opettajien tulisi erottaa koulukiusaaminen viattomasta nahistelusta tai tasaväkisten lasten tappelusta. Jos konfliktitilanne jatkuu, kun aikuinen tulee paikalle, ei kyseessä ilmeisestikään ole kiusaaminen. Jos taas tappelu loppuu ja sekä uhri että kiusaaja vakuuttelevat kyseessä olevan vain leikin, tuli aikuisen epäillä kiusaamista. Yleensä kiusaaja halua peitellä tilasnnetta välttyäkseen rangaistukselta. Uhri taas pelkää kiusaajan kostoa, jos hän kertoo aikuiselle tilanteen ikean laidan.

Tutkija Michael Bolton on esittänyt erilaisia tunnusmerkkejä, joiden perusteella voidaan ulkopuolisesti katsoa kyseessä olevan rajuotteinen leikki tai illon tarkoituksena on loukata toista osapuolta. Tällaisia merkkejä ovat muun muassa lasten ilmeet ja eleet, sivustakatsojien määrä, mukana olevien määrä, episodin päättymisen jälkeiset tapahtumat, roolien vaihtuminen sekä voimankäyttö. Usein aikuiselle on kuitenkin silti vaikeuksia erottaa, milloin kyseessä on aggressiivinen episodi, joka vaatii puuttumista. Kiusattu oppilas ei välttämättä itse halua myöskään kertoa kiusaamisesta, vaan saattaa kokea sen häpeänä tai sitten pelätään , että aikuille kertomisesta ei ole apua vaan kiusaaminen päinvastoin pahenee. Todennäköisemmin oppilaat kertovatkin kiusaamisesta kotona kuin koulussa.

Vaikka oppilaat eivät useinkaan kerro kiusaamisesta luokassa, opettaja voi pyrkiä ottamaan selvää luokan tilanteesta seuraamalla tarkkaan mitä oppilaiden välillä tapahtuu eri tilanteissa, kuten välitunneila ja ryhmiä muodostettaessa.  Jätetäänkö joku oppilas aina valitsematta ryhmiin, viettääkö oppila aina välituntinsa yksin tai nauretaanko jollekin toistuvasti ovat muutamia esimerkkejä tällaisesta huomioinnista. Eniten kiusaamista tapahtuu koulun pihalla, luokassa ennen oppituntia, vessassa ja käytävillä eli paikoissa, missä valvontaa ei kokoajan ole.

Aina ei kuitenkaan opettaja ole tietinen valitsevasta tilanteesta, mutta oppilaat kyllä ovat. Eniten kiusaajia löytyy silloin, kun oppilaat itsearvioivat luokissaan tapahtuvaa kiusaamista ja vähiten, kun arvijoijina käytetään opettajia. Hyvä tapa selvittää asia on järjestää nimetömän kyselyn järjestäminen luokassa. Kyselyn jälkeen on tarpeen puhua luokassa kiusaamisesta ja ryhtyä toimiin kiusaamisen estämiseksi. Muutoin kysely saattaa aiheuttaa kiusaamisen lisääntymistä ja aiheuttaa oppilaissa ahdistumista. Myös haastattelemalla voidaan selvittää kiusaamisen laajuutta, mutta se vie paljon enemmän aikaa ja vaivaa.

Opettaja voi pyrkiä vaikuttamaan siihen miten luokassa suhtaudutaan mahdollisiin kiusatuksi tuleviin luomalla luokkaan yhteishenkeä, harjoituttamalla asettumista huono-osaisten tovereiden asemaan ja otetaan tavaksi huolehtia, ettei kukaan jää muiden ulkopuolelle. Torjutut oppilaat tarvitsevat opettajalta jatkuvaa myönteistä huomiota. Kouluikäisten lasten toiminnassa on tyypillistä kaikenlainen vertailu, kilpailu ja toistensa suorasukainen arviointi ja valikointi näiden perusteella. Esimerkiksi liikuntatunnilla jotakin oppilasta ei huolita joukkueeseen, kun hän aina jää viimeiseksi ja näin sännönmukaisesti pilaa joukkueensa voitonmahdollisuudet. Opettaja voi tällöin hienovaraisesti ottaa tälläiset asiat esille luokan kanssa, jolloin oppilaat voivat pohtia, miltä sellaisesta oppilaasta mahtaa tuntua, miten häntä voidaan auttaa ja miten luokassa voitaisiin huolehtia siitä, ettei kukaan koskaan jäisi ilman kavereita. Tutkimuksilla on voitu osoittaa, että luokan sosiaalista rakennetta ja sosiaalista asemaa voidaan parantaa vaikuttamalla tarkoituksellisesti luokan sosiaaliseen ilmapiiriin ja koheesioon.

Ryhmäilmasto

Jokainen ihminen kuuluu elämänsä aikana useisiin eri ryhmiin. Ryhmillä tarkoitetaan yleensä sellaista ihmisjoukkoa, jolla on jokin yhteinen tavoite tai päämäärä ja jonka jäsenet ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja myös tetävät kuuluvansa tähän ryhmään. Ensinmäinen merkki ryhmän muodostumisesta on imiten välinen vuorovaikutus. Koulussa tämä voi esimerkiksi tarkoittaa luokkaa, jolla on tavoitteena opetussuunnitelman mukainen oppiminen. Ryhmän olemassa olon jatkuessa sille on tyypillistä omaksua erilaisia yhteisiä käyttäytymistapoja ja piirteitä, jolloin ryhmälle muodostuu omat norminsa ja kulttuurinsa. Kaikki mitä ryhmässä tapahtuu näkyy vuorovaikutuksen kautta. Vuorovaikutus on tilannesidonnaista ja muuttaa jatkuvasti muotoaan. Verbaalisen viestinnän lisäksi on muistettava huomattavan osuuden kaikesta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta olevan non-verbaalista eli sanatonta.

Ryhmissä oppilailla on erilaisia rooleja tai tehtävänjakoja, kaikki eivät tule ryhmissä suosituksi vaan heidät päinvastoin torjutaan. Ryhmässä saavutetun sosiaalisen aseman eli statuksen perusteella voidaan puhua suosituista, torjutuista, keskimääräisessä asemassa olevista, huomiotta jätetyistä ja ristiriitaisessa olevista lapsista. Tämä jaottelu nykyään yleisesti käytetty lasten ja nuorten jaottelussa. (Salmivalli 1999).

Ryhmällä on sen omiin jäseniinsä vetovoimaa. Jos ryhmällä on vahva koheesio, sen jäsenet sitoutuvat voimakkaasti sekä ryhmään että muihin jäseniin sekä osalistuvat aktiivisesti ryhmän toimintaan. Mitä kiinteämmin ihminen sitoutuu ryhmäänsä, sitä voimakkaammin hän myös sisäistää sen asettamt normit ja toimii ryhmän tavoitteiden saavuttamiseksi. On huomattu, että vahvan koheesion yhteisöissä on myös hyvä ilmapiiri, jäsenet viihtyvät ja välittävät toinen toisistaan, ovat avoimia toisilleen, kertovat omista tunteistaan ja yleensäkin kommunikoivat runsaasti keskenään sekä arvostavat ja kunnioittavat toistensa toimintaa tai työtä. Jos ryhmässä, kuten luokassa, on voimakas koheesio ja avoin ilmapiiri, ongelmista pystytään avoimesti ja rakentavasti keskustelemaan sekä siedetään paremmin myös kritiikkiä.

Myönteisiin asenteisiin liittyy yleensä vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Erityisesti varhaisnuoruudesta alkaen ryhmän koheesiolla on vahva merkitys vapaa-ajan toiminnoissa. Sidotuissa ryhmissä, kuten koululuokissa, toiminnan on jatkuttava heikostakin koheesiosta huolimatta. Heikon koheesion ryhmissä on yleensä huono ilmapiiri, välinpitämättömyyttä, epäempaattisuutta ja epäluuloja muita kohtaan, sulkeutuneisuutta, ahdistuneisuutta sekä heikkoa motivaatiota toimintaan.

Ryhmään on voinut muodostua erilaisia alaryhmiä, joissa on voimakas koheesio, mutta joiden toiminta koko ryhmän kannalta ei ole myönteistä. Koululuokkaan voi muodostua sisäryhmä eli niin sanotutta sisäpiiri tai työyhteisöön ns. kuppikuntia, jotka syrjii ryhmään kuulumattomia ja saattaa osoittaa jopa vihamielisiä tunteita näitä kohtaan.  Tämä voi näkyä muun muassa pilkkaamisena, vähättelynä ja kiusaamisena  jollain tapaa muista poikkeavia kohtaan. Mahdollista on, että näistä syntyy kiinteitä alaryhmiä, joiden päämäärät ovat suorastaan muun ryhmän toiminnalle vastakkaista. On helpoa ymmärtää, että heikko koheesio sidotussa ryhmässä on sekä yksilön elämäntilanteeseen että ryhmän toiminnan ja tavoitteiden kannalta huono.

On erityisen tärkeää kiinnittää huomiota juuri tällaisten suljettujen ryhmien koheesioon, jotta ryhmien jäsenten hyvinvointia ja ryhmän toimintaa voitaisiin jatkossa parantaa. Toimenpiteitä voidaan kohdistaa niihin ihmisen perustarpeisiin, jotka olennaisesti vaikuttavat koheesion syntymiseen. Tällaisia vaikuttavia tekijöitä ovat ihmissuhteet ja ilmapiiri, toiminnan kohteet sekä arvostustekijät. Vaikka kaikki ryhmän jäsenet osaltaan luovat yhteistä ilmapiiriä, ryhmän johdolla on kuitenkin suurin merkitys sen muotoutumiseen. Kaiken kaikkiaan myönteisessä ilmapiirissä ystävällisen käyttäytymisen kehämäinen prosessi antaa suotuisat edellytykset sekä yksilön hyvinvoinnille että koko ryhmän tehokkaalle työskentelylle.

Attribuutioteoria ja sosiaaliset konfliktit

Oppilaiden käyttämät erilaiset syytulkinnat tapahtumista ohjaavat pitkälti tunteiden ja odotusten välityksellä hänen toimintaansa. Yleensä pyritään nimenomaan attribuoimaan onnistumiskokemukset sisäisillä, pysyvillä ja kontrolloitavilla syillä sekä epäonnistumistaan ulkoisilla, tilapäisillä ja kontrolloimattomilla syillä. Tällainen attributointi liittyy hyvään itsetuntoon. Tällöin defensiivinen muiden syyttely ja muihin kohdistuva viha toimivat itseä suojaavina mekanismeina. Joskus kuitenkin syyn ollessa ilmeisesti heissä, he tällöin katsovat tilanteen tilapäiseksi ja heidän kontrolloitavissa olevakseen.

Jotkut ihmiset ovat kuitenkin omaksuneet itselleen päinvastaisen attributointitavan ja selittävät tapahtumia heille itselleen epäedullisella tavalla. Tällöin päinvastaisesti epäonnistumisia selitetään sisäisin, pysyvin ja kontrolloimattomin syin, usein omalla kyvyttömyydellä. Onnistumiset taas ovat tällöin sattuneet sattumalla, onnella tai muden takia. Heikko itsetunto ja attribuutiot liittyvät tunteisiin, tulevaisuudenodotuksiin sekä käyttäytymiseen epäonnistumistilanteissa. Ne, joilla on heikko itsetunto voivat joutua pessimistiseen elämänasenteeseen, jota on myös kutsuttu "non-self-serving"-asenteeksi.

Jos sosiaallisissa vuorovaikutustilanteissa saattuu toistuvia epäonnistumisia, he vetäytyvät helposti syrjään ja uskovat, etteivät muut heistä välitä. Pahimmillaan tämä elämän ote johtaa depressioon ja sosiaaliseen syrjäytymiseen. Koulussa tällaisessa vaarassa oleviin oppilaisiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja auttaa heitä muuttamaan elämänasennettaan ja attributointitapaansa. Yksi keskeisimmistä tavoista on hänen itsetuntonsa voimistaminen. On muistettava, ettei pessimististä elämänasennetta ja siihen liittyvää negatiivista attributointitapaa voida nopeasti muuttaa.

Tutkijoiden mukaan lasten attribuutiot ovat melko samankaltaisia kuin aikuistekin. Jopa alle kouluikäiset lapset pystyvät erittelemään syitä. Samoin kuin aikuisilla lastenkin attribuoinneissa näkyy itseään suojelevien mekanismien hyväksikäyttäminen. Omaan epäonnistumiseen liittyvät attribuutiot ovat ennemmin ulkoisia kuin sisäisiä, eli syitä epäonnistumiseen haetaan itsensä ulkopuoleltä. Näin esimerkiksi voidaan selittää erilaiset sosiaaliset konfliktit eli riitatilanteissa muiden syytteleminen ja itsensä puolusteleminen.

Aktiivinen kuunteleminen vs. kuuleminen

Vuorovaikutus on keskeisin ryhmädynamiikkaan vaikuttava tekijä ja ryhmässä tapahtuvan näyttämö. Ihminen tekee kaiken aikaa toisista ihmisistä havaintoja, huomioita ja tulkintoja ollessaan muiden ihmisten kanssa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ihmisten välisessä viestinnässä verbaalinen viestintä muodostaa viestinnän ytimen. Selkeä kommunikointi jättää hyvin vähän tulkinnanvaraa kuulijalle. Puheessa voi kuitenkin on ns. kaksoisviestejä, joita saadaan aikaiseksi jo pelkällä äänenpainotuksella tai -sävyllä. Yleensä nämä kaksoisviestit ovat negatiivisia.

Verbaaliseen viestintään liittyy olennaisesti myös nonverbaalinen viestintä, jolloin katseilla, ilmeillä, eleillä ja muilla kehon viesteillä viestitetään suurimmaksi osin tiedostamatta mielialaa, tunteita, asenteita ja aikomuksia. Tämä aiheuttaa vastaanottajalle usein tulkinnanvaikeuksia. Tekeminen tai tekemättä jättäminen, puhuminen ja vaikeneminen ovat yhtälailla kommunikoitia ohjaavia tekoja, jos ne tehdään tavoitteellisesti.

Yksi keskeisiä asioita puhuttaessa ihmisten välisestä kommunikoinnista sekä vuorovaikutuksesta on kuullun ymmärtämine eli kuunteleminen. Lähtökohtana on, että kommunikointi on jatkuvaa vuorovaikutusta kahden tai useamman henkilön kesken. Kuulemisella ja kuuntelemiselle tarkoitetaan kahta eri asiaa. Kuunteleminen on aktiivista toimintaa, jolla ollaan vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Tällöin osoitetaan kuullun ymmärtäminen esimerkiksi elein tai sanoin. Esittämällä väliin esimerkiksi kysymyksiä kuultuun liittyen tai kommentteja vastapuoli osoittaa kuuntelvansa puhujaa. Aktiivista kuuntelemista voidaan harjoitella ryhmässä myös erilaisin harjoituksin, kuten harjoituksella toistaa toisen kertomus esimerkiksi mieli harrastuksesta.

Kuuntelemisella voidaan myöskin osoittaa myötätuntoa. Ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemus, jonka vain avoin kommunikaatio synnyttää, on välttämätön, jotta ryhmän jäsen viihtyy ryhmässä ja haluaa antaa panoksensa yhteistyöhön.

 

Avainsanat: koulukiusaaminen, kiusaaminen

Teknologian rooli nyky-yhteiskunnassa

Keskiviikko 28.5.2008 - Anna-Leena

Teknologian rooli nykypäivävä
Teknologian rooli korostuu nykypäivän työssä ja uusia sovellutuksia
kehitetään koko ajan. Teknologia muuttaa viestintäämme ja
viestintäkäyttäytymistä. Muuttuvat viestintäympäristöt vaativat
uudenlaisia viestintätietoja ja -taitoja. Tänä päivänä valittavissa on
hyvin monenlaisia viestintävälineitä. Uusi media käsittää muun muassa
internetin ja siihen liittyvät yksityiset ja kaupalliset verkot, kuten
intranet, sekä sähköpostin. Eikä tämä varsin karkea
jaottelu kerro koko totuutta, sillä perinteinen internet on kasvanut viime
vuosina kattamaan paljon muutakin.


Teknologia muuttaa viestintää, sen mukaan mitä viestintävälineitä
käytetään missäkin tarkoituksessa. Esimerkiksi sähköposti tukee vain
tekstiä. Se ei ole välttämättä nopein mahdollinen viestintäväline. Jos
vaaditaan välitöntä vastausta, silloin jokin muu on nopeampi, kuten
esimerkiksi puhelin. Käytettävä väline valitaan tarpeiden mukaan.
Viestintävälineen valintaan vaikuttaa paljon se, kuinka nopeasti palaute
välittyy, millaisia viestintäkanavia on käytettävissä ja millaisen
"kielen" väline mahdollistaa.

Järjestelmän tai laitteen kokonaishyödyllisyys muodostuu käytettävyyden ja
toimintojen tarkoituksenmukaisuuden yhteisvaikutuksesta.

Tietotekniikasta on tulossa tulevaisuudessa kaikkialla läsnä olevaa. Sitä
ei pian huomaa, ellei se puutu. Kännykkä korvaa pian kannettavan
tietokoneen, se toimii jo nyt joissakin tapauksissa kodin ja työpaikan
avaimena sekä lompakkona. Kännykällä voidaan ottaa yhteys Internetiin,
joka saattaa yhteen maailman eri laidoilla työskentelevät ihmiset
työskentelemään yhdessä virtuaalisessa tiimissä. Jo nyt on nähtävissä
virtuaalisten kokousten ja e-koulutuksen suosion kasvu, sillä
matkustaminen maksaa ja ennen kaikkea vie arvokasta työaikaa. Virtuaaliset
kokoukset tulevat yleistymään Suomessakin, sillä välimatkat täällä ovat
pitkät, eikä yrityksen työntekijöitä kannata kerät ympäri maan esimerkiksi
Helsinkiin saamaan muutaman tunnin koulutusta.

Avainsanat: teknologia

Elämä on riskibusines

Lauantai 10.5.2008 - Anna-Leena

Elämä on
riskibusiness

Nauramalla riskeeraat,
että sinut leimataan hölmöksi.

Itkemällä riskeeraat,
että sinut leimataan tunteelliseksi.

Rakastamalla riskeeraat,
että et saa vastarakkautta.

Elämällä riskeeraat,
että kuolet.

Toivomalla riskeeraat,
että joudut epätoivoon.

Vähänkään yrittämällä riskeeraat,
että epäonnistut.

Mutta riskejä meidän on otettava,
sillä suurin vaara elämässä piilee siinä,
että ei ota mitään riskejä.

Ellei ihminen koskaan riskeeraa mitään,
hän ei tee mitään,
hänellä ei ole mitään
hän ei ole mitään.

 (lainattu positiivareilta)