Huono kunto tappaa!

Keskiviikko 6.2.2008 klo 17:21 - Anna-Leena

Liikkumattomuuden suuri hinta 

Helsingin Sanomat julisti vuonna 1999 ihmisten fyysisen kunnon tappavan varmimmin (15.9.1999, artikkelissa lähteenä: Journal of the American Medical Association). Huono kunto oli suurin riskitekijä vakavia sairauksiin sairastuttaessa verrattuna esimerkiksi tupakointiin, kohonneeseen verenpaineeseen, korkeaan kolesteroliin sekä ylipainoon. Huono kunnon katsotaan olevan riskitekijänä mm. sepelvaltimosairauksiin, aikuisiän diabetekseen, ylipainoisuuteen, korkeaan verenpaineeseen, osteoporoosiin, masennukseen ja lisäävän myös ikääntyvien kaatumisriskiä.

 

– Ei ole suomalaisten kunnossa kehumista, päivitteli myös Suomen Urheiluopiston testauspäällikkö Matti Heikkilä luennoidessaan Vierumäellä tammikuussa 2008. Heikkilä on 16 vuoden aikana testannut tuhansia suomalaista Vierumäellä. Kaikkina näinä vuosina kuntokäyrä on laskenut. Hänen mukaansa suomalaisten keskimääräinen fyysinen suorituskyky vastasi noin 6h kevyttä toimistotyötä, ei siis ihme että joka toinen valittelee jatkuvaa uupumista. Mistä muusta puhutaan tänä päivänä enemmän kuin työssä jaksamisesta? Fyysisen kunnon tärkein mittari on nimenomaan hapenottokyky. Jos se heikkenee, elimistö ei pysty kunnolla ottamaan vastaan ja käyttämään happea. Sydän joutuu pumppaamaan verta entistä nopeammin. Kehon voimavarat hupenevat ja ihminen väsyy tämän seurauksena.

 

– Jaksamispääoman hupeneminen alkaa näkyä kansantaloudessa ja Suomen kilpailukyvyssä, Matti Heikkilä sanookin.

 Lihavuuden kustannukset yli 210milj.€ vuodessa 

Nykyisen tietämyksen valossa on arvioitu, että vain noin kolmasosa väestöstä liikkuu riittävästi. Liikunnan kysyntään vaikuttavat kuluttajien tulot, väestön määrä ja rakenne, kulutusmieltymykset, muiden hyödykkeiden hinta ja saatavuus, palvelujen laatu ja saatavuus sekä markkinointi. Liikunnan tiedetään tutkitusti edistävän merkittävästi terveyttä, toiminta- ja työkykyä sekä hyvinvointia. Kuntoliikunnalla tehostetaan arkiliikunnan vaikutuksia. Liikunnan tulee vastata liikkujan kuntoa, taitoa ja motivaatiota eikä siinä saa olla vammautumisen tai sairastumisen vaaraa. Liian vähäisen liikunnan aiheuttamien suorien terveystaloudellisten kustannusten suuruusluokaksi arvioidaan yhteensä 100—200 miljoonaa euroa vuodessa.

 

Lihavuuden suoriksi terveystaloudellisiksi kustannuksiksi arvioidaan puolestaan noin 211 miljoonaa euroa vuodessa. Kestävyyskunnon nostaminen heikosta keskitasoon vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin n. 50 %:lla.  Nykyajan elämäntapa asettaa liikunnalle aerobisen kunnon ohella muitakin terveyshaasteita, kuten lihasvoiman heikkenemisen. Lihasvoiman heikkeneminen voi johtaa vaikeisiin toimintakyvyn rajoituksiin myöhemmällä. Sekä alaselän että niska-hartiavaivat ovat lisääntyneet huomattavasti työikäisten mutta myös sitä nuorempien keskuudessa.

 Harrastajat maksajina 

Suomalainen aikuisväestö käytti omaan liikuntaansa keskimäärin 427 euroa vuonna 2005.  Eri lajien välillä on suuriakin eroja, nimittäin ratsastuksen harrastaja käyttää liikuntaansa kaikkiaan noin 1 628 euroa ja sauvakävelijä noin 292 euroa vuodessa, selviää liikuntajärjestöjen tilaamasta Kansallisesta liikuntatutkimuksesta. Aikuisväestö panostaisi tutkimuksen mukaan rahaa liikuntaan ja kuntoiluun noin 1,4 miljardia euroa vuodessa, kun taas suomalaisen liikunnassa ja urheilussa liikkuu rahaa vuositasolla yhteensä arviolta kaksi miljardia euroa. Suuriosa urheilunrahoista tulee siis harrastajilta.

 

On tutkittu, että alemman yhteiskunnallisen aseman perheissä ja maaseudun haja-asutusalueilla erityisesti urheiluseuratoimintaan osallistuminen on vähäisempää kuin ylemmän aseman perheissä ja taajamissa. Perheiden osalta kysymyksessä voivat olla erot siinä, minkälaisia harrastuksia perheessä yleensä ottaen arvostetaan ja tuetaan.

 

Harrastaminen ei kuitenkaan ole täysin ilmaista. Liikunnan kokonaiskustannukset muodostuvat harrastajille niin välillisinä kuin välittöminä kustannuksina.  Välittömiä kustannuksia ovat eri maksut (pääsymaksut, jäsenmaksut, vakuutukset ja lisenssit), ohjaus- ja kilpailutoiminta (mm. valmennus ja leirit) ja välttämättömät välineet ja tekstiilit.  Välillisinä kustannuksina voidaan pitää matkakuluja, virkistystoimintaa (mm. penkkiurheilu) ja muita välillisiä kuluja (mm. lääkitys ja lasten hoito). Asiakas maksaa aina myös palvelusta, mikä on aineettomana tekijänä vaikeaa määritellä rahallisesti. Erityisen edullinen hinta, mediassa esiintyminen tai muiden asiakkaiden vakuuttelu lisäävät tehokkaasti kokeilunhalua kyseistä lajia kohden. Maine voi vaikuttaa kysyntään ja hinnoitteluun niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Kustannusten noustessa palvelun tarjoajan tulee auttaa asiakasta näkemään kaikki ne hyödyt, mitä palveluun kokonaisuudessaan liittyy.

 Yksilö vs. ammattilaiset? Liikunnallista elämäntapaa terveyden ja työkyvyn sekä työn tuottavuuden edistämiseksi on pyritty jo vuosikausia edistämään monin keinoin sekä työyhteisöissä että vapaa-ajan järjestötoiminnalla. Toimien vaikuttavuus on kuitenkin jäänyt varsin vaatimattomaksi. Oman kokemukseni mukaan näistä toimenpiteistä ovat hyötyneet eniten jo ennestään liikuntaa harrastavat eli ainoastaan jäävuoren huippu.  

Tiedetään, että tuloksia syntyy kun ihminen itse ottaa itse vastuun omasta toiminnastaan. Olennaista on saada liikunta yhdeksi tärkeäksi osaksi omaa elämää ja itsestä huolehtimista. Ihmisvartalo on tehty liikkumaan. Ei ole olemassa mitään pilleriä tai ihmedieettiä, joka kykenisi kilpailemaan terveysvaikutuksiltaan riittävän liikunnan kanssa. Kokonaan yksilön vastuulle ei hommaa kuitenkaan voi jättää, eihän niin tehdä hoidettaessa sairauksia tai opetellessa uutta soitinta soittamaan! Ei auta käskeä ihmistä vain liikkumaan, vaan ammattilaisten tehtävänä on opastaa miten liikkua, mitä lajeja, millä tavoin, kuinka usein ja kuinka paljon. Liika on kuitenkin liikaa myös liikunnassa.

 

Helpoin ja turvallisin tapa alkaa kuntoilemaan on siis ottaa yhteys liikunnanammattilaisiin esimerkiksi kuntokeskuksissa. Myös työterveyshuolloista opastetaan mielellään kuntoiluun ja annetaan tarvittaessa yhteystietoja erilaisiin liikuntapaikkoihin. Kaikista antoisinta olisi mielestäni kehittää yhteistyötä terveyshuollon ja liikunnan ammattilaisten kesken. Esimerkiksi liikunta-reseptin saaneet ohjattaisiin suoraan asiantuntijoiden opastukseen aivan kuin lääkärissä käyntiinkin. Kynnys aloittamiseen tulee tehdä mahdollisimman matalaksi, tästä hyvänä esimerkkinä erilaiset matalan kynnyksen ryhmät joita liikuntakeskukset tarjoavat asiakkailleen. Kuntosaleilla ovat apuna asiantuntevat ohjaajat, jotka laativat perusteellisen kuntokartoituksen, opastavat harrastajaa oikeaoppiseen tekniikkaan ja suoritukseen sekä antavat liikuntaneuvontaa. Kuntosaleilta voi yleensä myös varata ajan ohjaukseen ja mahdollisen ohjelman laatimiseen.

 

Avainsanat: liikunta, liikkumattomuus, huono kunto

Yritysliikunnasta muutama sananen..

Sunnuntai 3.2.2008 klo 20:17 - Anna-Leena

Yritykset tukevat nykyään yhä enemmän työntekijöidensä liikunta-aktiivisuutta. Useissa lähteissä on todettu, että parempi fyysinen kunto sekä lisää että ylläpitää työkykyä ja vähentää sairaspoissaolojen määrää. Se myös motivoi ja kannustaa työntekijää parempaan työssä jaksamiseen.  Liikunnan merkitystä työkyvyn ylläpitämiseen on myös tieteellisesti tutkittu, esimerkiksi Suomen Gallupin ja SLU:n (1995) tekemässä tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten mielipiteitä liikunnan harrastuksen ”vaikuttamisesta fyysiseen, psyykkisen ja sosiaaliseen työkykyyn.” Tutkimustuloksista voidaan vetää johtopäätöksiä, joiden mukaan liikunnan harrastaminen vaikuttaa sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien vähenemiseen, tuki- ja liikuntaelinten sairauksien vähenemiseen, stressin sietokyvyn kasvamiseen sekä myös työkykyindeksi on liikuntaa harrastavilla parempi. (Suomen Kuntourheiluliitto ry 1996, 10). Stressin vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä haitallisia työntekijän henkiselle ja ruumiilliselle terveydelle. Myös yritykset kärsivät työntekijöiden stressin seurauksena: tuottavuus ja laatu heikkenevät, palvelukyky alenee ja työntekijöiden vaihtuvuus kasvaa. Käsitykset terveellisten ja motivoivien työolojen merkityksestä tuottavuudelle lisäävät yrityksissä halukkuutta terveyden edistämiseen tähtäävään toimintaan (Terve työyhteisö, 1994).

Mielestäni voidaan väittää, että henkilöstön fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn paraneminen vaikuttaa merkittävästi työviihtyvyyteen.  Työuupumus tai jaksamisen puute ovat toistuvasti mediassa esille nousevia asioita, kuten myös englanninkielestä lainattu burnout tai siitä suomennettu loppuun palaminen. Ilmauksien taakse kätkeytyy massiivinen työelämää vaivaava ongelma, jonka vakavuutta ja yhteiskunnallista merkitystä ei ole vieläkään kunnolla ymmärretty. (Ojala & Oinonen toim.1999, 42).

Eduskunta on vahvistanut tuloverolain (4 luku 69§) korjauksen, jossa työnantajan tarjoamat liikuntapalvelut säädetään verovapaaksi henkilökuntaeduksi, mikäli laissa säädetyt perusteet palvelun tarjoamiselle täyttyvät. Ehtona työntekijän verottomuudelle edellytetään, että etu on koko henkilökunnan käytettävissä ja suuruudeltaan kohtuullinen sekä että työnantaja on tehnyt sopimuksen kyseistä liikuntapalvelua tarjoavan yrityksen kanssa (Verohallinto). Yleisimmin tämä ilmenee työnantajien osoittamina liikuntaseteleinä ja liikuntarahoina, joita työntekijät voivat käyttää ennalta määrätyissä liikuntapaikoissa maksuvälineinä (Smartumin internet-sivut). Liikuntaseteli mahdollistaa monipuolisen ja yksilöllisen liikunnan harrastamisen työntekijän itse valitsemallaan tavalla.

Omassa työssäni kohtaan yritysasiakkaita päivittäin, niin liikuntaneuvonnan kuin ryhmienohjaamisen puolesta. Jyväskylän kaupunkia pidetään monellakin tapaa liikuntakaupunkina, joka tarjoaa asukkailleen monipuoliset liikuntamahdollisuudet. Jyväskylään on keskittynyt myös alan huippuosaaminen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan ja Kihun eli Kilpa- ja huippu-urheiluntutkimuskeskuksen toimesta. Mielenkiintoista olisi siis selvittää, näkyykö tämä jollain tapaa paikallisten yritysten toiminnassa yritysliikuntaa järjestettäessä.

Yritysliikunnan tavoitteena on parantaa ja edistää yrityksen työntekijöiden hyvinvointia ja työssä jaksamista. Tämän vuoksi yhä useampi yritys ja organisaatio haluaa tukea työntekijöidensä liikkumista myös taloudellisesti. Työkykyä parantavat liikuntapaketit ennalta ehkäisevät erilaisia sairauksia ja vaivoja, työkyky säilyy vireämpänä ja näin yritykselle itselleen syntyy tästä säästöä. Liikunnalla on positiivinen vaikutus tutkitusti henkilöstön arvioimaan omaan työkykyyn sekä hyvinvointiin.

Läheltä seuratessa jo useamman vuoden ajan jyväskyläläisten liikuntakeskusten toimintaa ja nyt viimeisen reilun vuoden aikana tarkemmin nimenomaan yrityksille kohdennettujen palvelujen tarjontaa, näen keskusten toiminnassa paljon samankaltaisuuksia. Asiakkaita houkutellaan jäseniksi erilaisten kampanjoiden avulla, kuten " nyt ilman liittymismaksua" tai "liity nyt, saat 2kk ilmaista treeniaikaa". Tätä samaista markkinointia kohdennetaan yhä enemmän nyt myös suoraan yrityksille, on ymmärretty ne suuret potentiaaliset asiakasmassat, jotka piilevät yritysten takana.

Viime keväänä SATS kuntokeskus tarjosi yritysasiakkailleen kampanjaa, jossa työntekijälle oli sitä edullisempaa kuntoilla keskuksessa, mitä useampi työntekijä samasta yrityksestä kuntoili SATSilla. Liikuntakeskus Kuntoportilla on myös hyvin samankaltainen yritystarjous, samasta yrityksestä kun liittyy jäseneksi 5 henkilöä, putoaa kuukausittainen jäsenmaksu jokaiselta -5€. Säännöllisin väliajoin Kuntoportti markkinoi käynnissä olevaa kampanjaa, jossa luvataan työkaverin jäseneksi liittymisestä jopa 1kk ilmaista treeniaikaa.

Työntekijöiden liittyminen edullisemmilla hinnoilla kuntokeskuksien jäseniksi työnantajien maksaessa osan kuukausimaksuista on mielestäni nyt sitä nykypäivää. Omien havainnointien pohjalta ja näiden haastattelujen vahvistaessa tätä käsitystä, varsinaiset yritysten ostamat tyky- eli työkyvyn ylläpito -päivät alkavat olla vähenemään päin mitä suurenemissa määrin. Aletaan ymmärtää, että pitkän tähtäimen toiminnalla saavutetaan parempia tuloksia. Ei riitä, että panostetaan vain yhteen liikuntailtapäivään vuodessa, jos muuten 364 päivää vuodesta on aktiivisuus tasoltaan alhaista.

Tällä hetkellä on kertynyt tieteellistä näyttöä siitä, että liikunnan kokonaismäärän tulee olla suurta (kävelyä jopa 7 tuntia viikossa), jotta tärkeät terveyshyödyt saavutettaisiin. Tämä käy hyvin yhteen liikuntakeskusten tarjoamiin jäsenyyksiin sitoutumiseen, jolloin liikuntaa voidaan harrastaa monipuolisesti ja säännöllisesti asiantuntijoiden avustuksella. Työpaikkojen järjestäessä mahdollisuuksia liikuntaan tärkeintä olisi luoda liikkumisen nimenomaan mahdollisuuksia ja motivoida henkilöstöä liikuntaan yleisesti. Yksityiset liikuntakeskukset panostavat jäsenyyksiin, jolloin asiakas sitoutetaan kyseiseen keskukseen pitemmäksi aikaa kuukausihinnalla. Mielestäni markkinointia voisi entisestään suunnata korostamaan sitoutumista omaan itseensä ja hyvinvointiin kuin sitoutumista keskukseen sinänsä.

Avainsanat: liikunta, yritysliikunta

Jyvässeudun paikallisliikenne

Sunnuntai 3.2.2008 klo 19:45 - Anna-Leena

Jyvässeudun paikallisliikenteen pitkään jatkunut laskukausi kääntyi viime vuonna ensimmäistä kertaa nousuun. Joukkoliikenteen valitsi vuonna 2007 yhteensä 5,8 miljoonaa matkustajaa.”, uutisoi Keskisuomalainen 3.2.2007. Enimmillään matkustajia on ollut paikallisliikenteessä noin 10 miljoonaa 1970–1980-lukujen taitteessa. Suurissa kaupungeissa bussien matkustajamäärät ovat laskeneet huolestuttavasti viime vuosina, toivottavasti viime vuoden suuntaus jatkuu tulevaisuudessakin ylöspäin.

Suomessa on yli 2 miljoonaa henkilöautoa, joten lähes joka toisella suomalaisista on käytössä oma auto. Pahimmillaan perhettä kohden on käytössä jopa 2-3 autoa. Henkilöautolla tehdään nykyään yli puolet kaikista matkoista, yhä suurempi osa ihmisistä tekee jopa lyhyet kauppamatkat autolla. Ympäristöä säästäviä tapoja liikkua ovat bussiliikenne, pyöräily ja kävely. Bussin päästöt henkilöä kohden ovat pienemmät kuin henkilöauton nimenomaan henkilömäärän vuoksi. Bussiin mahtuu monen henkilöauton verran ihmisiä ja bussi vie bensiiniä vain muutaman henkilöauton verran. Jos joutuu kuitenkin käyttämään omaa henkilöautoaan välimatkojen takia, tulisi kannustaa yhä enemmän kimppakyytien käyttöön kuten esimerkiksi kyyditsemällä lapsia harrastuksiin.

 

Tämänhetkinen hinnoittelupolitiikka ei ainakaan täällä Jyväskylässä kannusta joukkoliikenteen käyttöön. Taas vuoden vaihteessa kertalipun hintaa nostettiin 2,80€. Vastaavasti muissa suurissa kaupungeissa liput ovat selkeästi tätä edullisempia, kuten Helsingissä 2-2.20€, Tampereella 2€ ja Turussa 2,50€. Jos ei maksutonta joukkoliikennettä, niin ainakin lippujen hintoja olisi järkevää saada alas. Ilmaistakin paikallisliikettä käytetään kuitenkin jo muualla, esimerkiksi Belgialaisessa Hasseltin kaupungissa bussit tulivat ilmaiseksi vuonna 1997. Samalla niiden käyttö kasvoi 850 % ja vuorovälejä tihennettiin. Voi vain arvailla millaiset ympäristövaikutukset tällä päätöksellä oli yksityisautoilun vähentyessä dramaattisesti. Monissa EU-maissa tarjotaan eläkeläisille ilmaisia matkoja lähiliikenteessä, kuten esimerkiksi Lontoossa. Suomessa maksuttomuutta on vaadittu julkisesti ainakin Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.

Avainsanat: paikallisliikenne, hinnoittelu

Erilainen ja tasa-arvoinen

Lauantai 2.2.2008 klo 22:17 - Anna-Leena

Maailma on muuttunut. Ihmisten liikkuvuus maasta toiseen opiskelujen ja töiden mukana on räjähdyksenomaisesti lisääntynyt. Enää ei pidetä niin suurena haasteena lähteä kokemuksia muualta hakemaan mikäli kotimaa ei aina miellytä. Samalla myös eri kulttuurit kohtaavat ja syntyy niin kutsuttuja monikulttuurisia yhteisöjä. Haasteena sille on luoda suvaitseva, kaikkia kulttuurit hyväksyvä ilmapiiri. Tätä hankaloittavat mm.stereotypiat ja etnosentrismi.

Ihmisellä on tarve stereotypioihin. Ne selkeyttävät ja yksinkertaistavat maailmaa, samalla ollen väistämättömiä ja välttämättömiä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Stereotypioilla tarkoitetaan tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvia yleistyksiä. Stereotypia on luonteenpiirteiden keräytymä esimerkiksi ryhmän käytöksestä ja tavoista. Yleisimpiä suomalaisten tuntemia stereotypioiden kohteita ovat venäläisiin, ruotsalaisiin ja esimerkiksi romaaneihin kohdistuvat stereotypiat. Kaikki stereotypiat eivät suinkaan ole aina negatiivisia vaan on olemassa myös positiivisia ennakkokäsityksiä muista maista ja kulttuureista.

Ainoa oikea, muita parempi

Etnosentrismillä tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan oman kansan arvojärjestelmä, ominaisuudet ja tavat ovat ainoat oikeat ja ne mielletään muita paremmiksi. Se vaikuttaa voimakkaasti tekemiimme arviointeihin ja oikeutuksiin. Uskomme niistä poikkeavien olevan jotenkin epänormaaleja. Lyhyet kohtaamiset toisen kulttuurin edustajan kanssa saattavat vain lisätä kielteisiä stereotypioita ja ennakkoluuloja, sekä vahvistaa uskoa oman kulttuurin ainutlaatuisuuteen.

Vertaamme herkästi toisia kulttuureja ja tapoja omaan kulttuurin. Esimerkiksi Suomessa useasti nimitämme pakolaisia kielitaidottomiksi, koska he eivät puhu suomea. Kuitenkin he puhuvat kieliä, joita vastaavasti muualla maailmassa puhutaan moninkertaisesti verrattuna suomen kieleen.

Sopeutuminen uuteen kulttuuriin ei ole aina vaivatonta. Kun sopeutumisella tarkoitetaan sopeutumista yhteen hyvin kapeaan kaavaan, jossa sopiva on tarkoin etukäteen määritelty, ulkomaalaisen on todella vaikeaa sopeutua. On lähes mahdotonta oppia maan kieli ilman tiettyä aksenttia tai muuttaa omaa ulkonäköään ratkaisevasti. Ulkomaalaisen katsotaan olevan tasavertainen kunhan noudattaa yhteisön yleisiä normeja.

Kyllä minäkin myönnän syyllistyneeni stereotypioihin ja etnosentrismiin. Muuttaessani Alankomaihin, eli Hollantiin opiskelemaan, huomasin alituiseen vertaavani asioita tottumaani ja oppimaani.

Monta kertaa ajattelin kuinka paremmin asiat ovat Suomessa vaikka Alankomaat eivät kuitenkaan kulttuurillisesti niin huomattavasti eroa Suomesta. Molemmat kuuluvat Euroopan unioniin ja ovat ns. pieniä jäsenvaltioita (Suomen väkiluku 5,2 miljoonaa ja Alankomaiden 16,1). Kummatkin ovat sivistysvaltioita, joiden bruttokansantuote on maailman huippuluokkaa. Tämä ei kuitenkaan estä kulttuurien yhteentörmäämisiä. Vaikka itse lähdin tänne melkoisella vauhdilla niin on pitänyt todeta että arki se on täälläkin.

Sinänsä minulla ei ollut suuria ennakkoluuloja hollantilaisista ihmisiä kohtaan mutta sitäkin enemmän maasta. Ajattelin maan olevan täynnä lähinnä tuulimyllyjä, tulppaaneita ja puukenkiä. Todellisuudessa vastaani on kävellyt vain yksi henkilö puukengät jaloissaan ja tuulimyllyjä olen nähnyt yhden käden sormin laskettavan määrän. Polkupyöriä vilistää katukuvassa enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan, lapsesta vaariin tuntuvat paikalliset huristavan menopeleillään.

Hollantilaisia pidetään suvaitsevaisina ja avoimina, mutta tätä näkemystä en kuitenkaan lähtisi itse heti allekirjoittamaan. Ehkä käsitys on saanut alkunsa vapaammasta huumepolitiikasta ja prostituutiosta. Amsterdam on näiltä osin mielestäni täysin erilainen kuin muut kaupungit, siellä seksi ja huumeet suorastaan tuntuvat rehottavat katukuvassa. Tämä tuntui suomalaisesta opiskelijasta vähintäänkin hämmentävältä. En pystynyt olemaan ihmettelemättä kuinka minkään maan johto hyväksyi sen. Ei meillä Suomessa! Koen Suomen olevan suvaitsevainen maa ilman edellä mainittuja asioitakin.

Matalaa profiilia

Toisaalta erilaisuutta ja näkyvyyttä halutaan välttää hollantilaisten keskuudessa. Tuloeroja ei ainakaan ulkopäin ole näkyvissä, halutaan pitää eräänlaista matalaa profiilia. Historiassa tunnetaan esimerkiksi kuinka Amsterdamissa ainoastaan henkilön rikkaudet ja vaikutusvaltaisuus on huomattu katsomalla taloon rakennettuja portaita: mitä enemmän, sitä rikkaampi. Myös verotuksella pidetään huoli, että tuloerot pysyvät mahdollisimman pieninä niin sanottujen rikkaiden ja köyhien välillä.

Tähän saakka Alankomaissa on ollut varsin löyhä laki maahantulijoiden suhteen, mutta nyt on herätty sen tuomiin ongelmiin. Rotterdamissa odotetaan vuoteen 2017 olevan lähes 60 prosenttia ns. ei-paikallisia. Maa onkin täyttynyt muista kansallisuuksista, varsinkin entisten siirtomaiden asukkaista ja halvasta työvoimasta Lähi-idän alueilta. Kaupunkiin on syntynyt alueita saman kulttuurin ihmisistä ja erilaisia jengejä. Juuri heidän syykseen on Alankomaiden poliisi ja hallitus nostanut kasvavan rikollisuuden ja turvattomuuden.

Kulttuurien liiallisella rikkaudella, jolla tässä tarkoitan negatiivista puolta, vahingoitetaan alkuperäisten asukkaiden asemaa. Ongelmaksi nousee kuinka säilyttää ja suojata maan kieli ja identiteetti, kun suurin osa asukkaista alkaa olla maahanmuuttajia. Pelätään, ettei maan alkuperäiset asukkaat ole enää oman maansa herroja vaan valta on useamman käsissä.

Asiat voisivat helposti olla toisin, mikäli vuonna 2002 murhattu Pim Fortuyn olisi noussut pääministeriksi. Hän nautti suurta kansansuosiota maassa ja teki tunnetuksi sloganin ”Holland is full” (Hollanti on täysi). Tämä oli kuitenkin jo liikaa osalle ”suvaitsevaisista” hollantilaisista ja vaalien alla hänet murhasikin eräs eläinoikeusaktivisti.

Fortuyn oli oiva esimerkki etnosetrisestä ihmisestä. Hän sanoi suoraan sen mitä monet ajattelivat, mutta eivät uskaltaneet sanoa. Hän halusi pitää maan alkuperäisten asukkaiden maana. En usko samanlaisen tapauksen olevan mahdollista Suomessa, koska ulkomaalaisten kiintiö on jo nyt ennätysmäisen alhainen verrattuna muihin maihin.

Kysyttäessä eri maista tulleilta opiskelijoilta Alankomaissa heidän käsityksiään suomalaisista ja Suomesta, ei vastaukset juurikaan yllätä: Suomessa pohditaan olevan kylmää ja paljon metsiä, mutta myös korkea teknologia. Suomalaisten ihmisten sanotaan olevan vaaleahiuksisia ja sinisilmäisiä maalaisia. Tuntui hieman epäuskottavalta yrittää kieltää näitä, kun itsekin täytän pitkälti nämä kriteerit. Eikä minusta kyllä tunnu yhtään pahaltakaan myöntää niiden olevan osa totuutta. Monelle suomalaiselle tekisi hyvää asua hetki muussa maailmassa. Miltä tuntuukaan kun asiat pitää hoitaa eri kielellä, läheisten tukiverkko ei olekaan aina läsnä ja ilmastokin on erilainen? Aina se ei ole herkkua. Ehkäpä seuraavalla kerralla sitten muistaa arvostaa ja auttaa kohdatessaan vierasmaalaisia kotikulmillaan

(julkaistu Keskisuomalaisessa Yliössä 28.8.2004) 

Avainsanat: etnosentrismi, tasa-arvo, erilaisuus, streotypiat, kulttuurit

Julkaistuja tekstejäni

Lauantai 2.2.2008 klo 22:15 - Anna-Leena

Kaupungin tiedotuslehti:

http://www3.jkl.fi/tiedotus/lehti/index.php/2008-01/1258

http://www3.jkl.fi/tiedotus/lehti/index.php/2007-05/1141

http://www3.jkl.fi/tiedotus/lehti/index.php/2007-05/1142

http://www3.jkl.fi/tiedotus/lehti/index.php/2007-05/1146 

Muut: 

http://www.jkl.fi/ykkonen/2007/0618

http://www.jyu.fi/hum/laitokset/viesti/oppiaineet/puh/opiskelu/opisk_ulkomailla/kokemuksia_vaihdosta/annaleenakarkkainen